Patriarkat Ja Profeetat

Luku 54—Simson

Luopumuksen yleistyessä Jumalan uskolliset palvelijat rukoilivat häntä vapauttamaan Israelin. Vaikkeivät he näyttäneet saavan mitään vastausta ja vaikka sortovalta vain paheni maassa vuosi vuodelta, valmisteli Jumala kaitselmuksensa apua heille. Jo filistealaisten sortoajan alkuvuosina syntyi lapsi, jota Jumala aikoi käyttää näiden voimakkaiden vihollisten lannistamiseen. PJP 544.1

Vuorimaan laidassa, josta avartui näköala yli filistealaisten tasangon, sijaitsi pieni Soran kaupunki. Täällä asui Maanoahin perhe, Daavidin heimolaisia, niitä harvoja jotka yleisen luopumuksen aikana pysyivät uskollisina Herralle. Maanoahin lapsettomalle vaimolle “ilmestyi Herran enkeli” ilmoittaen hänen saavan pojan, jonka avulla Jumala alkaisi vapauttaa Israelia. Tätä silmällä pitäen enkeli antoi hänelle eräitä hänen omia tapojaan sekä lapsen kasvatusta koskevia ohjeita: “Varo siis, ettet juo viiniä ja väkijuomaa etkä syö mitään saastaista.” Tämä tuli kieltää myös lapselta alusta lähtien, ja lisäksi hänen tukkaansa ei saanut leikata, sillä hän oli oleva syntymästään asti Jumalalle pyhitetty nasiiri. PJP 544.2

Vaimo haki miehensä ja kuvailtuaan ensin enkelin ulkonäköä esitti saamansa sanoman. He pelkäsivät kuitenkin tekevänsä jonkin virheen näin tärkeässä asiassa, ja siksi mies rukoili: “Oi Herra, salli Jumalan miehen, jonka lähetit, vielä tulla luoksemme opettamaan meille, mitä meidän on tehtävä pojalle, joka on syntyvä.” PJP 544.3

Kun enkeli ilmestyi uudelleen, kysyi Maanoah huolissaan: “Miten sitten on meneteltävä pojan kanssa ja mitä hänelle on tehtävä?” Enkeli toisti aikaisemman opetuksensa: “Varokoon vaimo kaikkea, mistä minä olen hänelle puhunut: älköön syökö mitään, mikä viiniköynnöksestä tulee, viiniä ja väkijuomaa hän älköön juoko älköönkä syökö mitään saastaista. Noudattakoon hän kaikkea, mitä minä olen käskenyt hänen noudattaa.” PJP 545.1

Jumalalla oli tärkeä tehtävä Maanoahin luvatulle pojalle. Jotta hän pystyisi suorittamaan tämän työn, oli sekä äidin että lapsen tavat tarkoin säännösteltävä. Maanoahin vaimosta enkeli antoi ohjeen: “Viiniä ja väkijuomaa hän älköön juoko älköönkä syökö mitään saastaista. Noudattakoon hän kaikkea, mitä minä olen käskenyt hänen noudattaa.” Äiti vaikuttaa tavoillaan lapseen joko hyvää tai pahaa. Jos hän toivoo lapsensa hyvinvointia, tulee hänen elää periaatteellisesti, raittiisti ja kieltäytyvästi. Toisinaan sanotaan, että äidin on saatava täyttää kaikki toiveensa ja mielihalunsa, mutta tällainen neuvonta on epäviisasta, väärää ja vahingollista. Itse Jumala on neuvonut äitiä noudattamaan mitä ankarinta itsehillintää. PJP 545.2

Tämä vastuu kuuluu isälle yhtä hyvin kuin äidillekin. Molemmat vanhemmat siirtävät lapsiinsa omat piirteensä, henkiset niin kuin fyysisetkin, mielenlaatunsa ja taipumuksensa. Usein vanhempien hillittömyys heikentää lasten ruumiillisia, henkisiä ja siveellisiä kykyjä. Juomarit ja tupakoitsijat saattavat siirtää lapsiinsa oman pohjattoman himonsa, pilaantuneen verensä ja ärtyiset hermonsa, ja näin usein todella käykin. Hillittömät jättävät monesti epäpyhät halunsa ja jopa inhottavat tautinsa perinnöksi jälkeentulevilleen. Kun lapsilla on vähemmän voimaa kuin vanhemmilla kiusauksen vastustamiseen, on jokainen sukupolvi taipuvainen vaipumaan yhä alemmaksi. Vanhemmat ovat suureksi osaksi vastuussa paitsi lastensa hillittömistä ja turmeltuneista haluista myös niiden tuhansien vajavuuksista jotka syntyvät kuuroina, sokeina, sairaina tai mielisairaina. PJP 545.3

Jokaisen isän ja äidin pitäisi kysyä: “Mitä meidän on tehtävä lapselle, joka on syntyvä?” Monet ovat vähätelleet sikiövaiheen aikaisia vaikutuksia, mutta Luojamme kanta tässä asiassa ilmenee selvästi siitä taivaallisesta opetuksesta, jota annettiin näille heprealaisille vanhemmille vakavin ja selvin sanoin ja jopa kahdesti toistettuna. PJP 545.4

Eikä vielä riittänyt, että luvattu lapsi saisi hyvät perintöaiheet vanhemmiltaan. Lasta oli myös kasvatettava ja autettava muodostamaan oikeita tapoja. Jumalan ohjeiden mukaan oli Israelin tulevaa tuomaria ja vapauttajaa harjoitettava pienestä pitäen ehdottomaan raittiuteen. Hänen tuli olla nasiiri syntymästään lähtien, mikä merkitsi sitä, ettei hän saanut koskaan nauttia viiniä eikä väkijuomia. Jo varhain on lapsille opetettava raittiutta, kieltäymystä ja itsehillintää. PJP 546.1

Enkeli kielsi antamasta lapselle syötäväksi “mitään saastaista”. Puhtaiden ja epäpuhtaiden ruokien välinen erottelu ei ollut mitenkään muodollista tai mielivaltaista, vaan perustui terveys- periaatteisiin. Tämän erottelun noudattamiseen pohjautuu suureksi osaksi juutalaisille vuosituhansien aikana niin ominainen elinvoimaisuus. Raittiusperiaatteet on ulotettava pitemmälle kuin vain alkoholijuomiin. Kiihottavien ja huonosti sulavien ruokien syöminen on usein yhtä epäterveellistä ja johtaa monissa tapauksissa väkijuomien käyttöön. Tosi raittius edellyttää, että hylkäämme kokonaan kaiken haitallisen ja käytämme järkevästi vain sellaista, mikä on terveellistä. Vain harvat käsittävät riittävän hyvin, miten heidän ruokatapansa vaikuttavat heidän terveyteensä, luonteeseensa, käyttökelpoisuuteensa tässä maailmassa ja ikuiseen kohtaloonsa. Ruokahalun tulisi aina olla siveellisten ja älyllisten voimien valvonnassa. Ruumiin tulisi olla mielen palveluksessa, eikä mielen pitäisi palvella ruumista. PJP 546.2

Maanoahin saaman jumalallisen lupauksen mukaisesti syntyi aikanaan poika, jonka nimeksi pantiin Simson. Poika kasvoi epätavallisen voimakkaaksi. Mutta niin kuin Simson ja hänen vanhempansa hyvin tiesivät, ei tämä johtunut pelkästään hänen lihastensa jäntevyydestä, vaan nasiiriuteen liittyvästä kunnosta. Tämän nasiiriuden merkkinä oli leikkaamaton tukka. Jos Simson olisi noudattanut Jumalan käskyjä yhtä uskollisesti kuin vanhempansakin, olisivat hänen elämänsä vaiheet muodostuneet jalommiksi ja onnellisemmiksi. Mutta seurustelu epäjumalanpalvelijoiden kanssa turmeli hänet. Kun Soran kaupunki oli lähellä filistealaisten aluetta, Simson rupesi tekemään tuttavuutta heidän kanssaan. Hän hakeutui nuorten pariin ja solmi läheisiä suhteita, joiden vaikutus synkensi koko hänen elämänsä. Filistealaisessa Timnan kaupungissa asui nuori nainen, johon Simson ihastui, niin että päätti ottaa hänet vaimokseen. Jumalaa pelkääville vanhemmilleen, jotka koettivat estellä poikaansa, Simson sanoi vain: “Hän on mieluinen minun silmissäni.” Lopulta vanhemmat antoivat periksi, ja häät pidettiin. PJP 546.3

Juuri mieheksi tulonsa hetkellä, jolloin hänen olisi pitänyt ryhtyä täyttämään jumalallista tehtäväänsä ja jolloin jos milloinkaan olla uskollinen Jumalalle, Simson yhtyi Israelin vihollisiin. Hän ei harkinnut sitä, saattoiko hän paremmin kirkastaa Jumalaa yhdessä valittunsa kanssa, vai estikö tämä häntä täyttämästä elämäntehtäväänsä. Jumala on luvannut viisautta kaikille, jotka etsivät ensin hänen kunniaansa, mutta mitään lupausta ei annettu niille, jotka tahtovat toteuttaa vain omia mielihalujaan. PJP 547.1

Miten monet menettelevätkään Simsonin tavoin! Miten usein solmitaankaan avioliittoja uskovaisten ja Jumalasta piittaamattomien kesken pelkän mieltymyksen ratkaistessa puolison valinnan! Osapuolet eivät kysy neuvoa Jumalalta eivätkä pyri tuottamaan hänelle kunniaa. Kristinuskon pitäisi päästä ratkaisevasti vaikuttamaan aviosuhteeseen, mutta usein siihen käydään vastoin kristinuskon periaatteita. Saatana koettaa alati lujittaa otettaan Jumalan omista houkuttelemalla heitä liittoon alamaistensa kanssa, ja siihen päästäkseen hän herättää heidän mielessään pyhittymättömiä haluja. Mutta Herra on sanassaan selvästi varoittanut lapsiaan liittymästä niihin, jotka eivät pysy hänen rakkaudessaan. “Miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?” (2 Kor. 6: 15,16). PJP 547.2

Hääjuhlansa aikana Simson sai tutustua niihin, jotka vihasivat Israelin Jumalaa. Jokainen, joka vapaaehtoisesti antautuu tällaisiin suhteisiin, katsoo joutuvansa pakostakin mukautumaan jossakin määrin tuttaviensa tapoihin ja käsityksiin. Näin käytettynä aika kuluu pahemmin kuin hukkaan heitettynä. Tällöin näet ajatellaan ja puhutaan sellaista, mikä on omiaan horjuttamaan periaatteita ja heikentämään mielen lujuutta. PJP 547.3

Vaimo, jonka saadakseen Simson oli rikkonut Jumalan käskyä, petti miehensä jo ennen hääjuhlien päättymistä. Suuttuneena hänen kavaluudestaan Simson jätti hänet joksikin ajaksi ja palasi yksin kotiinsa Soraan. Kun hän sitten myöhemmin lauhduttuaan palasi noutamaan vaimoaan, tämä olikin jo toisen vaimona. Kostoksi Simson hävitti kaikki filistealaisten pellot ja viinitarhat. Tästä tuohtuneina nämä murhasivat vaimon, vaikka itse olivat uhkauksillaan usuttaneet hänet petokseen, josta kaikki ikävyydet alkoivat. Simson oli jo ilmaissut erinomaisen väkevyytensä voittamalla paljain käsin nuoren leijonan ja tappamalla Askelonissa kolmekymmentä miestä. Vihastuksissaan vaimonsa raa'asta murhasta hän nyt kävi filistealaisten kimppuun ja “pieksi heitä pahasti”. Sitten hän vetäytyi turvaan vihollisiltaan “Eetamin kallioluolaan”, joka oli Juudan heimon alueella. PJP 548.1

Viholliset seurasivat häntä kuitenkin tähän paikkaan suurin joukoin. Juudan asukkaat lupasivat hädissään alhaisesti luovuttaa Simsonin heille ja lähtivät kolmen tuhannen miehen voimin häntä vastaan. Näin ylivoimaisinakaan he eivät olisi uskaltaneet lähestyä häntä, elleivät olisi olleet varmoja siitä, ettei hän vahingoittaisi omia maanmiehiään. Simson suostui sidottavaksi ja luovutettavaksi filistealaisille. Kuitenkin hän vaati ensin Juudan miehiä lupaamaan, etteivät itse kävisi hänen kimppuunsa, jottei hänen olisi pakko tuhota heitä. He saivat sitoa hänet kahdella uudella köydellä ja viedä hänet sitten vihollisleiriin, mistä tultiin riemuhuudoin heitä vastaan. Mutta kun niiden kaiku vielä kiiri kukkuloilla, “Herran henki tuli häneen”, ja hän katkoi uudet köydet kuin ne olisivat olleet tulen kärventämiä pellava- lankoja. Hän tempaisi käteensä minkä ensiksi aseekseen tapasi, ja vaikkei se ollut aasin leukaluuta kummempi, teki se hänen kädessään pahempaa jälkeä kuin miekka tai keihäs. Sillä hän iski filistealaisia, kunnes nämä pakenivat kauhuissaan ja jättivät kentälle tuhat kaatunutta. PJP 548.2

Jos israelilaiset olisivat olleet valmiit liittymään Simsoniin ja täydentäneet hänen kanssaan voiton, he olisivat tällä kertaa vapautuneet sortajiensa vallasta. Mutta heistä oli tullut arkoja raukkoja. He eivät olleet Jumalan käskyn mukaisesti karkottaneet pakanoita, vaan olivat heihin yhtyen omaksuneet heidän turmelevia tapojaan, sietäneet heidän julmuuttaan ja jopa suvainneet heidän vääryyksiään, kunhan ne eivät vain kohdistuneet suorastaan heihin. Sorrettuina he alistuivat säyseinä siihen alennustilaan, josta olisivat välttyneet, jos vain olisivat totelleet Jumalaa. Vaikka Herra herätti heille vapauttajan, he useinkin hylkäsivät tämän ja liittyivät vihollisiinsa. PJP 548.3

Simsonin saavuttaman voiton jälkeen israelilaiset tekivät hänet tuomarikseen, ja hän hallitsi Israelia kaksikymmentä vuotta. Mutta yksi väärä askel valmistaa tietä seuraavalle. Simson oli vastoin Jumalan käskyä ottanut filistealaisen vaimon, ja taas lähti näiden — nyt verivihollistensa — pariin tyydyttääkseen luvattomasti himoaan. Luottaen suureen voimaansa, joka oli saanut filistealaiset niin kauhuihinsa, hän lähti uhitellen Gas- saan tapaamaan sen paikan porttoa. Saatuaan kuulla Simsonin olevan kaupungissaan asukkaat ryhtyivät suunnittelemaan kostoa. Heidän vihollisensa oli nyt vankimpien muurien sisällä, mitä heidän kaupungeissaan yleensä oli, ja varmoina saaliistaan he vain odottivat aamua, jolloin pääsisivät juhlimaan voittoaan. Keskiyöllä Simson nousi jalkeille. Omantunnon syytökset saivat hänet katumapäälle, ja hän suri sitä että oli rikkonut nasiiri- lupauksensa. Mutta vaikka hän oli tehnyt syntiä, ei Jumala ollut ottanut häneltä pois armoaan. Hänen suunnaton voimansa auttoi jälleen häntä vapautumaan. Hän meni kaupungin portille, nosti sen paikaltaan pihtipielineen ja salpoineen ja kantoi sen Hebroniin johtavan tien varrella olevan kukkulan laelle. PJP 549.1

Mutta näin täpärän pelastuksenkaan jälkeen hän ei luopunut pahoista tavoistaan. Hän ei tosin enää uskaltautunut filistealaisten alueelle, mutta hän jatkoi noiden aistillisten ilojen etsintää, jotka viettelivät ja johtivat häntä turmiota kohti. Hän rakastui erääseen Soorekin laaksossa asuvaan naiseen, jonka nimi oli Delila, “syöjätär”. Soorekin laakso oli kuulu viinitarhoistaan, ja nämä houkuttelivat puoleensa myös ailahtelevaa nasiiria, joka oli jo ruvennut juomaan viiniä ja siten katkaissut jälleen yhden siteen, mikä oli pitänyt häntä puhtaana ja Jumalan yhteydessä. Filistealaiset seurasivat tarkoin vihollisensa liikkeitä, ja kun hän taas alentui tähän uuteen suhteeseen, he päättivät saada hänet Delilan avulla lopullisesti tuhotuksi. PJP 549.2

Soorekiin saapui nyt lähetystö, jossa oli ruhtinas kustakin Filistean maakunnasta. He eivät uskaltaneet käydä häneen kä- siksi niin kauan kuin hän oli voimissaan, ja siksi he halusivat, mikäli mahdollista, päästä selville hänen voimansa salaisuudesta. Niinpä he lahjoivat Delilan ottamaan selvää asiasta ja ilmoittamaan sitten heille. PJP 549.3

Petollisen naisen ahdistaessa Simsonia kysymyksillään tämäkin erehdytti hänet uskomaan, että tietyillä toimenpiteillä hänet saataisiin yhtä heikoksi kuin muutkin miehet. Mutta kun nainen ohjeiden mukaan toimittuaan ei saanutkaan aikeitaan onnistumaan hän syytti Simsonia petoksesta ja valheesta: “Kuinka sinä saatat sanoa: TVIinä rakastan sinua’, vaikka sydämesi ei ole minun kanssani? Jo kolme kertaa olet pettänyt minut etkä ole minulle ilmaissut, missä sinun suurin voimasi on.” Kolmesti Simson oli saanut selvät todisteet siitä, että hänen tenhottarensa oli yhteistuumin filistealaisten kanssa aikonut tuhota hänet, mutta tämä oli aina epäonnistuttuaan lyönyt asian leikiksi ja näin hälventänyt hänen synkät aavistuksensa. PJP 550.1

Päivästä toiseen Delila vaivasi häntä, kunnes “hän kiusautui kuollakseen” muttei pystynyt kuitenkaan irrottautumaan hänen lumouksestaan. Lopulta Simson antoi periksi ja ilmaisi salaisuutensa: “Ei ole partaveitsi minun päätäni koskettanut, sillä minä olen Jumalan nasiiri äitini kohdusta asti; jos minun hiukseni ajetaan, niin voimani poistuu minusta, ja minä tulen heikoksi ja olen niinkuin kaikki muutkin ihmiset.” Lähetti sai heti viedä tästä tiedon filistealaisten ruhtinaille ja kehottaa heitä viipymättä tulemaan Delilan luo. Sankarin nukkuessa leikattiin hänen tuuhea tukkansa. Sitten nainen huusi kuten kolmesti ennenkin: “Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” Havahduttuaan äkkiä Simson aikoi käyttää voimaansa kuten siihenkin asti ja tuhota heidät, mutta hän ei saanutkaan hervottomia käsivarsiaan tottelemaan, ja silloin hän tajusi, “että Herra oli poistunut hänestä”. Tukanleikkuun jälkeen Delila alkoi ärsyttää Simsonia ja koetella hänen voimiaan, sillä filistealaiset uskalsivat lähestyä häntä vasta päästyään täyteen varmuuteen siitä, että hän oli menettänyt voimansa. Lopulta he kävivät häneen käsiksi, puhkaisivat hänen molemmat silmänsä ja veivät hänet Gassaan. Siellä he kytkivät hänet kahleisiin ja panivat vankilassaan kovaan pakkotyöhön. PJP 550.2

Siinä tuo Israelin entinen tuomari ja sankari nyt oli heikkona, sokeana vankina ja mitä halvimpaan orjantyöhön alennettuna. Mikä valtava muutos! Vähä vähältä hän oli rikkonut pyhän kutsumuksensa ehtoja. Jumala oli ollut pitkämielinen hänelle, mutta kun hän oli siinä määrin antautunut synnin valtaan että oli ilmaissut salaisuutensa, Herra erkani hänestä. Ei hänen pitkässä tukassaan sinänsä ollut mitään ansiota, vaan se oli merkki hänen kuuliaisuudestaan Jumalaa kohtaan. Ja kun hän hillittömässä himossaan uhrasi tämän merkin, pidätettiin häneltä myös se siunaus, josta se merkki oli takeena. PJP 550.3

Kärsivänä ja nöyryytettynä olemaan vain filistealaisten huvina Simson oppi enemmän omasta heikkoudestaan kuin hän oli tiennyt koskaan aikaisemmin, ja ahdistus johti hänet katumukseen. Tukan jälleen kasvaessa palasi voimakin vähitellen, mutta viholliset pitivät häntä vain kahlehdittuna ja avuttomana vankina eivätkä olleet huolissaan. PJP 551.1

Filistealaiset selittivät jumaliensa suoneen heille tämän voiton ja niitä ylistäen häpäisivät Israelin Jumalaa. He järjestivät juhlan Daagonin kunniaksi, joka oli kalajumala ja “meren suojelija”. Kaikkialta Filistean kaupungeista ja maaseudulta kokoontui paikalle kansaa ja sen ruhtinaita. Avara temppeli täyttyi palvojista, joita tungeksi sen laakealle katollekin. Siinä oli juhlaa ja riemua. Loistokkaiden uhrimenojen jälkeen soiteltiin ja juhlittiin. Daagonin voiman parhaana voitonmerkkinä tuotiin sitten nähtäväksi Simson. Hänen ilmestymistään tervehdittiin raikuvin riemuhuudoin. Kansa ja ruhtinaat pilkkasivat hänen surkeuttaan ja ylistivät jumalaansa joka oli kukistanut, kuten he sanoivat, “maamme hävittäjän”. Jonkin aikaa seisottuaan Simson oli väsyvinään ja pyysi saada nojata kahta keskuspyl- västä vasten, jotka kannattivat temppelin kattoa. Sitten hän hiljakseen rukoili: “Herra, Herra, muista minua ja vahvista minua ainoastaan tämä kerta, oi Jumala, niin että saisin filistealaisille yhdellä kertaa kostetuksi.” Heti sen jälkeen hän kietoi valtavat käsivartensa pilarien ympärille, ja painautuen rajusti eteenpäin niitä vastaan huusi: “Menköön oma henkeni yhdessä filistealaisten kanssa!”. Katto romahti alas ja tuhosi yhdellä rysäyksellä koko väen paljouden. “Ja kuolleita, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän oli surmannut eläessään.” PJP 551.2

Daagonin patsas ja sen palvojat: papit ja maallikot, soturit ja ruhtinaat, hautautuivat yhdessä tuon temppelin raunioihin. Heidän joukossaan oli myös se jättiläishahmo, jonka Jumala oli valinnut vapauttamaan kansansa. Uutiset tuosta hirvittävästä luhistumisesta levisivät pian Israeliin. Simsonin kotiväki laskeutui vuoriltaan ja kenenkään estämättä he ottivat kaatuneen sankarin ruumiin ja “veivät ja hautasivat hänet Soran ja Estaolin välille, hänen isänsä Maanoahin hautaan”. PJP 552.1

Jumala täytti lupauksensa, jonka mukaan Simson oli “aloit tava Israelin vapauttamisen filistealaisten käsistä”. Mutta miten synkät ja kauheat olivatkaan sen miehen vaiheet, joka olisi voinut elää Jumalalle kiitokseksi ja kansalleen kunniaksi! Jumala olisi toteuttanut suunnitelmansa, niin että myös Simsonia olisi kunnioitettu ja kiitetty, jos tämä vain olisi pysynyt uskollisena taivaalliselle kutsumukselleen. Mutta hän lankesi kiusaukseen ja petti saamansa luottamuksen, ja niin hänen tehtävänsä päättyi tappioon, vankeuteen ja kuolemaan. PJP 552.2

Ruumiiltaan Simson oli maailman voimakkain, mutta itsekuriltaan, kunnollisuudeltaan ja lujuudeltaan maailman heikoimpia. Monet pitävät voimakkaita intohimoja vahvan luonteen merkkinä mutta totuus on, että se joka on intohimojensa vallassa on heikko ihminen. Ihmisen suuruutta mitataan sen mukaan, miten voimakkaita tunteita hän pystyy hallitsemaan, eikä niiden tunteiden perusteella, joiden vallassa hän on. PJP 552.3

Jumala oli kaitselmuksellaan varjellut Simsonia, niin että hän olisi voinut suorittaa saamansa tehtävän. Elämänsä alkuvaiheista lähtien hänellä oli suotuisat edellytykset kehittyä fyysisesti voimakkaaksi, henkisesti älykkääksi ja siveellisesti puhtaaksi. Mutta jumalattoman seuran vaikutuksesta hän päästi otteensa Jumalasta, joka on ihmisen ainoa turva, ja niin pahuuden virta tempaisi hänet mukaansa. Ne jotka velvollisuuttaan täyttäessään joutuvat koettelemuksiin, saavat olla varmoja Jumalan varjeluksesta, mutta jotka tahallaan jättäytyvät kiusauksen valtaan, lankeavat ennemmin tai myöhemmin. PJP 552.4

Saatana koettaa kaikin keinoin eksyttää juuri niitä, joita Jumala aikoo käyttää jonkin erikoisen tehtävän suorittamiseen. Vihollinen hyökkää heikkoja kohtiamme vastaan ja käy käsiksi luonteen virheisiin saadakseen sitä tietä koko ihmisen valtaansa. Hän tietää menestyvänsä, jos ei näitä virheitä haluta korjata. Mutta kenenkään ei tarvitse kärsiä tappiota. Ihmistä ei ole jätetty yksin kukistamaan pahuuden valtaa omin vähäisin voimi- nensa. Apua on saatavissa, ja sitä annetaan jokaiselle, joka todella haluaa sitä. Jumalan enkelit, jotka kulkevat Jaakobin näkemiä tikapuita myöten ylös ja alas, auttavat jokaista sielua, joka tahtoo, kiipeämään korkeimpaan taivaaseen asti. PJP 552.5