Patriarkat Ja Profeetat

57/75

Luku 56—Eeli ja hänen poikansa

Eeli oli Israelissa pappina ja tuomarina. Hän oli Jumalan kansan korkeimpana ja vastuullisimpana virkamiehenä. Koska hän oli Jumalan valitsema pyhään pappistehtäväänsä ja hoitamaan valtakunnan ylimmän tuomarin virkaa, häntä pidettiin esimerkillisenä ja hänellä oli suuri vaikutusvalta Israelin heimoihin. Mutta vaikka hänet oli asetettu hallitsemaan kansaa, hän ei hallinnut omaa perhettään. Eeli oli peräänantavainen isä. Rauhaa ja mukavuutta rakastavana hän ei viitsinyt arvovaltaisesti ruveta oikomaan lastensa huonoja tapoja ja haluja. Nuhtelematta tai kurittamatta heitä hän alistui heidän tahtoonsa ja antoi heidän tehdä mitä mielivät. Sen sijaan, että olisi pitänyt poikiensa kasvatusta erittäin tärkeänä tehtävänään, hän vähätteli koko asiaa. Israelin pappina ja tuomarina hän ei suinkaan ollut tietämätön siitä, miten hänen oli hillittävä ja hallittava lapsia, jotka Jumala oli antanut hänen hoitoonsa. Mutta Eeli kaihtoi tätä velvollisuutta, koska se edellytti hänen joutuvan olemaan toista mieltä heidän kanssaan, rankaisemaan heitä ja kieltämään heiltä jotakin. Miettimättä sen enempää menettelynsä hirveitä seurauksia hän antoi lapsilleen myöten kaikessa mitä he halusivat eikä kasvattanut heitä päteviksi hoitamaan Jumalan palvelus- tehtäviä tai edes arkielämän toimiaan. PJP 561.1

Jumala oli sanonut Aabrahamista: “Minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on” (1 Moos. 18: 19). Mutta Eeli salli lastensa hallita häntä. Isästä tuli lastensa alainen. Hänen poikiensa elämässä ilmeni rikkomuksen kirous turmeluksena ja pahuutena. He eivät oikealla tavalla arvostaneet Jumalan luonnetta eivätkä hänen lakinsa pyhyyttä. Hänen palvelemistaan he pitivät arkisena asiana. Pienestä pitäen he olivat saaneet olla mukana pyhäkössä ja tottua sen palveluksiin, mutta sen sijaan että heidän kunnioituksensa olisi lisääntynyt, heillä ei lopulta ollut mitään käsitystä niiden pyhyydestä eikä merkityksestä. Isä ei ollut vaatinut heitä kunnioittamaan arvovaltaansa ja pyhäkön juhlallisia palveluksia, ja miehiksi vartuttuaan he olivat jo täysin epäilyjen ja kapinamielen vallassa. PJP 561.2

Vaikka he olivat virkaansa täysin kelvottomia, heidät nimitettiin papeiksi pyhäkköön palvelemaan Jumalan edessä. Herra oli antanut uhritoimituksista yksityiskohtaiset ohjeet, mutta nämä jumalattomat miehet olivat yhtä kurittomia myös Jumalan palveluksessaan eivätkä piitanneet uhrilaista, jonka mukaan uhrimenot oli suoritettava erittäin arvokkaalla tavalla. Uhrit viittasivat eteenpäin Kristuksen kuolemaan, ja niiden tarkoituksena oli säilyttää kansan mielessä usko tulevaan Lunastajaan. Siksi oli erittäin tärkeää, että tarkoin noudatettiin Herran niistä antamia ohjeita. Yhteysuhrit olivat erikoisesti kiitollisuuden ilmauksia Jumalalle. Tällöin poltettiin alttarilla vain uhrieläimen rasva. Eräitä uhrin osia annettiin papeille, mutta suurin osa niistä palautettiin uhraajalle, jotta hän saisi syödä sen uhri- juhlassa ystäviensä kanssa. Näin tuli kaikkien ajatukset suunnata kiitollisina ja uskossa siihen suureen Uhriin, joka tulisi ottamaan pois maailman synnin. PJP 562.1

Eelin pojat eivät tajunneet tämän esikuvallisen toimituksen juhlavaa arvokkuutta, vaan miettivät vain, miten pääsisivät parhaiten nauttimaan siitä. He eivät tyytyneet omaan osaansa yhteysuhreista, vaan vaativat vielä enemmän, ja kun vuotuisissa juhlissa näitä uhreja suoritettiin suuret määrät, saattoivat papit näin rikastua kansan kustannuksella. He eivät ainoastaan vaatineet itselleen suurempia osuuksia, vaan eivät malttaneet odottaa sitäkään, että rasva olisi ensin poltettu uhriksi Jumalalle. Mikä pala heitä miellytti, sen he itsepintaisesti vaativat itselleen vaikka väkipakolla. PJP 562.2

Koska papit tällä tavoin “pitivät Herran uhrilahjan halpana”, häipyi uhripalveluksen pyhä ja vakava merkitys pian kansankin mielestä. Ei tajuttu enää sitä suurta uhria, johon heidän näiden esikuvallisten toimitusten yhteydessä oli odottaen suunnattava mielensä. Siksi näiden “nuorten miesten synti oli kovin suuri Herran edessä”. PJP 562.3

Nämä kelvottomat papit rikkoivat Jumalan lakia ja häpäisivät pyhän virkansa inhottavilla ja turmelevilla tavoillaan, mutta silti he läsnäolollaan jatkuvasti saastuttivat Jumalan pyhäkköä. Monet kansasta lakkasivat käymästä uhrijuhlilla, koska Hofnin ja Piinehaan häpeälliset teot inhottivat heitä. Näiden jumalattomien miesten vaikutuksesta väheksyttiin ja laiminlyötiin Jumalan säätämiä uhritoimituksia, ja pahuuteen taipuvaiset vain rohkaistuivat tekemään syntiä. Jumalattomuus, irstailu ja epäjumalanpalvonta lisääntyivät pelottavasti. PJP 563.1

Eeli oli pahoin erehtynyt sallimalla poikiensa päästä pyhään virkaan. Antamalla heille periksi ensin yhdessä ja sitten muissakin sääntöjen kohdassa hän vähitellen sokaistui, niin ettei huomannut heidän syntejään. Mutta lopulta he menivät pahuudessaan niin pitkälle, ettei hän voinut enää olla näkemättä poikain- sa rikoksia. Kansa moitti heidän väkivaltaisuuttaan, ja se suretti ja huoletti ylipappia. Hän ei enää uskaltanut vaieta. Mutta hänen poikansa olivat oppineet ajattelemaan vain itseään eivätkä nytkään välittäneet kenestäkään muusta. He kyllä näkivät isänsä murheen, mutta se ei liikuttanut heitä. He kuulivat kyllä isänsä lempeät kehotukset, mutta ne eivät vaikuttaneet heihin, eivätkä he muuttaneet huonoja tapojaan, vaikka heitä varoitettiin syntiensä seurauksista. Jos Eeli olisi käsitellyt kurittomia poikiaan oikeudenmukaisesti, heidät olisi erotettu pappisvirastaan ja tuomittu kuolemaan. Jotteivät he näin tulisi julkisesti häväistyiksi ja tuomituiksi, hän salli heidän pysyä tuossa korkeasti pyhässä luottamustoimessaan. Hän salli heidän yhä turmella Jumalan pyhää palvontaa ja vahingoittaa totuuden asiaa niin, että seuraukset ulottuivat vuosikausiksi eteenpäin. Mutta Jumala puuttui asiaan, kun Israelin tuomari laiminlöi tehtävänsä. PJP 563.2

“Ja Eelin luo tuli Jumalan mies ja sanoi hänelle: ‘Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmestynyt sinun isäsi suvulle, kun he olivat Egyptissä faraon huoneen vallassa? Ja minä valitsin heidät kai- kista Israelin sukukunnista olemaan pappeinani, nousemaan minun alttarilleni, polttamaan suitsuketta ja kantamaan kasukkaa minun edessäni; ja minä annoin sinun isäsi suvulle kaikki israelilaisten uhrit. Miksi te häpäisette minun teurasuhrini ja ruokauhrini, jotka minä olen säätänyt asuntooni? Ja miksi sinä kunnioitat poikiasi enemmän kuin minua, niin että te lihotatte itseänne parhaalla osalla jokaisesta minun kansani Israelin uhrilahjasta? Sentähden Herra, Israelin Jumala, sanoo: Minä olen tosin sanonut: sinun sukusi ja sinun isäsi suku saavat vaeltaa minun edessäni iäti. Mutta nyt Herra sanoo: Pois se! Sillä minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat; mutta jotka minut ylenkatsovat, ne tulevat halveksituiksi. Mutta minä herätän itselleni uskollisen papin, joka tekee minun sydämeni ja mieleni mukaan. Hänelle minä rakennan pysyväisen huoneen, ja hän on vaeltava minun voideltuni edessä kaiken elinaikansa.’” PJP 563.3

Jumala syytti Eeliä siitä, että tämä kunnioitti poikiaan enemmän kuin häntä. Jumala oli säätänyt uhrit Israelille siunaukseksi, mutta Eeli oli sallinut niiden tulla inhottaviksi sen sijaan, että olisi saattanut poikansa häpeään paljastamalla heidän riettaat ja iljettävät tekonsa. Ne jotka omien taipumustensa mukaisesti ja sokeasta kiintymyksestä lapsiinsa antavat heidän noudattaa itsekkäitä mielihalujaan eivätkä Jumalan arvovaltaan vedoten nuhtele synnistä ja oikaise vääryyttä, ilmaisevat kunnioittavansa jumalattomia lapsiaan enemmän kuin Jumalaa. He ovat enemmän huolissaan oman maineensa säilyttämisestä kuin Jumalan kirkastamisesta, ja he haluavat olla mieluummin mieliksi lapsilleen kuin miellyttää Herraa ja varjella hänen palvontaansa kaikelta mahdolliselta pahalta. PJP 564.1

Koska Eeli oli Israelin pappi ja tuomari, piti Jumala häntä vastuussa kansansa siveellisestä ja uskonnollisesta tilasta ja varsinkin poikiensa luonteesta. Hänen olisi ensin pitänyt lempeästi koettaa hillitä pahuutta, mutta ellei tästä olisi ollut apua, hänen olisi pitänyt lopettaa vääryys miten ankarilla keinoilla tahansa. Hän pahoitti Herran mielen, kun ei nuhdellut synnistä eikä rangaissut syntistä oikeudenmukaisesti. Jumala ei enää voinut luottaa siihen, että Eeli saattoi pitää Israelin puhtaana. Ne jotka eivät uskalla nuhdella vääryydestä tai jotka velttoudesta tai välinpitämättömyydestä eivät edes vakavasti yritä puhdistaa perhettään tai Jumalan seurakuntaa, vedetään vastuuseen siitä pahasta, jota heidän velvollisuutensa laiminlyöminen saattaa aiheuttaa. Olemme aivan yhtä vastuulliset niistä väärinkäytöksistä, joista olisimme voineet ehkäistä toisia vanhempien tai seurakunnallisella arvovallallamme, kuin jos olisimme itse tehneet ne. PJP 564.2

Eeli ei hoitanut perhettään kuten Jumala oli neuvonut, vaan toimi oman harkintansa mukaan. Hellästi rakastava isä sieti poikiensa virheitä ja syntejä heidän lapsuudenaikanaan kuvitellen, että he ajan mittaan kasvaisivat eroon pahoista taipumuksistaan. Monet erehtyvät nykyään samalla tavoin. He luulevat osaavansa kasvattaa lapsiaan paremmin omin keinoin kuin Jumalan sanan ohjeiden mukaan. He päästävät heidän väärät taipumuksensa kehittymään ja selittelevät menettelyään näin: “He ovat liian nuoria kuritettaviksi. On odotettava kunnes he tulevat niin vanhoiksi että ymmärtävät järkipuhetta.” Näin saavat väärät tavat vahvistua kunnes tulevat toiseksi luonnoksi. Lapset saavat kasvaa holtittomasti luonteenpiirteineen, joista heille on pelkkää kiusaa elämänsä varrella ja jotka helposti siirtyvät sellaisinaan kiroukseksi toisille. PJP 565.1

Perheille ei ole mikään niin suureksi kiroukseksi kuin se, että nuoret saavat elää oman mielensä mukaisesti. Kun vanhemmat täyttävät lastensa jokaisen toivomuksen eivätkä kiellä heiltä sitäkään, minkä tietävät olevan heille pahaksi, lakkaavat lapset pian kunnioittamasta vanhempiaan sekä kaikkea niin Jumalan kuin ihmistenkin arvovaltaa, ja saatana saa heidät valtaansa. Huonosti hoidetun perheen vaikutus ulottuu laajalle ja on turmioksi koko yhteiskunnalle. Se nostaa pahuuden hyökyaallon, joka tunkee vaikutuksensa koteihin, yhteiskuntiin ja hallituksiin. PJP 565.2

Eelin aseman vuoksi hänen vaikutuksensa ulottui laajemmalle kuin jos hän olisi ollut tavallinen kansalainen. Hänen perhe- elämänsä esimerkkiä seurattiin kautta Israelin. Hänen leväperäisten ja mukavuutta rakastavien tapojensa tuhoisat seuraukset ilmenivät tuhansissa kodeissa, joissa seurattiin hänen esimerkkiään. Jos lapset saavat esteettä tehdä pahojaan vanhempien tunnustaessa olevansa uskonnollisia, joutuu Jumalan totuus häpeään. Jonkin kodin kristillisyyden ilmaisee parhaiten se, minkälaiseksi luonne kehittyy sen vaikutuspiirissä. Teot ovat tehokkaampaa puhetta kuin myönteisinkin jumalisuuden tunnustus. Ne uskonnon tunnustajat, jotka eivät vakavasti ja sitkeästi ponnistellen pyri saamaan kodin piiriään kyllin edustavaksi todistamaan Jumalaan uskomisen siunauksista, vaan hallitsevat sitä veltosti ja hillitsemättä lastensa huonoja haluja, ovat Eelin kaltaisia ja tuottavat häpeää Kristuksen asialle sekä turmion itselleen ja perheelleen. Mutta niin pahat seuraukset kuin vanhempien leväperäisellä kodinhoidolla onkin missä oloissa tahansa, se on kymmenen kertaa pahempaa ilmetessään kansan opettajiksi asetettujen perheissä. Kun nämä eivät hallitse omaa perhettään, he omalla esimerkillään johtavat monia harhaan. He ovat yhtä paljon muita syyllisempiä kuin heidän asemansa on muita vastuullisempi. PJP 565.3

Jumala oli luvannut, että Aaronin suku saisi vaeltaa hänen edessään iäti. Mutta tämä oli luvattu sillä ehdolla, että he antautuisivat ehyin sydämin pyhäkön tehtäviin ja kunnioittaisivat Jumalaa kaikessa vaelluksessaan eivätkä palvelisi itseään tai noudattaisi omia turmeltuneita taipumuksiaan. Herra oli koetellut Eeliä ja hänen poikiaan ja havainnut heidät kelvottomiksi toimimaan papin ylevässä tehtävässä hänen palveluksessaan. Ja Jumala julisti: “Pois se!” Hän ei voinut toteuttaa heille aikomaansa hyvää, koska he eivät suorittaneet omaa osuuttaan. PJP 566.1

Pyhissä tehtävissä palvelevien esimerkin tulisi saada ihmiset kunnioittamaan Jumalaa ja pelkäämään hänen loukkaamistaan. Kun ne, jotka “Kristuksen puolesta” (2 Kor. 5: 20) esittävät ihmisille Jumalan armon ja sovituksen sanomaa, käyttävät hyväkseen pyhää asemaansa tyydyttääkseen itsekkäitä tai aistillisia halujaan, he antautuvat erittäin tehokkaiksi saatanan välikappaleiksi. Hofnin ja Piinehaan tavoin he pitävät “Herran uhrilahjan halpana” ja saavat toisetkin tekemään samoin. He voivat jonkin aikaa toimia salaa väärinkin, mutta kun heidän todellinen luonteensa lopulta tulee ilmi, järkyttyvät ihmiset uskossaan, mikä johtaa usein siihen että he menettävät luottamuksensa uskontoon. He eivät sen jälkeen enää pysty luottamaan kehenkään, joka sanoo opettavansa Jumalan sanaa, vaan suhtautuvat epäillen Kristuksen tosi palvelijankin sanomaan. Heidän mielessään herää aina kysymys: “Mahtaako tämäkin osoittautua sen kaltaiseksi, jota luulimme niin pyhäksi, vaikka olikin niin turmeltunut?” Näin ei Jumalan sana pääse voimallisesti vaikuttamaan ihmissieluihin. PJP 566.2

Nuhdellessaan poikiaan Eeli lausui jotakin niin vakavaa ja pelottavan painavaa, että kaikkien pyhissä tehtävissä palvelevien on syytä pysähtyä miettimään sitä: “Jos ihminen rikkoo ihmistä vastaan, niin Jumala voi olla hänellä välittäjänä; mutta jos ihminen rikkoo Herraa vastaan, niin kuka voi ruveta hänelle välittäjäksi?” Jos heidän rikoksensa koskisivat vain toisia ihmisiä, voisi tuomari aikaansaada sovituksen määräämällä rangaistuksen ja vaatimalla hyvitystä, ja näin rikkojat saisivat anteeksi. Tai elleivät he olleet syyllistyneet johonkin liian uhmahenki- seen syntiin, olisi syntiuhri voitu suorittaa heidän hyväkseen. Mutta heidän syntinsä liittyivät niin kiinteästi siihen virkaan, jota he hoitivat Korkeimman Jumalan pappeina ja syntiuhrien suorittajina, ja he olisivat siinä määrin häväisseet ja Tienanneet Jumalan työtä kansan nähden, ettei heitä voinut enää mikään sovittaa. Ei heidän oma isänsäkään, niin ylimmäinen pappi kuin olikin, uskaltanut ryhtyä heidän välimiehekseen; hänkään ei kyennyt suojaamaan heitä pyhän Jumalan vihalta. Kaikista syntisistä syyllisimpiä ovat ne, jotka saattavat halveksittavaksi juuri ne keinot, joilla Jumala tahtoo pelastaa ihmisen — jotka “jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät” (Hebr. 6: 6). PJP 567.1