SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Valoa pariisissa

Jumalan kaitselmuksen mukaan Pariisi sai uuden kehotuksen evankeliumin vastaanottamiseen. Lefevren ja Farelin kautta annettu kutsu oli hyljätty, mutta tuon suuren pääkaupungin kaikkien kansanluokkien oli vielä annettava kuulla sanoma. Poliittisten näkökohtien mukaan toimiva kuningas ei ollut vielä täydellisesti asettunut Rooman puolelle uskonpuhdistusta vastaan. Margareeta yhä toivoi protestanttisuuden voittavan Ranskassa. Hän päätti antaa julistaa puhdistettua oppia Parii- sissa. Kuninkaan poissa ollessa hän määräsi erään protestanttisen sananjulistajan saarnaamaan kaupungin kirkoissa. Kun katolisen kirkon viran- omaiset kielsivät tämän, prinsessa avasi palatsin sananjulistukselle. Eräs huone järjestettiin kappeliksi ja ilmoitettiin, että siellä oli saarna- tilaisuus joka päivä määrättyyn aikaan. Kokouksiin kutsuttiin kaikkiin säätyihin kuuluvia henkilöitä erilaisilta toimialoilta. Kansaa tuli niin paljon, ettei ainoastaan kappeli vaan myös eteiset ja hallit täyttyivät kuulijoista. Joka päivä saapui tuhansia — aatelisia, valtiomiehiä, lainoppineita, kauppiaita ja käsityöläisiä. Kuningas ei kieltänyt pitämästä kokouksia, vaan käski avata niitä varten kaksi Pariisin kirkkoa. Milloinkaan ennen ei Jumalan sana ollut aikaansaanut kaupungissa sellaista liikettä. Näytti siltä kuin elämän Henki taivaasta olisi vuodatettu kansan ylle. Kohtuullisuus, puhtaus, järjestys ja ahkeruus syrjäyttivät juoppouden, irstailun, epäsovun ja toimettomuuden. ST 219.3

Mutta papitkaan eivät olleet joutilaina. Kun kuningas yhä kieltäytyi puuttumasta asiaan ja estämästä evankeliumin saarnaamista, he kääntyivät kansan puoleen. Keinoja säästämättä herätettiin taikauskoisessa rahvaassa pelkoa, ennakkoluuloja ja uskonkiihkoa. Seuratessaan sokeasti vääriä opettajiaan Pariisin kävi kuten muinoin Jerusalemin: Se ei tuntenut etsikkoaikaansa eikä tiennyt, mikä sen rauhaan sopi. Kaksi vuotta saarnattiin Jumalan sanaa pääkaupungissa; mutta samalla, kun monet ottivat vastaan evankeliumin, kansan enemmistö hylkäsi sen. Frans oli osoittanut suvaitsevaisuutta yksinomaan omien aikeittensa menestymistä ajatellen, ja paavin kannattajien onnistui saada valta-asemansa takaisin. Kirkot suljettiin uudelleen ja polttorovio pystytettiin. ST 220.1

Calvin oli yhä Pariisissa, valmistautuen opiskelun, mietiskelyn ja rukouksen avulla tuleviin tehtäviinsä ja jatkaen valon levittämistä. Viimein kuitenkin heräsi epäluulo häntä kohtaan. Viranomaiset päättivät viedä hänet polttoroviolle. Hän oli tuntenut itsensä turvatuksi yksinäisyydessään eikä aavistanut mitään vaaraa, kun ystävät syöksyivät hänen huoneeseensa ja ilmoittivat oikeudenpalvelijoiden olevan matkalla vangitsemaan hänet. Samassa tuokiossa kuului kova kolkutus ulko-ovelta. Ei hetkeäkään ollut hukattavissa. Muutamat uskonpuhdistajan ystävistä viivyttivät oikeudenpalvelijoita ovella, sillä aikaa kun toiset auttoivat häntä pääsemään ikkunasta ulos, jonka jälkeen hän nopeasti riensi kaupungin rajalle. Siellä hän pääsi turvaan erään työmiehen luona, joka oli uskonpuhdistuksen ystävä. Isäntänsä vaatteisiin pukeutuneena hän lähti kuokka olalla matkalleen. Kulkien etelää kohti hän jälleen löysi turvapaikan Margareetan hallinnassa olevalla alueella. ^{212D'Aubigne, mt. 2. kirja, 30. luku.} ST 220.2