SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Rauhan etsintää

Harras halu päästä vapaaksi synnistä ja rauhaan Jumalan kanssa saattoi hänet viimein menemään luostariin ja antautumaan munkkielä- mään. Täällä hänen täytyi tehdä mitä karkeimpia töitä ja kerjätä kulkien talosta taloon. Hän oli siinä iässä, jossa ihminen eniten toivoo tulevansa huomatuksi ja arvossa pidetyksi, ja nämä halvat työt loukkasi- vat syvästi hänen luonnollisia tunteitaan; mutta hän kantoi kärsivällisesti tämän nöyryytyksen, uskoen sen välttämättömäksi syntiensä tähden. ST 125.3

Jokaisen vapaan hetken velvollisuuksiensa lomassa hän käytti opiskeluun. Hän riisti itseltään nukkumisaikaa, ja ajan kuluttaminen niukkoihin aterioihinkin tuntui hänestä vastenmieliseltä. Suurinta iloa hänelle tuotti Jumalan sanan tutkiminen. Hän oli löytänyt Raamatun, joka oli vitjoilla kiinnitetty luostarin seinään, ja sitä hän usein kävi lukemassa. Kun hänen synnintuntonsa syveni, hän koetti omilla töillään saada anteeksiantamuksen ja rauhan. Hän vietti hyvin ankaraa elämää, koettaen paastoilla, valvomisilla ja ruoskimisilla kukistaa luonteessaan olevan pahan, josta luostarielämä ei ollut häntä vapauttanut. Hän oli valmis uhraamaan mitä hyvänsä, saavuttaakseen sellaisen sydämen puhtauden, että Jumala voisi hänet hyväksyä. “Minä olin todella hurskas munkki”, hän sanoi myöhemmin, “ja seurasin veljeskuntani sääntöjä tiukemmin, kuin voin sanoin ilmaista. Jos munkin olisi mahdollista päästä taivaaseen munkkilaisuuteen kuuluvilla teoilla, olisi minulle varmasti tullut se oikeus.... Jos sitä olisi kestänyt kauan, olisi kidutus ottanut minulta hengen.”^{65Emt. 2. kirja, 4. luku.}Tämän tuskallisen kurin vaikutuksesta hän heikentyi niin, että sai pyörtymiskohtauksia, eikä koskaan täysin toipunut näistä seurauksista. Mutta kaikista näistä ponnistuksista huolimatta hänen rasittunut sielunsa ei saanut lievitystä. Viimein hän joutui epätoivon partaalle. ST 125.4

Kun Lutherista tuntui, että kaikki oli mennyttä, Jumala antoi hänelle ystävän ja auttajan. Hurskas Staupitz auttoi häntä ymmärtämään Jumalan sanaa sekä pyysi, että hän kääntäisi katseensa pois itsestään, lakkaisi ajattelemasta Jumalan lain rikkomisen seurauksena olevaa loppumatonta rangaistusta ja katsoisi Jeesukseen, syntejä anteeksiantavaan Vapahtajaansa. “Sen sijaan, että kiduttaisit itseäsi syntiesi tähden, heittäydy Lunastajasi syliin. Turvaudu häneen, hänen elämänsä vanhurskauteen ja hänen kuolemansa sovitukseen... Kuuntele Jumalan Poikaa. Hän tuli ihmiseksi antaakseen sinulle vakuutuksen Jumalan suosiosta. Rakasta häntä, joka ensin on rakastanut sinua.”^{65Emt. 2. kirja, 4. luku.}. Näin tämä armon sanansaattaja puhui. Hänen sanansa tekivät syvän vaikutuksen Lutheriin. Monen taistelun jälkeen kauan hellittyjä erehdyksiä vastaan hän kykeni käsittämään totuuden, ja hänen levoton mielensä sai rauhan. ST 126.1