Patriarkat Ja Profeetat

Luku 58—Profeettain koulut

Herra itse ohjasi Israelin kasvatusta. Hän ei huolehtinut ainoastaan heidän uskonnollisista harrastuksistaan vaan sulki jumalallisen kaitselmuksensa ja lakinsa piiriin kaiken, mikä liittyi heidän henkiseen tai fyysiseen hyvinvointiinsa. PJP 580.1

Jumala oli käskenyt heprealaisia opettamaan lapsilleen hänen säädöksensä ja tutustuttamaan heidät kaikkeen siihen, mitä hän oli tehnyt heidän isilleen. Tämä oli jokaisen lapsen vanhempien erityinen velvollisuus, jota kukaan muu ei voinut täyttää heidän puolestaan. Vieraamman kasvatuksen asemesta lapsiaan rakastavan isän ja äidin tuli opettaa heitä. Jumalan ajatusten tuli liittyä kaikkiin arkielämän tapahtumiin. Israelin kodeissa tuli usein muistella Jumalan voimallisia tekoja, joilla hän vapautti kansansa, samoin kuin lupauksia tulevasta Vapahtajasta. Vertauskuvien ja esikuvien käyttö sai nämä opetukset jäämään pysyvämmin heidän muistiinsa. Jumalan kaitselmuksen ja tulevan elämän suuret totuudet painettiin nuorten mieleen. Heitä harjoitettiin löytämään Jumala yhtä hyvin luonnon ilmiöistä kuin innoitetuista kirjoituksista. Taivaan tähdet, kedon puut ja kukat, korkeat vuoret ja solisevat purot — kaikki kertoivat Jumalasta. Pyhäkön juhlalliset uhritoimitukset ja jumalanpalvelukset sekä profeettain lausunnot olivat ilmoitusta Jumalasta. PJP 580.2

Sellaista koulutusta Mooses sai vaatimattomassa kodissaan Goosenissa, Samuel uskolliselta Hannalta, Daavid Beetlehemin kukkulakodissaan ja Daniel maanpakolaisuudessaan kaukana isiensä kodista. Samanlaista oli myös Kristuksen elämä alkuvaiheissaan Nasaretissa sekä se opetus, jota Timoteukselle lapsena jakoivat hänen isoäitinsä Loois ja äitinsä Eunike pyhien kirjoitusten totuuksista (ks. 2 Tim. 1: 5; 3: 15). PJP 580.3

Nuorten koulutuksesta huolehdittiin muutenkin perustamalla profeettakouluja. Jokainen nuori, joka halusi tutkia syvemmin Jumalan sanan totuuksia ja etsiä ylhäältä tulevaa viisautta voidakseen valmistua Israelin opettajaksi, pääsi näihin kouluihin, Samuel perusti profeettakouluja suojaksi laajalle levinnyttä turmelusta vastaan sekä edistämään nuorison siveellistä ja hengellistä hyvinvointia. Ne edistivät välillisesti koko kansakunnan menestystä, koska niistä saatiin aikanaan kansalle jumalaapelkääviä ja päteviä johtajia ja neuvonantajia. Samuel piti silmällä tätä kaikkea kootessaan ympärilleen hurskaita, älykkäitä ja opinhaluisia nuoria. Näitä kutsuttiin profeetanoppilaiksi. Seurustellessaan Jumalan kanssa ja tutkiessaan hänen sanaansa ja tekojaan he saivat luonnollisten kykyjensä lisäksi viisautta ylhäältä. Opettajat puolestaan eivät olleet vain hyvin perehtyneet jumalalliseen totuuteen, vaan he olivat lisäksi pitäneet läheistä yhteyttä Jumalaan ja saaneet häneltä erityisiä Hengen lahjoja. Kansa kunnioitti sekä heidän oppineisuuttaan että hurskauttaan ja luotti heihin. PJP 581.1

Samuelin päivinä näitä kouluja oli kaksi: Raamassa, profeetan kotona, ja Kirjat-Jearimissa, jossa arkki silloin oli. Muita perustettiin myöhemmin. PJP 581.2

Näiden koulujen oppilaat pitivät itseään yllä joko viljelemällä maata tai työskentelemällä muissa ammateissa. Israelissa tätä ei pidetty outona tai alentavana; päinvastoin katsottiin rikokseksi se, että lapset saivat kasvaa oppimatta tekemään hyödyllistä työtä. Jumalan käskystä opetettiin jokaiselle lapselle jokin ammatti, vaikka hänet olisi koulutettu pyhään virkaankin. Monet uskonnonopettajat hankkivat toimeentulonsa kättensä työllä. Samoin vielä apostolien aikanakaan Paavalia ja Akylasta ei kunnioitettu yhtään vähempää sen tähden, että he ansaitsivat leipänsä harjoittamalla teltantekijän ammattia. PJP 581.3

Jumalan laki Mooseksen siihen liittämine opetuksineen, pyhä historia, pyhä musiikki ja runous olivat pääaiheina näiden koulujen opinto-ohjelmassa. Opetusmenetelmät poikkesivat suuresti niistä, joita käytetään aikamme teologisissa kouluissa, joista päästyään monet opiskelijat tuntevat Jumalaa ja uskonnollista totuutta vähemmän kuin kouluun tullessaan. Noissa vanhan ajan kouluissa kaiken opiskelun suurena pääpyrkimyksenä oli oppia tuntemaan Jumalan tahto ja ihmisen velvollisuus häntä kohtaan. Pyhän historian muistimerkinnöistä etsittiin Herran osuutta sen vaiheisiin. Vertauskuvien esittämiä suuria totuuksia selviteltiin, kunnes voitiin uskossa käsittää koko uhrijärjestelmän ydinkohta — Jumalan Karitsa, joka tulisi ottamaan pois maailman synnin. PJP 581.4

Hartautta harjoitettiin. Oppilaille ei vain opetettu rukoilemisen tarpeellisuutta vaan neuvottiin myös, miten heidän tuli rukoilla, miten lähestyä Luojaansa, miten vahvistaa uskoaan häneen ja miten ymmärtää ja noudattaa hänen Henkensä opetuksia. Pyhittyneet opettajat toivat Jumalan varastohuoneesta esille uutta ja vanhaa, ja Jumalan Henki puhutteli kaikkia ennustusten ja pyhien laulujen välityksellä. PJP 582.1

Musiikilla oli pyhä tarkoitus: ajatusten kohottaminen sellaiseen, mikä oli puhdasta, jaloa ja ylentävää, sekä sielun herättäminen hartauteen ja kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan. Miten täysin vastakkaisia tuolle muinaiselle käytännölle ovatkaan ne tarkoitukset, joihin musiikkia meidän aikanamme liiankin usein käytetään! Miten monet pyrkivätkään tällä lahjallaan korottamaan itseään sen sijaan että käyttäisivät sitä Jumalan kunniaksi! Rakkaus musiikkiin johtaa varomattoman maailmaa rakastavien seurassa sellaisiin huvitilaisuuksiin, minne Jumala on kieltänyt lapsiaan menemästä. Näin se, mikä oikein käytettynä on suureksi siunaukseksi, tulee erääksi tehokkaimmista keinoista, joilla saatana houkuttelee ihmistä laiminlyömään velvollisuutensa ja iäisyysasioiden mietiskelyn. PJP 582.2

Musiikilla on osuutensa taivaallisessa Jumalan palveluksessa, ja meidän tulisi pyrkiä saamaan ylistyslaulumme mahdollisimman sopusointuisiksi taivaallisten kuorojen kanssa. Äänen oikea harjoittaminen kuuluu tärkeänä osana kasvatukseen eikä sitä saisi laiminlyödä. Uskonnollisen palveluksen osana on laulaminen yhtä hyvin jumalanpalvelusta kuin rukouskin. Mutta laulu saa oikean ilmauksensa vasta kun sydän yhtyy sen henkeen. PJP 582.3

Miten suuresti nuo profeettain koulut poikkesivatkaan nyky- aikaisista opinahjoistamme! Miten vähän onkaan sellaisia kouluja, joissa maailmalliset periaatteet ja tavat eivät vallitsisi! Sopivaa hillintää ja järkevää kurinpitoa harjoitetaan valitettavan vähän. Kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa tunnetaan pelottavan huonosti Jumalan sanaa. Siveellisten ja uskonnollisten kysymysten selvittely on usein pelkkää pintapuolista tunteilua. Nuorille ei enää opeteta mieleenpainuvasti Jumalan oikeutta ja armoa, pyhyyden kauneutta ja oikein tekemisen varmaa palkitsemista sekä toisaalta synnin inhottavaa luonnetta ja sen hirvittävien seurausten varmuutta. Huono seura johtaa nuoria huikentelevaisuuden, irstailun ja rikosten teille. PJP 582.4

Eikö aikamme kasvattajilla olisi jotakin opittavaa noista muinaisista heprealaisista kouluista? Ihmisen Luoja on varautunut myös kehittämään häntä ruumiin, hengen ja sielun osalta. Kasvatuksen todellinen menestys riippuu niin muodoin siitä, miten tarkoin ihmiset toteuttavat Jumalan suunnitelmaa. PJP 583.1

Kasvatuksen tosi tarkoituksena on Jumalan kuvan palauttaminen ennalleen ihmissielussa. Alussa Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Hän antoi hänelle jaloja ominaisuuksia. Hän oli mieleltään tasapainoinen ja kaikilta olemuksensa kyvyiltä sopusointuinen. Mutta syntiinlankeemus seurauksineen on turmellut nämä lahjat. Synti on pilannut ja miltei pyyhkinyt ihmisestä pois Jumalan kuvan. Tämän ennalleen saattamiseksi laadittiin pelastussuunnitelma, ja ihmiselle suotiin koetusaika. Elämän suuri ja kaikki muut tavoitteet ohittava päätarkoitus on ihmisen palauttaminen siihen täydellisyyteen, johon hänet alussa luotiin. Vanhempien ja opettajien tehtävänä on nuorisoa kasvattaessaan osaltaan täyttää tätä jumalallista tarkoitusta, ja sitä tehdessään he ovat “Jumalan työtovereita” (1 Kor. 3: 9). PJP 583.2

Jumala on antanut ihmisille kaikki heidän mielen, sielun ja ruumiin eri kykynsä käytettäviksi niin että ne pääsevät kehittymään mahdollisimman pitkälle. Mutta tämä kehittäminen ei saa olla itsekästä ja muita hylkivää, sillä Jumalan luonne, jonka kaltaisuus meidän tulee saada, on hyväntahtoinen ja rakastavainen. Meidän tulee käyttää jokaista Jumalalta saamaamme kykyä ja ominaisuutta hänen kunniakseen ja lähimmäistemme avuksi. Tämä on puhtainta, jalointa ja onnellisinta toimintaamme. PJP 583.3

Jos tämä tärkeä periaate saisi osakseen ansaitsemansa huo- mion, tapahtuisi eräissä nykyisin vallitsevissa kasvatusmenetelmissä käänteentekeviä muutoksia. Sen sijaan että opettajat pyrkisivät herättämään kilpailumieltä vetoamalla ylpeyteen ja itsekkääseen kunnianhimoon, he koettaisivat suunnata oppilaiden kiintymyksen sellaiseen mikä on hyvää, totta ja kaunista, ja näin kannustaa heitä yhä parempiin saavutuksiin. Oppilaat koettaisivat kehittää Jumalan antamia lahjojaan, ei päästäkseen toisten edelle, vaan täyttääkseen Luojan tarkoituksen ja tullakseen hänen kaltaisikseen. Sen sijaan että suuntaisivat mielensä pelkästään maallisiin tavoitteisiin tai antaisivat itsekorotuksen halun vallata sen, mikä jo sinänsä ehkäisee ja heikentää mielen kehitystä, he kohdistavat sen Luojaan oppiakseen tuntemaan hänet ja tullakseen hänen kaltaisikseen. PJP 583.4

“Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä” (Sanani. 9: 10). Elämän suuri tehtävä on luonteen kasvattaminen, ja Jumalan tunteminen on kaiken tosi kasvatuksen pohjana. Opettajan tulisi pyrkiä jakamaan tätä tuntemusta oppilailleen ja muovata heidän luonnettaan sopusointuiseksi sen kanssa. Jumalan laki heijastaa hänen luonnettaan. Siksi psalmista sanookin: “Kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat” ja “sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä” (Ps. 119: 172, 104). Jumala on ilmaissut itsensä meille sanassaan ja luomisteoissaan. Raamatun innoitetuilta sivuilta ja luonnon kirjasta meidän tulee oppia Jumalan tuntemusta. PJP 584.1

Toimintalakiensa mukaisesti mieli sopeutuu niihin aiheisiin, joissa se on totutettu viipymään. Jos se suunnataan vain arkipäiväisiin asioihin, niin se surkastuu ja heikkenee. Ellei sen tarvitse koskaan paneutua mihinkään vaikeaan ongelmaan, se menettää ajan mittaan miltei kaiken kehityskykynsä. Kasvattavalta vaikutukseltaan Raamattu on vertaansa vailla. Raamatussa on aiheita ja liikkumatilaa ihmismielen syvimmillekin ajatuksille ja korkeimmillekin pyrkimyksille. Raamatun veroista historian oppikirjaa ei ihmisillä ole toista. Se on kummunnut raikkaana iankaikkisen totuuden lähteestä, ja jumalallinen käsi on säilyttänyt sen puhtaana halki aikakausien. Se valaisee kaukaista menneisyyttä, jonne inhimillinen tutkimus yrittää turhaan tunkeutua. Jumalan sanasta saamme tutustua voimaan, joka laski maan perustuksen ja levitti taivaat. Vain siitä voimme lukea ihmissuvun historian sellaisena, ettei inhimillinen ennakkoluulo tai ylpeys ole pilannut sitä. Siinä esitellään suurimmat miehet mitä maailmassa koskaan on ollut ja kerrotaan heidän taisteluistaan, tappioistaan ja voitoistaan. Siinä selostetaan velvollisuuden ja kohtalon suuret ongelmat. Siinä kohotetaan näkyväisen ja näkymättömän maailman välistä verhoa, ja saamme seurata hyvän ja pahan vastakkaisten voimien välistä taistelua, joka alkaa synnin ensimmäisestä ilmenemisestä ja päättyy vanhurskauden ja totuuden lopulliseen riemuvoittoon. Ja tämä kaikki on vain Jumalan luonteen ilmausta. Mietiskellessään kunnioittavasti hänen sanansa esittämiä totuuksia oppilas pääsee ajatuksissaan äärettömän mielen yhteyteen. Sellainen tutkistelu ei vain hienosta ja jalosta luonnetta, vaan pakostakin myös laajentaa ja elävöittää henkisiä kykyjä. PJP 584.2

Raamattu auttaa voimakkaasti ihmistä menestymään kaikissa tätä elämää koskevissa asioissaan. Se esittelee ne periaatteet, jotka ovat kansakunnan menestyksen kulmakivenä — periaatteet, joiden varassa on yhteiskunnan hyvinvointi ja jotka suo j aavat perhettä — periaatteet, joita ilman yksikään ihminen ei voi tulla käyttökelpoiseksi, onnelliseksi ja kunnioitetuksi tässä elämässä eikä toivoa saavansa tulevaa, kuolematonta elämää. Inhimillisessä kokemuksessa ei ole mitään asemaa eikä vaihetta, jota varten Raamattu ei antaisi välttämättömiä perusohjeita. Jos Jumalan sanaa tutkittaisiin ja noudatettaisiin, se antaisi maailmalle älyltään voimakkaampia ja toimivampia miehiä kuin mitä kaikkien inhimillisen viisauden tutkimusalojen parhaillakaan sovellutuksilla voidaan aikaansaada. Se antaisi miehiä, joilla on luonteen voimaa ja lujuutta, terävää käsityskykyä ja tervettä arvostelukykyä — miehiä, jotka eläisivät kunniaksi Jumalalle ja siunaukseksi maailmalle. PJP 585.1

Myös luonnontieteiden tutkimisen yhteydessä meidän tulee saada tietoa Luojasta. Kaikki tosi tiede on vain sen tulkintaa, mitä Jumala on kirjoittanut aineelliseen maailmaan. Tiede tuo tutkimuksillaan esiin vain uusia todisteita Jumalan viisaudesta ja voimasta. Oikein ymmärrettyinä sekä luonnon kirja että kirjoitettu sana tutustuttavat meidät Jumalaan opettamalla meille jotakin niistä viisaista ja hyvää aikaansaavista laeista, joiden mukaisesti hän toimii. PJP 585.2

Oppilas tulisi saada johdetuksi näkemään Jumala koko luomakunnassa. Opettajien pitäisi seurata Suuren Opettajan esimerkkiä, joka yksinkertaisti opetuksensa luonnon tutuista näkymistä ottamillaan kuvauksilla ja sai ne siten paremmin jäämään kuulijainsa mieleen. Vehreillä oksilla visertävät linnut, laakson kukat, jyhkeät puut, hedelmälliset vainiot, orastava vilja, karu maa, iltaruskon väriloisto — kaikkia näitä hän käytti opetuksissaan. Hän yhdisti Luojan näkyväiset teot lausumiinsa elämän sanoihin, jotta hänen kuulijansa milloin tahansa katsellessaan näitä luonnon kuvia muistaisivat ne totuuden opetukset, jotka hän oli liittänyt niihin. PJP 586.1

Raamatun innoitetuilla sivuilla kerrotun Jumalan ilmaisevat myös mahtavat vuoret, viljavat laaksot ja aava, syvä valtameri. Luonto vakuuttaa ihmiselle, että hänen Luojansa rakastaa häntä. Taivaalla ja maassa on lukemattomia todisteita siitä, että hän on liittänyt meidät itseensä. Tämä maailma ei ole pelkkää surua ja kurjuutta. “Jumala on rakkaus” on kirjoitettuna jokaiselle kukan ummulle ja terälehdelle ja ruohon korrelle. Vaikka synnin kirous on pannut maan tuottamaan piikkejä ja ohdakkeita, niin ohdakkeetkin kukkivat, ja piikit jäävät ruusujen peittoon. Koko luonto todistaa Jumalamme hellästä, isällisestä huolenpidosta ja siitä, että hän haluaa tehdä lapsensa onnellisiksi. Hän ei halua kielloillaan ja käskyillään vain ilmaista arvovaltaansa, vaan tekee kaiken pitäen silmällä lastensa hyvinvointia. Hän ei vaadi heitä luopumaan mistään sellaisesta, minkä omistaminen olisi heille parhaaksi. PJP 586.2

Eräissä piireissä ei pidetä uskontoa tämän elämän onnea tai terveyttä edistävänä, mutta tämä on vahingollisimpia erehdyksiä. Raamattu sanoo: “Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa” (Sanani. 19: 23). “Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen” (Ps. 34: 13—15). Viisauden sanat “ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa” (Sanani. 4: 22). PJP 586.3

Tosi uskonto saattaa ihmisen sopusointuun Jumalan fyysisten, henkisten ja siveellisten lakien kanssa. Se opettaa häntä hallitsemaan itseään ja olemaan rauhallinen ja raitis. Uskonto jalostaa mielen, hienostaa maun ja pyhittää arvostelukyvyn. Se antaa sielun osallistua taivaan puhtaudesta. Usko Jumalaan ja hänen kaikkivoipaan kaitselmukseensa keventää huolten taakkaa. Se täyttää sydämen ilolla, niin että ihminen on tyytyväinen, olkoonpa hänen osansa ylhäinen tai alhainen. Uskonto edistää suorastaan terveyttä, pidentää elämää ja auttaa meitä paremmin nauttimaan kaikista sen siunauksista. Se avaa sielulle ehtymättömän onnen lähteen. Jospa kaikki ne, jotka eivät ole valinneet Kristusta, käsittäisivät, että hänellä on heille tarjottavana jotakin paljon parempaa kuin se, mitä he tavoittelevat itselleen. Ihminen tekee omalle sielulleen mitä pahinta vääryyttä ja vahinkoa ajattelemalla ja toimimalla Jumalan tahdon vastaisesti. Hänen kieltämiltään poluilta ei löydetä mitään tosi onnea, sillä hän tietää mikä on meille hyväksi, ja hän suunnittelee kaiken luotujensa parhaaksi. Rikkomuksen polku johtaa kurjuuteen ja turmioon, mutta viisauden “tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni” (Sanani. 3: 17). PJP 586.4

Voi olla hyödyllistä tutkistella sitä fyysistä ja uskonnollista kasvatusta, jota harrastettiin heprealaisten kouluissa. Sellaisen harjoituksen arvoa ei ymmärretä tarpeeksi. Mieli ja ruumis ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, ja jotta voitaisiin päästä korkealle siveelliselle ja älylliselle tasolle, on kiinnitettävä huomiota fyysistä olemustamme koskeviin lakeihin. Voimakkaan ja tasapainoisen luonteen saavuttaminen edellyttää sekä henkisten että fyysisten kykyjen harjoittamista ja kehittämistä. Minkä tutkimus voisi olla nuorille tärkeämpää kuin sen, joka käsittelee tätä Jumalan meille antamaa ihmeellistä elimistöä ja niitä lakeja, joita noudattaen se voidaan pitää terveenä? PJP 587.1

Nyt samoin kuin Israelin päivinä pitäisi jokaiselle nuorelle opettaa käytännöllisen elämän taitoja. Jokaisen pitäisi oppia jokin sellainen käytännöllinen ammattitaito, jolla hän tarpeen tullen voi hankkia toimeentulonsa. Tämä ei ole tarpeellista ainoastaan elämän vaihtelevien kohtaloiden varalta vaan myös siksi, että se liittyy ruumiilliseen, henkiseen ja siveelliseen kehitykseen. Vaikka olisikin varmaa, ettei joku joutuisi turvautumaan kättensä työhön elääkseen, hänen tulisi silti oppia tekemään työtä. Ilman ruumiillista harjoitusta ei kenelläkään voi olla tervettä ruumiinrakennetta eikä vahvaa terveyttä; ja voi- makkaan ja toimivan mielen ja jalon luonteen saamiseksi on yhtä tärkeää totuttautua kurinalaiseen ja säännönmukaiseen työhön. PJP 587.2

Jokaisen opiskelijan pitäisi varata joka päivä aikaa aktiiviseen työhön. Näin totuttaisiin olemaan ahkeria, itseluottamus vahvistuisi, ja vältyttäisiin monilta huonoilta ja turmelevilta harrastuksilta, joihin joutilaisuus niin usein johtaa. Tämä kaikki on kasvatuksen alkuperäisen tarkoituksen mukaista, sillä toimeliaisuuden, uutteruuden ja puhtauden edistäminen saattaa meidät sopusointuun Luojamme kanssa. PJP 588.1

Autettakoon nuoria ymmärtämään luomisensa tarkoitus: eläminen Jumalalle kunniaksi ja lähimmäisille siunaukseksi. Autettakoon heitä näkemään, miten hellästi taivaallinen Isä on rakastanut heitä, miten korkeaan osaan heidän tulee tässä elämässä saamallaan kasvatuksella valmistua, ja miten arvokasta ja kunniakasta on tulla kutsutuiksi olemaan Jumalan poikia ja tyttäriä. Näin saataisiin tuhannet luopumaan inhoten niistä alhaisista ja itsekkäistä aikeistaan ja kevytmielisistä huveistaan, jotka tähän saakka ovat vaatineet heidän kaiken huomionsa. He oppisivat vihaamaan ja kaihtamaan syntiä, ei vain palkkion toivossa tai rangaistuksen pelosta, vaan koska he tajuavat sen alhaisen luonteen ja koska se turmelisi heidän Jumalalta saamansa kyvyt ja tahraisi heidän Jumalan kaltaisen ihmisyytensä. PJP 588.2

Ei Jumala kiellä nuoria olemasta yritteliäitä. Ei hän halua murskata niitä luonteenominaisuuksia, jotka tekevät ihmisen menestyksekkääksi ja kunnioitetuksi yhteiskunnassa — hellittämätöntä pyrkimystä johonkin entistä parempaan, lannistumatonta tahtoa, sitkeää ponnistelua ja väsymätöntä kestävyyttä Jumalan armon avulla ne on vain suunnattava sellaisiin tavoitteisiin, jotka ovat niin paljon pelkkiä itsekkäitä ja ajallisia harrasteita ylevämpiä kuin taivas on maata korkeampi. Tässä elämässä aloitettu kasvatus jatkuu tulevassa elämässä. Mieli avartuu päivä päivältä havaitsemaan uudessa kauneudessaan Jumalan ihmeellisiä tekoja, todisteita siitä, miten viisaasti ja miten valtavalla voimalla hän on luonut maailmankaikkeuden ja pitää sitä yllä, sekä sitä ääretöntä rakkautta ja viisautta, jolla hän on laatinut pelastussuunnitelman. “Silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut” eikä “ole ihmisen sydämeen noussut” sitä, “minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1 Kor. 2: 9). Jo tässä elämässä saatamme hetkittäin havaita hänen läsnäolonsa ja iloita taivaan yhteydestä, mutta vasta tulevassa elämässä pääsemme kokemaan sen täyttä riemua ja siunausta. Vasta iäisyydessä nähdään, miten ihana on jälleen Jumalan kuvaksi palautetun ihmisen osa. PJP 588.3