SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Pelottavia vastustajia

Tähän aikaan protestanttien asema oli hyvin vaarallinen. Paavin kiroukset jylisivät Geneveä vastaan, ja mahtavat kansat uhkasivat hävittää sen. Kuinka tämä pieni kaupunki voisi vastustaa mahtavaa pappis- valtaa, joka niin usein oli pakottanut kuninkaat ja keisaritkin alistumaan? Miten se voisi pitää puoliaan maailman suurten valloittajain sotajoukkoja vastaan? ST 229.1

Yli koko kristikunnan uhkasivat protestanttisuutta pelottavat viholliset. Uskonpuhdistuksen ensi voitot olivat ohi, ja Rooma kokosi uusia voimia, toivoen voivansa kukistaa sen. Tähän aikaan perustettiin jesuiittain munkisto, joka oli julmin, häikäilemättömin ja voimakkain kaikista paavikunnan puoltajista. Erillään maallisista siteistä ja ihmisten harrastuksista, kuolleina luonnollisen kiintymyksen vaatimuksille, kuuroina järjen ja omantunnon äänelle, jesuiitat eivät tunteneet mitään muita ohjeita kuin oman järjestönsä antamat, eivät muita yhdyssiteitä kuin omaan veljeskuntaansa liittyvät, eivätkä mitään muita velvollisuuksia kuin järjestönsä vallan laajentamisen. ^{223JESUIITAT (s. 229). — «Jesuiitat, lat. Societas Jesu, lyh. S. J., katolisen kirkon vaikutusvaltaisin hengellinen veljeskunta. Sen perusti Ingatius Loyola 1534 ja vahvisti paavi Paavali III 1540. — Paavi Clemens XIV lakkautti veljistön 1773. Restauraation aikana 1814 paavi Pius VII palautti sen entiselleen. Jesuiitat saavuttivat vähitellen entisen asemansa Euroopassa ja perustivat v: sta 1833 uusia provinsseja Amerikkaan, mutta kohtasivat ultra- montanismin esitaistelijoina ankaraa vastustusta ja kiellettiin monissa maissa, mm. 1820 Venäjällä, 1848 Sveitsissä, 1872 Saksassa ja 1880 Ranskassa. Länsi-Euroopassa kielto on vielä voimassa Sveitsissä. Norjan perustuslakiin sisältynyt kielto kumottiin 1956. « — Otavan iso tietosanakirja III (1962), palsta 1576, 1577. “Jeesuksen yhdistyksen” alkuperää, periaatteita ja tarkoituksia tämän järjestön omien jäsenten selostamina esitetään Rev. John Gerard, S. J.: n toimittamassa teoksessa Concerning Jesuits, julk. Lontoossa 1902, Catholic Truth Society. Tässä teoksessa sanotaan että “yhdistyksen koko organisaation johtavana teemana on täydellisen kuuliaisuuden henki: ‘Olkoon jokainen’, kirjoittaa P. Ignatius, ‘vakuuttunut siitä, että kuuliaisuudessa elävien on sallittava Kaitselmuksen liikuttaa ja johtaa heitä ylempiensä kautta, aivan kuin he olisivat kuollut ruumis, jota voidaan kuljettaa minne tahansa, ja kohdella miten tahansa, tai kuin vanhuksen sauva, joka palvelee omistajaansa millä tiellä tahansa.’ Tämä ehdoton alistuminen saa jaloutensa tarkoitusperistään, ja sen tulisi olla, perustaja jatkaa, ‘aulista, iloista ja kestävää; kuuliainen uskovainen toteuttaa iloisesti sen, mitä hänen esimiehensä ovat uskoneet hänen suoritettavakseen yhteisen edun vuoksi, vakuuttuneena siitä, että hän siten uskollisesti noudattaa jumalallista tahtoa.’” — R. de Courson kirjassa Concerning Jesuits, s. 6. Ks. myös H. Boehmer, Die Jesuiten (7. p. 1957); E. Goethein, Ignatius Loyola und die Gegenreformation (Halle, 1895); T. Campbell, The Jesuits 1534—1921 (New York, 1922); E. L. Taunton, The History of the Jesuits in England 1580—1773 (Lontoo 1901).}Kristuksen evankeliumi oli tehnyt kannattajansa kykeneviksi kohtaamaan vaaroja ja kestämään kärsimyksiä sekä kylmästä, nälästä, raadannasta ja köyhyydestä huolimatta pitämään ylhäällä totuuden lippua, kidutuspenkki, vankila ja polttorovio silmäinsä edessä. Näitä voimia vastaan jesuiitat taistelivat uskonkiihkon voimalla, joka teki heidät kykeneviksi kestämään samanlaisia vaaroja ja vastustamaan totuuden voimaa petoksen aseilla. Ei mikään rikos ollut liian suuri heidän tehtäväkseen, ei mikään petos liian halpamainen heidän suoritettavakseen eikä mihin kään valepukuun pukeutuminen heille liian vaikea asia. Annettuaan juhlallisen lupauksen pysyä aina köyhinä ja vaatimattomina he koettivat hankkia rikkautta ja valtaa, kukistaakseen niiden avulla protestanttisuuden ja asettaakseen paavin ylivallan entiselleen. ST 229.2

Esiintyessään järjestönsä jäseninä he näyttivät olevan Jumalalle pyhittäytyneitä. He kävivät vankiloissa ja sairaaloissa, auttoivat sairaita ja köyhiä, vakuuttivat kieltäneensä maailman ja käyttivät Jeesuksen pyhää nimeä, hänen, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää. Mutta tämän viattoman ulkokuoren alle kätkeytyi usein mitä rikollisimpia ja vaarallisimpia aikeita. Järjestön pääperiaate ilmenee sanoista: Tarkoitus pyhittää keinot. Sen mukaan valehteleminen, varastaminen, väärän valan teko ja murhaaminen eivät olleet vain luvallisia vaan myös suositeltavia, silloin kun ne palvelivat kirkon etuja. Monenlaisilla verukkeilla he hankkivat itselleen pääsyn valtion virkoihin, ylenivät kuninkaiden neuvonantajiksi ja ohjasivat kansojen politiikkaa. He rupesivat palvelijoiksi voidakseen vakoilla esimiehiään. He perustivat lukioita ruhtinaiden ja aateliston poikia varten sekä kouluja yhteiselle kansalle ja houkuttelivat protestanttisten vanhempien lapsia noudattamaan paavillisia juhlamenoja. Koko katolisen jumalanpalveluksen loisto ja komeus pantiin hämmentämään mieltä ja kiehtomaan mielikuvitusta; ja näin pojat kavalsivat sen vapauden, jonka puolesta isät olivat ahertaneet ja kärsineet. Jesuiitat levisivät nopeasti yli koko Euroopan; ja mihin hyvänsä he menivät, siellä paavilaisuus heräsi uuteen eloon. ST 230.1

Jesuiittain vallan lisäämiseksi julkaistiin inkvisition uudistamista koskeva bulla. ^{224INKVISITIO (s. 230). — “Us- konpuhdistusliikkeen johdosta paavi Paavali III järjesti 1542 inkvisition uudelleen asettaen sen johtoon kardi- naalikongregaation, joka pian sai nimen Sanctum Officium. Inkvisitio toimi uskonpuhdistuksen kannattajia vastaan katolisissa maissa, Maria Verisen aikana 1553—58 myös Englannissa. Valistusaikana sen voima heikkeni. Viimeinen kuolemantuomio Espanjassa pantiin toimeen 1781.” — Otavan iso tietosanakirja III (1962), palsta 1248. Roomalaiskatolista kirjallisuutta: Catholic Encyclopedia, VIII, art. “Inquisition”; E. Vacandard, The Inquisition; A Critical and Historical Study of the Coercive Power of the Church (New York, 1908). Ei-katolista kirjallisuutta: Philip van Limborch, History of the Inquisition; Henry C. Lea, History of the Inquisition in the Middle Ages (3nid.), History of the Inquisition in Spain (4 nid.); A. S. Tur- berville, Medieval Heresy and the Inquisition (Lontoo, 1920).}Huolimatta siitä yleisestä kammosta, jota tämä hirveä tuomioistuin herätti katolisissäkin maissa, paavilliset hallitsijat panivat sen jälleen toimimaan, ja sen salaisissa tyrmissä uudistuivat julmuudet, jotka ovat liian kauheita tuotaviksi päivänvaloon. Monissa maissa tuhansia kansan parhaimmistoon kuuluvia: puhtaimpia ja jaloimpia, lahjakkaimpia ja oppineimpia, hurskaita ja uskollisia pappeja, ahkeria ja isänmaallisia porvareja, eteviä tiedemiehiä, kyvykkäitä taiteilijoita ja taitavia käsityöläisiä surmattiin tai pakotettiin pakenemaan muihin maihin. ST 230.2