SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Uskonnonvapauden esitaistelija

Yksitoista vuotta ensimmäisen siirtolan perustamisen jälkeen Roger Williams tuli uuteen maailmaan. Aikaisempien toivioretkeläisten tavoin hän tuli saadakseen elää vakaumuksensa mukaan; mutta heistä poiketen hän näki — mitä aniharvat siihen mennessä olivat nähneet — että uskonnonvapaus oli kaikkien ihmisten kieltämätön oikeus, mikä hyvänsä heidän uskontunnustuksensa olikin. Hän oli innokas totuuden etsijä ja piti Robinsonin tavoin mahdottomana, että olisi jo saatu kaikki Jumalan sanassa oleva valo. Williams oli uudemman ajan kristikunnassa “ensimmäinen henkilö, jonka mielestä yhteiskunnallisen hallinnon tuli perustua omantunnon vapauden periaatteelle, niin että kaikilla uskonnollisilla mielipiteillä olisi samat oikeudet lain edessä”.^{285Bancroft, mt. I, 15. luku, 16. pyk.}Hän selitti, että esivallan velvollisuutena on rikosten estäminen, mutta ei koskaan omantunnon hallitseminen. “Valtio ja viranomaiset”, hän sanoi, “voivat määrätä ihmisten velvollisuudet toisiaan kohtaan; mutta yrittäessään määrätä ihmisten velvollisuuksia Jumalaa kohtaan, he ylittävät valtuutensa, eikä kukaan enää voi olla turvassa; sillä on selvää, että jos esivalta saa määrätä, se asettaa noudatettavaksi tänään toisen uskomuksen ja huomenna toisen, kuten Englannin eri kuninkaat ja kuningattaret sekä katolisen kirkon eri paavit ja kirkolliskokoukset ovat tehneet. Silloin uskonnosta tulisi sekavien käsitysten kokoelma.” ^{286Martyn, mt. s. 340.} ST 284.1

Laki vaati sakon ja vankeuden uhalla olemaan läsnä valtiokirkon jumalanpalveluksissa. Williams hylkäsi tämän lain. Englannin lain pahin määräys oli se, joka pakotti olemaan saapuvilla pitäjän kirkossa. Ihmisten pakottamista liittymään niihin, joilla oli eri uskontunnustus, hän piti heidän luonnollisten oikeuksiensa loukkauksena. Jumalattomien ja haluttomien raahaaminen yleisiin jumalanpalveluksiin oli hänen mielestään samaa kuin teeskentelyyn totuttaminen... “Ei ketään saisi velvoittaa palvelemaan Jumalaa tai”, hän lisäsi, “tukemaan varoillaan uskonnollista toimintaa vastoin omaa tahtoaan”. “Mitä”, huudahtivat hänen vastustajansa, hänen periaatteistaan hämmästyneinä, “eikö työmiehen tule saada palkkansa”? “Kyllä”, hän vastasi, “niiltä, jotka hänet paikkaavat”.^{287Bancroft, mt. 15. luku, 2. pyk.} ST 284.2

Roger Williamsia kunnioitettiin ja rakastettiin uskollisena Jumalan palvelijana, harvinaisen lahjakkaana, ehdottoman rehellisenä ja todellista hyväntekeväisyyttä harjoittavana miehenä, mutta ei voitu suvaita, että hän päättävästi kielsi esivallan oikeuden vallita kirkkoa ja vaati uskonnonvapautta. Väitettiin, että tämän uuden opin sovelluttaminen “kumoaisi maan valtiomuodon ja hallinnon”.^{288Emt. 10. pyk.}Hänet tuomittiin karkoitettavaksi siirtokunnista, ja välttääkseen vangitsemista hänen täytyi lopulta talven pakkasessa ja pyryssä paeta viljelemättömälle metsä- seudulle. ST 285.1

“Neljätoista viikkoa minä olin vaikeuksien heiteltävänä kylmänä vuodenaikana, saamatta kokea mitä leipä ja vuode merkitsevät”, hän sanoo, “mutta korpit toivat minulle ruokaa erämaahan.” Ontto puu oli usein hänen suojanaan. ^{289Martyn, mt. ss. 349, 350.}Siten hän jatkoi vaivalloista pakoaan lumi- kinosten ja raivaamattomien metsien halki, kunnes löysi turvapaikan erään intiaaniheimon luona, jonka myötätunnon ja luottamuksen hän oli voittanut, koettaessaan opettaa sille evankeliumin totuuksia. ST 285.2

Kuukausia kestäneen vaiherikkaan matkan jälkeen hän lopuksi saapui Narragansett-nimisen lahden rannoille. Tänne hän laski sen valtion perustuksen, joka uudemmalla ajalla ensimmäisenä tunnusti uskonnonvapauden. Roger Williamsin siirtokunnan perusperiaatteena oli, että “jokaisella tuli olla vapaus palvella Jumalaa omantuntonsa valon mukaan”.^{290Emt. s. 354.}Hänen pieni valtionsa Rode Island tuli sorrettujen turvapaikaksi; ja se kasvoi ja menestyi, kunnes sen periaatteet — valtiollinen ja uskonnollinen vapaus — tulivat Amerikan tasavallan kulmakiviksi. ST 285.3