SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

5. Luku—Uskonpuhdistuksen aamutähti

“Wycliff astui esiin pimeän ajan hämäryydestä. Johannes Kastajan tavoin hän oli uuden aikakauden sanansaattaja.” ST 84.1

Ennen uskonpuhdistusta oli aika ajoin olemassa vain hyvin harvoja Raamatun kopioita; mutta Jumala ei sallinut sanansa kokonaan hävitä. Sen totuudet eivät tulleet aina olemaan salassa. Hän voi yhtä helposti päästää elämän sanat kahleista kuin hän aukaisi vankilan ovet ja rautaportit vapauttaessaan palvelijansa. Euroopan eri maissa Jumalan Henki innoitti ihmisiä etsimään totuutta kuten kätkettyä aarretta. Jouduttuaan Jumalan kaitselmuksen johdattamina kosketuksiin Pyhän Raamatun kanssa he tutkivat sen pyhiä sivuja palavalla innolla. He olivat valmiit vastaanottamaan valon mihin hintaan hyvänsä. Vaikka he eivät nähneet kaikkia asioita selvästi, he kykenivät havaitsemaan monta totuutta, jotka kauan olivat olleet salattuina. Taivaan lähettiläinä he menivät särkemään erehdysten ja taikauskon kahleita, kehottaen niitä, jotka kauan olivat olleet orjina, nousemaan ja puolustamaan vapauttaan. ST 84.2

Lukuunottamatta valdolaisten hankkimaa Raamatun käännöstä oli Jumalan sana pitkät ajat lukittu kieliin, joita vain oppineet osasivat; mutta oli tullut aika kääntää Raamattu ja antaa se eri maiden asukkaille heidän äidinkielellään. Maailma oli sivuuttanut keskiyönsä. Pimeyden hetket olivat kulumassa loppuun, ja monissa maissa näkyi aamunkoiton merkkejä. ST 84.3

Neljännellätoista vuosisadalla nousi Englannissa “uskonpuhdistuksen aamutähti”. John Wycliff ei ollut uskonpuhdistuksen edelläkävijä ainoastaan Englannissa vaan myös koko kristikunnassa. Hänen suotiin julistaa Roomaa vastaan niin voimakas vastalause, ettei se ollut milloinkaan unohtuva. Tällä vastalauseella alkoi taistelu, joka oli tuova vapauden yksilöille, seurakunnille ja kansoille. ST 84.4

Wycliff sai hyvän kasvatuksen, ja hänelle Herran pelko oli viisauden alku. Yliopistossa hän herätti huomiota palavalla hurskaudellaan samoinkuin suurella lahjakkuudellaan ja perusteellisilla tiedoillaan. Tiedonhaluisena hän koetti perehtyä kaikkiin tieteenhaaroihin. Hän tutki skolastista filosofiaa, kirkon kanonista lakia ja siviililakia, erikoisesti oman maansa lakia. Hänen myöhemmässä toiminnassaan tämän aikaisemman opiskelun arvo oli ilmeinen. Aikansa teoreettisen filosofian perusteellinen tunteminen teki hänet kykeneväksi paljastamaan sen erehdyksiä. Kansallista ja kirkollista lakia koskevien opintojensa kautta hän oli valmistunut alkamaan suuren taistelun yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden puolesta. Samalla kuin hän oli oppinut käyttämään Jumalan sanan aseita, hän oli kouluissa saanut järjen harjoitusta ja tunsi skolastikkojen menettelytavat. Hänen älykkyytensä sekä laajat ja perusteelliset tietonsa herättivät kunnioitusta sekä ystävissä että vihollisissa. Hänen kannattajansa olivat tyytyväisiä nähdessään oman esitaistelijansa etevimmäksi kansakunnan oppineistä miehistä; ja hänen vihollisensa olivat estetyt osoittamasta halveksimista uskonpuhdistuksen asialle viittaamalla sen puolustajan tietämättömyyteen tai heikkouteen. ST 85.1

Jo yliopistossa ollessaan Wycliff alkoi tutkia Raamattua. Noina varhaisina aikoina, jolloin Raamattua oli vain vanhoilla kielillä, oppineet pääsivät totuuden lähteelle, joka oli suljettu oppimattomilta. Täten tie oli jo valmiina Wycliffin tulevalle työlle uskonpuhdistajana. Oppineet miehet olivat tutkineet Jumalan sanaa ja löytäneet sieltä suuren totuuden hänen vapaasta armostaan. He olivat opetuksellaan levittäneet tietoa tästä totuudesta ja johtaneet toisia elämän sanan luo. ST 85.2

Kun Wycliffin huomio kiintyi Raamattuun, hän alkoi tutkia sitä samalla perinpohjaisuudella, joka oli antanut hänelle kyvyn hallita koulutietoja. Tähän asti hän oli tuntenut suurta puutetta, jota hänen tieteelliset opintonsa ja kirkon oppi eivät voineet tyydyttää. Jumalan sanasta hän löysi sen, mitä hän ennen oli turhaan etsinyt. Siinä hän näki ilmaistuna pelastussuunnitelman ja Kristuksen esitettynä ihmisen ainoana puoltajana. Hän antautui Kristuksen palvelukseen ja päätti julistaa löytämiään totuuksia. ST 85.3

Kuten myöhemmät uskonpuhdistajat, ei Wycliffkään toimintansa alussa aavistanut, mihin se hänet johtaisi. Hän ei vapaaehtoisesti ruvennut vastustamaan Roomaa. Mutta uskollisuus totuudelle vei hänet väistämättömästi taisteluun vääryyttä vastaan. Mitä selvemmin hän näki paavikunnan erehdykset, sitä innokkaammin hän esitti Raamatun oppia. Hän näki, että Rooma oli hyljännyt Jumalan sanan ihmisten perimätiedon tähden, ja syytti pelottomasti papistoa sen syrjäyttämisestä. Hän vaati, että Raamattu oli jälleen annettava kansalle ja palautettava sen arvovalta kirkossa. Hän oli taitava ja innokas opettaja sekä kaunopuheinen saarnaaja. Lisäksi hänen jokapäiväinen elämänsä oli havainnollinen esitys julistetuista totuuksista. Hänen räamatuntuntemuksensa, hänen älykkyytensä, hänen puhdas elämänsä sekä hänen järkkymätön rakkautensa ja oikeamielisyytensä tuottivat hänelle yleistä arvonantoa ja luottamusta. Monet olivat tulleet tyytymättömiksi entiseen uskontoonsa nähdessään Rooman kirkossa vallitsevan vääryyden, ja he tervehtivät salaamattomalla ilolla niitä totuuksia, joita Wycliff toi päivänvaloon; mutta paavilliset johtajat täyttyivät vihalla, kun näkivät tämän uskonpuhdistajan saavan suuremman vaikutusvallan kuin heillä itsellään oli. ST 85.4