Patriarkat Ja Profeetat

Luku 62—Daavid voidellaan kuninkaaksi

Muutamia kilometrejä etelään Jerusalemista, “meidän Jumalamme kaupungista”, sijaitsee Beetlehem. Siellä syntyi lisäin poika Daavid toista tuhatta vuotta aikaisemmin kuin seimikätkyeeseen pantiin Jeesus-lapsi, jota Idän tietäjät saapuivat kumartamaan. Vuosisatoja ennen Vapahtajan tuloa Daavid reippaana nuorukaisena kaitsi laumojaan niiden laiduntaessa Beetlehemiä ympäröivillä kukkuloilla. Vaatimaton lammaspaimen lauleli omia sävelmiään ja säesti heleällä kanteleellaan näitä nuorekkaan reippaita laulelmiaan. Herra oli valinnut Daavidin ja valmisti häntä tuolla yksinäisyydessä, laumojensa keskellä, siihen tehtävään, jonka hän aikoi uskoa hänelle vastaisina vuosina. PJP 624.1

Daavidin viettäessä näin vaatimatonta paimentolaiselämäänsä Herra puhui hänestä profeetta Samuelille. “Ja Herra sanoi Samuelille: ‘Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen hyljännyt hänet, niin ettei hän enää saa olla Israelin kuninkaana. Täytä sarvesi öljyllä ja mene; minä lähetän sinut beetlehemiläisen lisäin luo, sillä hänen pojistansa minä olen katsonut itselleni kuninkaan. Ota mukaasi vasikka ja sano: ‘Minä tulin uhraamaan Herralle’. Kutsu sitten Iisai uhrille, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä; ja voitele minulle se, jonka minä sinulle osoitan.’ Samuel teki, niinkuin Herra oli puhunut. Mutta kun hän tuli Beetlehemiin, tulivat kaupungin vanhimmat vavisten häntä vastaan ja kysyivät: ‘Tietääkö tulosi rauhaa?’ Hän vastasi: ‘Rauhaa.’” Vanhimmat hyväksyivät kutsun lähteä uhraamaan, ja Samuel kutsui myös lisäin ja hänen poikansa. Alttari rakennettiin ja uhri oli valmis. Koko lisäin perhe oli mukana Daavidia lukuunottamatta. Hänet oli pojista nuorimpana jätetty vartioimaan lampaita, sillä laumoja ei ollut turvallista jättää vaille suojaa. PJP 624.2

Uhripalveluksen jälkeen ja ennen uhrijuhlaan osallistumista Samuel aloitti jalolta näyttävien lisäin poikien profeetallisen tarkastuksen. Eliab oli heistä vanhin ja muistutti kooltaan ja komeudeltaan Saulia enemmän kuin toiset. Hänen miellyttävät piirteensä ja jalosti kehittynyt muotonsa herättivät profeetan huomiota. Katsellessaan hänen ruhtinaallista ryhtiään Samuel ajatteli: “Varmaan on Jumala valinnut tämän miehen Saulin seuraajaksi”, ja hän odotti vain Jumalan lupaa voidellakseen hänet kuninkaaksi. Mutta Herra ei välittänyt ulkonäöstä. Eliab ei pelännyt Jumalaa. Jos hänet olisi kutsuttu valtaistuimelle, hänestä olisi tullut ylpeä ja vaativa hallitsija. Niinpä Herra vastasi Samuelille: “Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” Mikään ulkonainen kauneus ei voi suositella ketään Jumalalle. Ihmisen tosi kauneus ilmenee hänen luonteensa ja käytöksensä oivallisuudessa, ja sydämen sisäinen arvo ja erinomaisuus ratkaisee, kelpaammeko Herralle Sebaotille. Miten syvästi meidän tulisikaan miettiä tätä totuutta arvostellessam- me itseämme ja toisia. Samuelin erehdyksestä voimme oppia, miten hyödytöntä on arvioida ketään kauniiden kasvonpiirteiden tai komean vartalon perusteella. Voimme havaita, miten kykenemätön ihminen on omassa viisaudessaan ymmärtämään sydämen salaisuuksia tai käsittämään Jumalan ohjeita, ellei hän saa taivaasta erityistä valistusta. Jumalan ajatukset luoduistaan ylittävät rajallisen mielemme, mutta hän johtaa lapsemme varmasti heidän kykyjään vastaavalle paikalle ja auttaa heitä suorittamaan juuri heille uskotun työn, jos he vain alistavat tahtonsa Jumalalle, niin ettei ihmisen turmelus pääse pilaamaan hänen hyviä suunnitelmiaan. PJP 625.1

Kun Eliab oli läpikäynyt Samuelin tarkastuksen, siirtyivät uhritilaisuuteen osallistuneet toiset kuusi veljeä vuorotellen profeetan tarkkailtavaksi. Herra ei kuitenkaan ilmaissut valinneen- sa ketään heistä. Varsinkin viimeistä heistä Samuel oli silmäillyt tuskaisan jännittyneestä Profeetta oli todella ymmällä ja huolissaan. Hän kysyi Iisailta: “Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?” Isä vastasi: “Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on kaitsemassa lampaita.” Samuel kehotti noutamaan hänet ja sanoi: “Me emme istu ruualle, ennenkuin hän tulee tänne.” PJP 625.2

Yksinäinen paimen yllättyi kuullessaan odottamattoman kutsun lähetiltä, joka ilmoitti että profeetta oli tullut Beetlehemiin ja lähettänyt noutamaan häntä. Hämmästyneenä hän kyseli, miksi Israelin profeetta ja tuomari juuri hänet halusi luokseen, mutta noudatti kuitenkin kutsua viipymättä. “Hän oli verevä, kaunissilmäinen ja sorea nähdä.” Katsellessaan mielihyvin tuota hauskannäköistä, miehekästä ja vaatimatonta paimenpoikaa Samuel kuuli Herran äänen sanovan: “Nouse ja voitele tämä, sillä hän se on.” Daavid oli osoittautunut rohkeaksi ja uskolliseksi vaatimattomassa paimenen tehtävässään, ja nyt Jumala oli valinnut hänet kansansa päämieheksi. “Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen.” Profeetta oli saanut tehtävänsä suoritetuksi ja saattoi keventynein mielin palata Raamaan. PJP 626.1

Samuel ei ollut ilmoittanut asiaansa edes lisäin perheelle, eikä Daavidin voitelukaan tullut kaikkien tietoon. Sen tulikin vain tiedottaa nuorukaiselle, että hän tulisi pääsemään korkeaan asemaan, ja tämän tiedon tuli tulevien vuosien eri kokemuksissa ja vaaroissa rohkaista häntä uskollisesti noudattamaan sitä suunnitelmaa, jonka Jumala oli hänen elämäänsä varten laatinut. PJP 626.2

Tämä Daavidille osoitettu suuri kunnia ei tehnyt häntä ylpeäksi. Tulevasta korkeasta asemastaan huolimatta hän pysyi hiljalleen tehtävässään ja tyytyi odottamaan, miten Herra toteuttaisi suunnitelmansa omalla ajallaan ja tavallaan. Yhtä nöyränä ja vaatimattomana kuin ennen voitelemistaankin paimenpoika palasi kukkuloille vartioimaan ja varjelemaan laumojaan entiseen hellään tapaansa. Mutta uusin innoin hän nyt sävelteli laulujaan ja soitteli kanneltaan. Hänen katseelleen avautui rehevä ja vaihtelevan kaunis maisema. Viiniköynnökset paistatelivat rypäleterttujaan auringossa. Lehtevät metsän puut huojuivat tuulessa. Hän katseli, miten koko taivas kylpi auringon valossa sen tullessa esiin kuin ylkä kammiostaan ja riemuitessa kuin sankari rataansa juostessaan. Siellä kohosivat ylväät vuorten huiput taivasta kohti, kaukaa häämöttivät Mooabin vuoriston karut seinämät, ja näiden ylle kaartui sinitaivas. Ja kaiken takana oli Jumala, näkymättömänä mutta kaikkien tekojensa ylistämä- nä. Päivän valo, joka kultasi metsät ja vuoret, niityt ja virrat, kohotti mielen ajattelemaan valkeuksien Isää, jolta jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee. Päivittäin sai nuori runoilija havaita ilmauksia Luojansa luonteesta ja majesteettiudesta, ja iloiten hän palvoi häntä koko sydämestään. Jumalan ja hänen tekojensa mietiskely kehitti ja vahvisti Daavidin sielunkykyjä hänen vastaista tehtäväänsä varten. Hän pääsi päivä päivältä yhä lähempään yhteyteen Jumalan kanssa. Alati hän ulotti ajatuksensa uusiin syvyyksiin ammentaakseen tuoretta innoitusta lau- luihinsa ja sävelaiheita kanteleelleen. Täysin rinnoin hän kajautti säveleitään kiirimään kaikuina kuin vastaukseksi enkelten taivaisiin lauluihin. PJP 626.3

Kuka pystyy arvioimaan, mitä tuloksia oli noista työntäyteisistä vuosista ja vaelteluista noilla yksinäisillä kukkuloilla? Siellä yksinäisyydessään Daavid pääsi luonnon ja Jumalan yhteyteen ja sai kokea laumojaan paimentaessaan vaaroja ja niistä vapautumista, murhetta ja iloa. Ne eivät ainoastaan muovanneet hänen luonnettaan ja vaikuttaneet hänen vastaiseen elämäänsä. Israelin suloisen laulajan psalmeina ne tulisivat kaikkina tulevina aikoina virittämään rakkautta ja uskoa Jumalan kansan sydämissä ja ylentämään heidät lähemmäksi hänen alati rakastavaa sydäntään, jossa kaikki hänen luotunsa elävät. PJP 627.1

Nuoren miehuutensa kauneudessa ja verevyydessä Daavid valmistui täyttämään korkean paikkansa maan valioiden joukossa. Kykynsä hän käytti Jumalalta saatuina kalliina lahjoina ylistämään taivaallisen Antajan kunniaa. Mietiskelyhetkinään hän sai sitä viisautta ja hurskautta, joka teki hänet rakkaaksi sekä Jumalalle että enkeleille. Mietiskellessään Luojansa täydellisiä tekoja hän sai yhä selvemmän käsityksen Jumalasta. Hämärät aiheet kirkastuivat, vaikeatajuiset selkenivät, pulmakysy- mykset ratkesivat, ja sitä mukaa kuin hän sai lisävaloa, hän entistä haltioituneemmin ylisti Jumalan ja Lunastajansa kun- niaa. Innoittava rakkaus, ahdistava suru ja saavutetut voitot antoivat hänelle mietiskelyn aihetta, ja kun hän tarkkaili Jumalan rakastavaa ohjausta elämässään, hän halusi entistä palavammin ja kiitollisemmin palvella häntä koko sydämestään. Se kirvoitti hänen äänensä kaikumaan voimallisemmin ja heläytti hänen kanteleestaan yhä riemukkaampia säveleitä. Näin varttui paimenpoika voimasta voimaan ja tiedosta tietoon, sillä Herran Henki vaikutti hänessä. PJP 627.2