SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Siementä kylvämässä

Näiden lähetyssaarnaajien työ alkoi heidän omien vuortensa juurella olevissa laaksoissa ja tasangoilla, mutta laajeni kauas niiden ulkopuolelle. Avojaloin ja Mestarinsa tavoin karkeisiin, matkantahraamiin vaatteisiin puettuina he kävivät suuret kaupungit ja tunkeutuivat kaukaisiin maihin. Kaikkialla he kylvivät kallisarvoista siementä. Seurakuntia syntyi heidän tiensä varrelle, ja marttyyrien veri todisti totuudesta. Herran päivä on tuova ilmi runsaan sielusadon, joka korjattiin näiden uskollisten miesten työllä. Salassa ja hiljaa Jumalan sana kulki läpi kristikunnan ja otettiin ilolla vastaan ihmisten kodeissa ja sydämissä. ST 78.1

Valdolaisille ei Raamattu ollut vain kertomus Jumalan menettelytavoista ihmisten suhteen menneisyydessä ja tiedotus nykyisestä vastuusta ja velvollisuuksista vaan myös ilmoitus tulevan ajan vaaroista ja ihanuudesta. He uskoivat että kaiken loppu ei ollut kaukana; ja kun he rukouksin ja kyynelin tutkivat Raamattua, saivat he yhä syvemmän vaikutuksen sen kallisarvoisista lausunnoista ja velvollisuudestaan tehdä muille tunnetuksi sen pelastavat totuudet. He näkivät pelastussuunnitelman selvästi ilmaistuna Pyhän Raamatun sivuilla, ja he löysivät lohdutusta, toivoa ja rauhaa uskossa Jeesukseen. Kun valo valaisi heidän ymmärryksensä ja ilahdutti heidän sydämensä, he halusivat levittää sen säteitä niille, jotka olivat paavillisten erehdysten pimeydessä. ST 78.2

He näkivät että paavin ja pappien ohjaamat suuret kansanjoukot turhaan koettivat saada armoa kiduttamalla ruumiitaan sielujensa synnin tähden. Kun ihmisiä oli opetettu luottamaan hyviin tekoihinsa pelastus- keinoina, he aina katsoivat itseensä ja jatkuvasti ajatellen syntistä tilaansa he näkivät olevansa Jumalan vihan alaisia. He kiduttivat sieluaan ja ruumistaan saamatta kuitenkaan apua. Näin kahlehtivat Rooman kirkon opit tunnollisia sieluja. Tuhannet jättivät ystävänsä ja sukulaisensa ja viettivät elämänsä luostarin kammioissa. Monilla paastoilla ja julmilla ruoskimisilla, yö valvomisilla, makaamalla väsymyshetkinä kolkkojen asuntojen kylmillä, kosteilla kivillä, pitkillä pyhiinvaellusmatkoilla, nöyryyttävillä katumusharjoituksilla ja kauheilla kidutuksilla koettivat tuhannet turhaan saavuttaa omantunnon rauhaa. Synnin tunnon vaivaamina ja Jumalan kostavan vihan pelon ahdistamina monet jatkoivat kärsimistään, kunnes loppuun kulutettu elinvoima murtui ja he vaipuivat hautaan näkemättä ainoatakaan valon tai toivon sädettä. ST 78.3

Valdolaiset halusivat murtaa näille nääntyville sieluille elämän leipää, avata heille Jumalan lupauksissa olevat rauhan sanomat ja suunnata heidän katseensa Kristukseen ainoana pelastuksen toivona. Oppia, jonka mukaan Jumalan lain rikkominen voidaan sovittaa hyvillä töillä, he pitivät vääränä. Ihmisansioihin luottaminen estää näkemästä Kristuksen ääretöntä rakkautta. Kristus kuoli uhrina ihmisten puolesta, koska langennut suku ei voi tehdä mitään sellaista, joka suosittelisi sitä Jumalalle. Ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan ansiot ovat kristillisen uskon perustus. Sielun riippuvaisuus Kristuksesta on yhtä todellinen ja sen yhteyden häneen täytyy olla yhtä läheinen kuin jäsenen yhteys ruumiiseen ja oksan yhteys viinipuuhun. ST 79.1

Paavien ja pappien opetukset olivat johtaneet ihmisiä pitämään Jumalan ja myös Kristuksen luonnetta ankarana, synkkänä ja tylynä. Vapahtajan esitettiin olevan niin vailla myötätuntoa langenneessa tilassa olevaa ihmistä kohtaan, että täytyi turvautua pappien ja pyhimysten välitykseen. Ne, joiden mielet Jumalan sana oli valaissut, halusivat kohdistaa näiden sielujen huomion Jeesukseen, heidän säälivään, rakastavaan Vapahtajaansa, joka seisoo ojennetuin käsin ja pyytää kaikkia tulemaan syntikuormineen, huolineen ja vaivoineen hänen luokseen. He halusivat poistaa ne esteet, jotka saatana oli asettanut estämään ihmisiä näkemästä lupauksia, jotta he eivät tulisi suoraan Jumalan luo tunnustamaan syntejään eivätkä saisi anteeksiantoa ja rauhaa. ST 79.2