SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Rooma herää

Tämä laajalle levinnyt innostus herätti yhä enemmän paavillisten viranomaisten pelkoa. Luther sai käskyn saapua Roomaan vastaamaan syytökseen harhaoppisuudesta. Tämä käsky täytti hänen ystävänsä pelolla. He tiesivät hyvin, mikä vaara häntä uhkasi tuossa turmeltuneessa kaupungissa, joka jo ennestään oli juopunut Jeesuksen todistajien verestä. He vastustivat hänen menoaan Roomaan ja pyysivät, että häntä kuulusteltaisiin Saksassa. ST 136.3

Näin asia lopulta järjestettiinkin ja paavin lähettiläs määrättiin tutkimaan asiaa. Niissä ohjeissa, joita paavi antoi tälle virkamiehelle, selitettiin, että Luther oli jo aikaisemmin julistettu harhaoppiseksi. Sentähden velvoitettiin lähettiläs asettamaan hänet viipymättä syytteeseen ja pakottamaan hänet alistumaan. Jos hän pysyisi lujana opissaan eikä lähettiläs saisi häntä haltuunsa, olisi lähettiläällä valta julistaa hänet lainsuojattomaksi kaikkialla Saksassa, karkoittaa ja kirota sekä julistaa pannaan kaikki, jotka olivat hänen puolellaan. ^{78Emt. 4. kirja, 2. luku.}Tämän lisäksi paavi määräsi lähettiläänsä, turmiollisen harhaopin perinpohjaista hävittämistä varten julistamaan pannaan kaikki, jotka laiminlöisivät Lutherin ja hänen kannattajainsa vangitsemisen ja Rooman kostolle luovuttamisen. Vangitsemisvelvollisuudesta ei vapauttanut asema kirkossa tai valtiossa. Vain keisari oli poikkeuksena. ST 136.4

Tässä ilmenee paavikunnan todellinen henki. Koko asiakirjassa ei näkynyt jälkeäkään kristillisistä periaatteista tai edes yleisestä oikeudenkäytöstä. Luther oli kaukana Roomasta; hän ei ollut saanut tilaisuutta selittää tai puolustaa kantaansa. Kuitenkin hänet summittaisesti julistettiin kerettiläiseksi, ennenkuin hänen asiaansa oli perusteellisesti tutkittu. Samana päivänä tapahtui varoittaminen, syyttäminen, asian käsittely ja tuomitseminen. Tämän kaiken teki niinkutsuttu pyhä isä, joka väitti olevansa ylin auktoriteetti, ainoa erehtymätön tuomari kirkossa ja valtiossa. ST 137.1

Tähän aikaan, jolloin Luther suuresti kaipasi luotettavan ystävän myötätuntoa ja neuvoa, Jumalan kaitselmus lähetti Melanchthonin Wittenbergiin. Melanchthon oli nuori, käytökseltään vaatimaton ja ujo; tämä ynnä hänen terve arvostelukykynsä, laajat tietonsa, miellyttävä kaunopuheisuutensa sekä puhdas ja vilpitön luonteensa herättivät yleistä ihailua ja kunnioitusta. Hänen hieno luonteensa oli yhtä huomattava kuin hänen suuri lahjakkuutensakin. Hänestä tuli pian innokas evankeliumin opiskelija sekä Lutherin luotettavin ystävä ja arvokkain työtoveri. Hänen sävyisyytensä, varovaisuutensa ja tarkkuutensa täydensivät sopivasti Lutherin rohkeutta ja tarmoa. Heidän yhteistyönsä antoi uskonpuhdistukselle uutta voimaa ja Lutherille uutta rohkeutta ja intoa. ST 137.2

Kuulustelu määrättiin pidettäväksi Augsburgissa, ja uskonpuhdistaja lähti sinne jalkaisin. Useat pelkäsivät vakavasti, miten hänelle kävisi. Oli julkisesti uhattu ottaa hänet matkalla kiinni ja murhata, ja hänen ystävänsä pyysivät, ettei hän antautuisi vaaraan. He kehottivat häntä myös joksikin aikaa jättämään Wittenbergin ja etsimään turvaa niiden luona, jotka häntä mielellään suojelisivat. Mutta hän ei tahtonut jättää sitä paikkaa, johon Jumala oli hänet asettanut. Hänen täytyi uskollisesti jatkaa totuuden puolustamista, huolimatta niistä myrskyistä, jotka häntä ahdistivat. Hänen sanansa olivat: “Minä olen, kuten Jeremia, eripuraisuuden ja taistelujen mies; mutta mitä enemmän he uhkaavat, sitä enemmän minä iloitsen... Minun hyvän nimeni ja maineeni he ovat jo tahranneet. Ainoastaan yksi on jäljellä, nimittäin minun raihnas ruumiini, ja sen he saavat kernaasti ottaa; he lyhentävät siten elämääni vain muutamilla tunneilla. Mutta sielua he eivät voi ottaa. Sen, joka haluaa julistaa maailmalle Kristuksen sanaa, täytyy joka hetki olla valmis kuoiemaan.”^{79Emt. 4. kirja, 4. luku.} ST 137.3

Tieto Lutherin saapumisesta Augsburgiin tuotti paavin lähettiläälle suurta tyydytystä. Tuo kiusallinen kerettiläinen, joka veti puoleensa koko maailman huomion, näytti nyt olevan Rooman vallassa, ja lähettiläs päätti olla päästämättä häntä pakoon. Uskonpuhdistaja oli laiminlyönyt suojakirjan hankkimisen. Hänen ystävänsä varoittivat häntä menemästä lähettilään luo ilman sitä ja ottivat tehtäväkseen sen hankkimisen keisarilta. Lähettiläs aikoi pakottaa Lutherin peruuttamaan, tai, jos se ei onnistuisi, toimittaa hänet Roomaan, missä hänen osakseen tulisi Husin ja Hieronymuksen kohtalo. Sentähden hän koetti asiamiestensä avulla saada Lutherin tulemaan saapuville ilman suojakirjaa, luottaen hänen hyvään tahtoonsa. Tästä uskonpuhdistaja jyrkästi kieltäytyi. Hän ei saapunut paavin lähettilään luo, ennenkuin oli saanut asiakirjan, joka takasi hänelle keisarin suojeluksen. ST 138.1

Katolilaiset olivat päättäneet yrittää voittaa Lutherin teeskentele- mällä hänelle ystävällisyyttä. Keskustellessaan hänen kanssaan lähettiläs ilmaisi suurta hyväntahtoisuutta; mutta hän vaati Lutheria ehdottomasti alistumaan kirkon vallan alle ja myöntymään joka kohdassa ilman todistelua tai kyselyä. Hän ei ollut oikein käsittänyt sen miehen luonnetta, jonka kanssa hän oli tekemisissä. Vastauksessaan Luther ilmoitti kunnioittavansa kirkkoa, rakastavansa totuutta ja olevansa valmis vastaamaan kaikkiin hänen oppiaan vastaan tehtyihin muistutuksiin sekä haluavansa jättää opinkappaleensa määrättyjen johtavien yliopistojen arvosteltaviksi. Mutta samalla hän pani vastalauseen kardinaalin menettelytapaa vastaan, koska tämä vaati häntä peruuttamaan, ennenkuin oli todistanut hänen olevan väärässä. ST 138.2