SUURI TAISTELU valon ja pimeyden välillä

Vaarat lisääntyvät

Vaarat lisääntyivät, mutta Berquinin into tuli vain palavammaksi. Sen sijaan että olisi noudattanut Erasmuksen varovaista ja itsekästä neuvoa, hän päätti ryhtyä entistä rohkeampiin toimenpiteisiin. Hän ei aikonut vain puolustaa totuutta, vaan myös hyökätä erehdystä vastaan. Syytöksen harhaoppisuudesta, jonka katolilaiset kohdistivat häneen, hän aikoi kohdistaa heihin itseensä. Toimeliaimpia ja katkerimpia hänen vastustajistaan olivat oppineet tohtorit ja munkit Pariisin suuren yliopiston teologisessa osastossa, joka oli korkeimpia kirkollisia auktoriteetteja sekä tässä kaupungissa että koko valtakunnassa. Näiden tohtorien kirjoituksista Berquin esitti kaksitoista lausuntoa, joita hän julkisesti väitti “Raamatun vastaisiksi ja harhaoppisiksi”, sekä pyysi kuningasta toimimaan riita-asiassa tuomarina. ST 213.1

Kuningas, joka mielellään antoi vastapuolien osoittaa voimansa ja älykkyytensä sekä oli iloinen saadessaan nöyryyttää ylpeitä munkkeja, kehotti katolilaisia puolustamaan asiaansa Raamatulla. Nämä tiesivät hyvin, ettei heillä ollut tästä aseesta sanottavaa hyötyä. Vankila, kidutus ja polttorovio olivat niitä aseita, joita he paremmin osasivat käyttää. Nyt osat olivat vaihtuneet, ja he huomasivat olevansa putoamaisillaan siihen kuoppaan, johon he olivat halunneet syöstä Berquinin. Hämmästyneinä he alkoivat etsiä pelastumistietä. ST 213.2

“Samaan aikaan oli joku silponut eräässä kadunkulmassa olevaa neitsyt Marian kuvaa.” Kaupungissa oli paljon hälinää. Tapahtumapaikalle kokoontui paljon ihmisiä, jotka toivat ilmi surunsa ja suuttumuksensa. Kuningaskin oli syvästi liikuttunut. Tätä tilannetta munkit saattoivat käyttää hyödykseen, ja nopeasti he sen tekivätkin. “Tämä on Berquinin oppien hedelmää”, he huusivat. “Kaikki on kaatumaisillaan — uskonto, lait, vieläpä valtaistuinkin — tämän luterilaisen kapinan vaikutuksesta.” ST 213.3

Berquin vangittiin jälleen. Kuningas matkusti Pariisista ja munkit saivat siten vapaasti toimia niinkuin halusivat. Uskonpuhdistajaa kuulusteltiin, hänet tuomittiin kuolemaan, ja tuomio pantiin täytäntöön samana päivänä, jona se oli julistettu, niin ettei Frans enää tällä kertaa päässyt häntä pelastamaan. Keskipäivällä Berquin vietiin teloituspaikalle. Tavattoman suuri kansanjoukko kokoontui katsomaan tapahtumaa, ja oli useita, jotka hämmästyneinä ja pahaa aavistaen totesivat, että uhri oli valittu Ranskan parhaimmasta ja hienoimmasta aatelisperheestä. Hämmästys, suuttumus, iva ja katkera viha synkensi levottoman joukon kasvot; mutta yksillä kasvoilla ei ollut mitään varjoa. Marttyyrin ajatukset olivat kaukana ympärillä olevasta melusta; hän tunsi vain Herransa läsnäolon. ST 213.4