SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Sama kohtalo

Raivon myrsky puhkesi jälleen, ja Hieronymus vietiin kiireesti pois vankilaan. Kokouksessa oli kuitenkin muutamia, joihin hänen sanansa olivat tehneet syvän vaikutuksen ja jotka halusivat pelastaa hänen elämänsä. Hänen luonaan kävi korkea-arvoisia kirkonmiehiä, jotka kehottivat häntä mukautumaan kirkolliskokouksen päätökseen. Hänelle esitettiin mitä loistavimpia mahdollisuuksia palkkana siitä, että lakkaisi vastustamasta Roomaa. Mutta Mestarinsa tavoin Hieronymus pysyi lujana, kun hänelle tarjottiin tämän maailman kunniaa. ST 117.4

“Näyttäkää minulle Pyhästä Raamatusta, että minä olen väärässä”, hän sanoi, “ja minä peruutan sen”. ST 118.1

“Pyhästä Raamatusta!” huudahti eräs hänen kiusaajistaan, “tuomitaanko kaikki sen mukaan? Kuka voi sitä ymmärtää, ennenkuin kirkko selittää?” ST 118.2

“Ovatko ihmisten perimätiedot luotettavampia kuin Vapahtajamme evankeliumi?” vastasi Hieronymus. “Paavali ei kehottanut niitä, joille hän kirjoitti, seuraamaan ihmisten perinnäistapoja, vaan neuvoi tutkiman pyhiä kirjoituksia.” “Harhaoppinen” oli vastaus. “Minä kadun, että olen puhunut sinulle niin kauan. Näen sinun olevan perkeleen kiihottama.”^{55Wylie, mt. 3. kirja, 10. luku.} ST 118.3

Ennen pitkää hänelle langetettiin kuolemantuomio. Hänet vietiin samaan paikkaan, jossa Hus oli heittänyt henkensä. Hän kulki tietään laulaen, ja hänen kasvoistaan loisti ilo ja rauha. Katse oli kiinnitetty Kristukseen ja kuoleman kammo oli poissa. Kun pyöveli, ryhtyessään sytyttämään roviota, meni marttyyrin taakse, huusi tämä: “Tule rohkeasti esiin; aseta tuli kasvojen eteen. Jos minä olisin pelännyt, en olisi täällä.” Hänen viimeiset sanansa, jotka hän lausui liekkien kohotessa hänen ympärillään, olivat rukous. “Herra, kaikkivaltias Isä”, hän huusi, “armahda minua ja anna minun syntini anteeksi; sillä sinä tiedät minun aina rakastaneen sinun totuuttasi.”^{56Bonnechose, mt. II, s. 168.}Hänen äänensä lakkasi kuulumasta, mutta hänen huulensa vielä liikkuivat rukouksen jatkuessa. Kun tuli oli suorittanut tehtävänsä, koottiin marttyyrin tuhka ja maa, jossa se oli ja heitettiin Reiniin samoinkuin Husinkin tuhka. ST 118.4

Niin kuolivat Jumalan uskolliset valonkantajat. Mutta heidän julis- tamiensa totuuksien ja heidän sankarillisen esimerkkinsä valoa ei voitu sammuttaa. Ihmiset olisivat voineet yhtä hyvin pysäyttää auringon radallaan kuin estää sen päivän koiton, joka silloin maailmalle sarasti. ST 118.5