SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä
Elävä tie
Usko tarttui lupaukseen ja kuultiin iloinen vastaus: “Ei enää tarvitse tehdä pitkiä toivioretkiä; ei enää vaivalloisia matkoja pyhiin paikkoihin. Minä voin tulla Jeesuksen luo sellaisena kuin olen, syntisenä ja saastaisena. Hän ei hylkää katuvan rukousta. ‘Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.’ Minun, niin minunkin, syntini voidaan antaa anteeksi!” ST 80.4
Pyhän ilon virta täytti sydämen ja Jeesuksen nimeä kunnioitettiin ylistäen ja kiittäen. Nuo onnelliset sielut palasivat koteihinsa levittämään valoa, kertomaan toisille parhaan kykynsä mukaan uudesta kokemuksestaan, siitä että olivat löytäneet oikean, elävän tien. Raamatun sanoissa, jotka puhuivat suoraan totuutta kaipaavien ihmisten sydämille, oli ihmeellinen, valtava voima. Se oli Jumalan ääni ja se oli vakuuttava niille, jotka kuulivat. ST 81.1
Totuuden sanansaattaja meni pois; mutta hänen vaatimattomuutensa, vilpittömyytensä, vakavuutensa ja syvä hartautensa jäivät monien keskustelujen aiheiksi. Useissa tapauksissa eivät kuulijat olleet kysyneet häneltä, mistä hän tuli tai mihin hän meni. He olivat aluksi olleet siinä määrin hämmästyksen ja sitten kiitollisuuden ja ilon valtaamia, etteivät olleet ajatelleetkaan kysyä häneltä. Kun he olivat pyytäneet häntä koteihinsa, hän oli vastannut, että hänen täytyi etsiä laumasta eksyneitä lampaita. Lieneekö hän taivaan enkeli, he kysyivät. ST 81.2
Useissa tapauksissa ei totuuden sanansaattajaa enää nähty. Hän oli mennyt muihin maihin, tai nääntyi jossakin tuntemattomassa vankilassa, tai kenties hänen luunsa vaikenivat siellä, missä hän oli todistanut totuudesta. Mutta niitä sanoja, jotka hän oli jättänyt jälkeensä, ei voitu hävittää. Ne tekivät työtään ihmisten sydämissä; siunatut tulokset tulevat täysin tunnetuiksi vasta tuomiopäivänä. ST 81.3
Valdolaisten lähetyssaarnaajat taistelivat saatanan valtakuntaa vastaan, ja pimeyden voimat heräsivät suurempaan valppauteen. Pimeyden ruhtinas tarkkaili jokaista totuuden edistämispyrkimystä ja teki omat asiamiehensä levottomiksi. Paavilliset johtajat näkivät noiden vaatimattomien matkasaarnaajien työssä omaa asiaansa uhkaavan vaaran. Jos totuuden valon annettaisiin loistaa esteettömästi, se lakaisisi pois kansaa peittävät harhauskon raskaat pilvet; se suuntaisi ihmisten ajatukset yksinomaan Jumalaan ja lopulta hävittäisi Rooman ylivallan. ST 81.4
Itse tämän kansan olemassaolo, kansan, jolla oli alkuseurakunnan usko, oli alituisena todistuksena Rooman luopumuksesta ja herätti sen tähden katkerinta vihaa ja vainoa. Heidän kieltäytymisensä hylkäämästä Raamattua oli myös loukkaus, jota Rooma ei voinut sietää. Se päätti perinjuurin hävittää heidät maan päältä. Nyt alkoivat mitä kauheimmat ristiretket Jumalan kansaa vastaan heidän vuoristokodeissaan. Inkvisiittoreita lähetettiin heidän jäljilleen, ja näky viattoman Aabelin kaatumisesta murhaaja Kainin edessä toistui usein. ST 81.5
Heidän hedelmälliset maansa tehtiin autioiksi kerta toisensa jälkeen, heidän asuntonsa ja kappelinsa hävitettiin. Missä kerran oli kukoistavia vainioita ja viattoman, työteliään kansan koteja, sinne jäi jäljelle erämaa. Niinkuin saaliinhimoinen peto tulee raivokkaammaksi päästessään veren makuun, niin paavilaistenkin raivo kasvoi, kun näkivät uhriensa kärsimykset. Monia näistä puhtaan uskon todistajista ajettiin takaa vuorilla ja ahdistettiin alhaalla laaksoissa, joihin he olivat kätkeytyneet mahtavien metsien ja korkeiden kallioiden suojaan. ST 81.6
Tämän lainsuojattoman ihmisluokan siveellistä luonnetta vastaan ei voitu esittää mitään syytöstä. Heidän vihollisensakin selittivät heidän olevan rauhallista, hiljaista ja hurskasta kansaa. Heidän suuri rikoksensa oli, että he eivät suostuneet palvelemaan Jumalaa paavin tahdon mukaan. Tämän rikoksen tähden heihin kohdistettiin kaikki nöyryytys, häväistys ja kidutus, mitä ihmiset ja riivaajat voivat keksiä. ST 82.1
Kerran kun Rooma päätti perinpohjin hävittää tämän vihatun lahkon, antoi paavi julkaista bullan, jossa heidät tuomittiin kerettiläisiksi ja luovutettiin surmattaviksi. 19JULISTUS VALDOLAISIA VASTAAN (s. 82). — Suhteellisen suuri osa sen paavillisen bullan tekstistä, minkä Innocentius VIII julkaisi 1487 valdolaisia vastaan, on julkaistu englannin kielisenä käännöksenä Dowlin- gin teoksessa History of Romanism, (1871), 6. kirja, 5. luku, 62 pyk. Alkuperäistä asiakirjaa säilytetään Cambridgen yliopiston kirjastossa.Heitä ei syytetty joutilaisuudesta tai epärehellisyydestä tai järjestyksen rikkomisesta, vaan selitettiin, että heillä oli pyhyyden ja hurskauden hahmo, joka johti harhaan “oikean lauman lampaan”. Sentähden paavi määräsi “tämän ilkeiden ihmisten muodostaman pahansuovan ja inhoittavan lahkon muserrettavaksi kuten myrkylliset käärmeet”, jos he “kieltäytyvät peruuttamasta väitteitään”.20Wylie, mt. 16. kirja, 1. luku.Uskoiko tämä röyhkeä yksinvaltias vielä kohtaavansa nuo sanat? Tiesikö hän, että ne merkittiin taivaan kirjoihin todistamaan häntä vastaan tuomiolla. “Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni”, sanoi Jeesus, “sen te olette tehneet minulle.” Matt. 25: 40. ST 82.2
Tämä bulla vaati kaikkia kirkon jäseniä ottamaan osaa ristiretkeen kerettiläisiä vastaan. Innostuttaakseen heitä ryhtymään tähän julmaan työhön se “vapautti kaikista kirkollisista velvoituksista ja rangaistuksista, yleisistä ja yksityisistä; se päästi kaikki ristiretkeen osallistuvat vapaiksi kaikista valallisista sitoumuksista, joita olivat tehneet; se laillistutti heidän oikeutensa kaikkeen laittomasti hankittuun omaisuuteen ja lupasi anteeksiannon kaikista synneistä niille, jotka surmaisivat kerettiläisen. Se mitätöi kaikki valdolaisille etua tuottavat sopimukset, määräsi heidän palvelijansa jättämään heidät, kielsi kaikkia millään tavalla auttamasta heitä ja oikeutti kenen hyvänsä ottamaan haltuunsa heidän omaisuutensa.” 21Ibid.Tämä asiakirja ilmaisee selvästi mikä henki johti näyttämön takana. Siinä kuuluu lohikäärmeen kiljunta eikä Kristuksen ääni. ST 82.3
Paavilliset johtajat eivät halunneet muodostaa luonnettaan Jumalan lain ylevän ohjeen mukaan, vaan laativat ohjeen, joka tyydytti heitä itseään ja päättivät pakoittaa kaikkia mukautumaan sen mukaan, koska Rooma sitä tahtoi. Mitä kauheimpia murhenäytelmiä esitettiin. Turmeltuneet, herjaavat papit ja paavit tekivät sitä työtä, mitä saatana heille määräsi. Armeliaisuudelle ei ollut sijaa heidän luonteessaan. Sama henki, joka ristiinnaulitsi Kristuksen ja tappoi apostolit, sama joka kiihoitti verenhimoisen Neron oman aikansa uskollisia vastaan, oli työssä maan vapauttamiseksi niistä, joita Jumala rakasti. ST 82.4
Tämä Jumalaa pelkäävä kansa, jota vainottiin monta vuosisataa, kesti vainot sellaisella kärsivällisyydellä ja lujuudella, joka tuotti kunniaa heidän Vapahtajalleen. Huolimatta heitä vastaan tehdyistä ristiretkistä ja kärsimistään julmista verilöylyistä he jatkuvasti lähettivät lähetyssaarnaajia levittämään kallisarvoista totuutta. Heitä vainottiin kuolemaan asti; mutta heidän verensä kasteli kylvetyn siemenen, eikä sato jäänyt tulematta. Täten valdolaiset todistivat Jumalan puolesta vuosisatoja ennen Lutherin syntymää. Hajotettuina moniin maihin he kylvivät sen uskonpuhdistuksen siementä, joka alkoi Wycliffin aikana, laajeni ja syveni Lutherin päivinä ja edistyy aina ajan loppuun saakka niiden toimesta, jotka edeltäjiensä tavoin ovat valmiit kärsimään kaikkea “Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden” Ilm. 1: 9. ST 83.1