Patriarkat Ja Profeetat

Luku 27—Laki annetaan Israelille

Kohta Siinaille leiriytymisen jälkeen Mooses kutsuttiin ylös vuorelle kohtaamaan Jumalaa. Yksin hän kiipesi pitkin jyrkkää ja rosoista polkua ja lähestyi lopulta pilveä, joka ilmaisi Herran läsnäolon paikan. Israel pääsisi nyt läheiseen ja erikoiseen suhteeseen Korkeimman kanssa — yhteiseksi seurakunnalliseksi ja kansalliseksi kokonaisuudeksi, joka olisi Jumalan hallinnon alainen. Herra käski Mooseksen sanoa kansalle: PJP 281.1

“Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle Pappisvaltakunta ja pyhä kansa.” PJP 281.2

Mooses palasi leiriin, kutsui koolle Israelin vanhimmat ja toisti heille Jumalan sanoman. He vastasivat: “Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.” Näin he tekivät juhlallisen liiton Jumalan kanssa, sitoutuivat hyväksymään hänet hallitsijakseen ja itsensä aivan erikoisessa mielessä hänen alamaisik- seen. PJP 281.3

Jälleen heidän johtajansa kiipesi vuorelle, ja Herra sanoi hänelle: “Katso, minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä, että kansa kuulisi, kun minä puhun sinun kanssasi, ja uskoisi myös sinua ainiaan.” Kun he kohtasivat vaikeuksia matkallaan, he olivat valmiit napisemaan Moosesta ja Aaronia vastaan ja syyttämään heitä siitä, että he olivat johtaneet Israelin joukot pois Egyptistä tuhotakseen heidät. Herra halusi kohottaa Mooseksen kunniaan heidän nähtensä, että he uskoisivat hänen ohjeitaan. PJP 281.4

Jumala halusi tehdä lakinsa julistamisen tilaisuuden pelottavan juhlalliseksi, niin että se vastasi sen ylevää luonnetta. Kansan oli saatava se vaikutelma, että sen tuli suhtautua syvän kunnioittavasti kaikkeen mikä liittyi Jumalan palvelukseen. Herra sanoi Moosekselle: “Mene kansan luo ja pyhitä heidät tänä päivänä ja huomenna, ja peskööt he vaatteensa. Ja olkoot valmiit kolmanneksi päiväksi; sillä kolmantena päivänä Herra astuu koko kansan nähden alas Siinain vuorelle.” Näinä välipäivinä kaikkien oli vakavasti valmistauduttava käymään Jumalan eteen. Heidän tuli puhdistaa itsensä ja vaatteensa. Ja kun he saivat Moosekselta kuulla syntinsä, heidän tuli nöyrtyä, paastota ja rukoilla puhdistuakseen sisäisesti kaikesta vääryydestä. PJP 282.1

Valmistukset tehtiin käskyn mukaisesti, ja saamiaan lisäohjeita noudattaen Mooses aidoitti vuoren ympäriinsä, jottei yksikään ihminen tai eläin tunkeutuisi pyhälle alueelle. Joka vain uskaltaisi koskeakin aitaan, olisi heti surmattava. PJP 282.2

Kolmannen päivän aamuna, kun koko kansa kiinnitti katseensa vuoreen, sen huippu peittyi paksuun pilveen, joka synkkeni ja tiheni, kunnes alaspäin levittäytyen kääri koko vuoren pimeään ja pelottavan salaperäiseen verhoonsa. Silloin kuului kuin pasuunan jylyä, joka kutsui kansaa kohtaamaan Jumalaansa; ja Mooses johti väen vuoren juurelle. Paksusta pilvestä leimahteli kirkkaita salamoita, ja ukkosen jyrähtelyt kiirivät kaikuina pitkin ympäröivien vuorten rinteitä. “Ja koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti.” “Herran kirkkaus vuoren kukkulalla näytti — — kuluttavalta tulelta” kokoontuneen väkijoukon silmissä. “Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan.” Herran läsnäolon ilmaukset olivat niin kauhistavia, että kansa peloissaan lankesi kasvoilleen hänen eteensä. Mooseskin huudahti: “Minä olen peljästynyt ja vapisen” (Hebr. 12 : 21). PJP 282.3

Sitten jyrinä lakkasi, pasuunan jyly taukosi, eikä maakaan enää vavahdellut. Hetken vallitsi juhlallinen hiljaisuus, ja sitten kuultiin Jumalan ääni. Herra seisoi vuoren laella enkeljoukon ympäröimänä, ja puhuen paksun pilven keskeltä hän ilmoitti lakinsa. Mooses kuvailee tätä tapahtumaa seuraavasti: “Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille; hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta; hänen oikealla puolellaan liekitsi lain tuli. Hän rakastaa kansoja; kaikki niiden pyhät ovat sinun kädessäsi. He asettuvat sinun jalkojesi juureen, ottavat oppia sinun sanoistasi” (5 Moos. 33: 2, 3). PJP 282.4

Herra ei ilmaissut olevansa ainoastaan pelottavan majesteetti- nen tuomari ja lainanta j a vaan myös kansansa sääliväinen suojelija: “Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.” He olivat jo oppineet tuntemaan hänet Oppaanaan ja Vapauttajanaan. Hän oli johtanut heidät ulos Egyptistä, avannut heille tien meren halki ja kukistanut faaraon ja hänen sotajoukkonsa. Ja hän, joka näin oli osoittautunut kaikkia Egyptin jumalia ylemmäksi, julisti nyt lakinsa. PJP 283.1

Mutta lakia ei annettu tällä kertaa yksinomaan heprealaisten hyödyksi. Jumala kunnioitti heitä tekemällä heidät lakinsa valvojiksi ja säilyttäjiksi, mutta heidän tuli tallettaa se pyhänä koko maailmaa varten. Kymmenen käskyn säädökset soveltuvat koko ihmiskunnalle, ja ne on annettu opettamaan ja ohjaamaan kaikkia. Nuo kymmenen lyhyttä, sisällökästä ja arvovaltaista käskyä käsittävät ihmisen velvollisuuden Jumalaa ja toista ihmistä kohtaan, ja ne kaikki perustuvat rakkauden suureen perusperiaatteeseen. “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Luuk. 10:27; ks. myös 5 Moos. 6:4, 5; 3 Moos. 19: 18). Kymmenissä käskyissä näitä periaatteita noudatetaan yksityiskohtaisesti, ja ne sovelletaan ihmisen tilaan ja olosuhteisiin. PJP 283.2

“Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” PJP 283.3

Iankaikkisena, itsestään olemassaolevana, luomattomana Olentona Herra on itse kaiken alkulähde ja ylläpitäjä ja sellaisena ainoa oikeutettu saamaan osakseen ylimmän kunnioituksen ja palvonnan. Ihmistä kielletään antamasta ensijaisesti rakkauttaan tai palvelustaan millekään muulle kohteelle. Jos hellien vaalimme mitä tahansa sellaista, mikä on omiaan vähentämään rakkauttamme Jumalaan tai ehkäisemään hänelle kuuluvaa palvelusta, teemme siitä itsellemme jumalan. PJP 283.4

“Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.” PJP 284.1

Toinen käsky kieltää palvomasta oikeaa Jumalaa kuvien ja hahmojen avulla. Monet pakanakansat väittivät epäjumalankuviensa vain ilmentävän vertauskuvallisesti sitä jumaluutta jota he palvoivat, mutta Jumala on julistanut tällaisen palvonnan olevan syntiä. Jos iankaikkista Olentoa yritetään kuvata esineellisesti, se vain alentaa ihmisen käsitystä Jumalasta. Mieli kääntyy pois Herran äärettömästä täydellisyydestä kiintyäkseen luotuun enemmän kuin Luojaan. Ja ihminen rappeutuisi itsekin sitä mukaa kuin hänen käsityksensä Jumalasta madaltuisivat. PJP 284.2

“Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala.” Jumalan läheistä ja pyhää suhdetta kansaansa rinnastetaan vertauskuvallisesti avioliittoon. Ja koska epäjumalanpalvelus merkitsee hengellistä aviorikosta, voi aviollinen mustasukkaisuus sopivasti kuvata tässä mainitun “kiivauden” laatua. PJP 284.3

“Joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat.” Lapset joutuvat pakostakin kärsimään vanhempiensa tekemien vääryyksien seurauksista, mutta heitä ei rangaista vanhempiensa rikkomuksista, elleivät he osallistu heidän synteihinsä. Tavallisesti lapset kuitenkin astuvat vanhempiensa jälkiä. Perinnöllisyyden ja esimerkin vaikutuksesta pojat osallistuvat isänsä synnistä. Väärät taipumukset, turmeltuneet mieliteot ja pilaantuneet tavat samoin kuin ruumiilliset sairaudet ja rappeutuminen siirtyvät perintönä isältä pojalle, kolmanteen ja neljänteen polveen. Tämän pelottavan totuuden tulisi vakavana pidäkkeenä estää ihmisiä ajautumasta synnin teille. PJP 284.4

“Mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.” Kieltämällä palvelemasta epäjumalia toinen käsky epäsuorasti kehottaa palvomaan oikeaa Jumalaa. Ja niille, jotka uskollisesti palvelevat häntä, luvataan laupeus, ei vain kolmanteen ja neljänteen polveen, kuten kostoa uhataan niille jotka vihaavat häntä, vaan tuhansiin sukupolviin. PJP 284.5

“Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.” PJP 284.6

Tämä käsky ei kiellä ainoastaan vääriä valoja ja tavallista sadattelua, vaan se kieltää meitä lausumasta Jumalan nimeä kevytmielisesti tai ajattelemattomasti sen pelkoa herättävästä merkityksestä välittämättä. Häpäisemme Jumalaa, jos mainitsemme hänet ajattelemattomasti tavallisessa keskustelussamme, vetoamme häneen tyhjänpäiväisissä asioissa tai toistamme usein ja harkitsematta hänen nimeään. “Pyhä ja pel jättävä on hänen nimensä” (Ps. 111: 9). Kaikkien tulisi mietiskellä hänen majes- teettiuttaan, puhtauttaan ja pyhyyttään saadakseen sydämeensä vaikutelman hänen ylevästä luonteestaan; ja hänen pyhä nimensä pitäisi lausua juhlallisen kunnioittavasti. PJP 285.1

“Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; Sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” PJP 285.2

Sapattia ei esitetä uutena säädöksenä vaan sellaisena, joka on asetettu luomisen yhteydessä. Sitä on muistettava ja vietettävä Luojan työn muistomerkkinä. Viittaamalla Jumalaan taivaiden ja maan Luojana se erottaa oikean Jumalan kaikista epäjumalista. Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat tällä teollaan olevansa Herran palvojia. Näin siis sapatti pysyy merkkinä ihmisen alamaisesta kuuliaisuudesta Jumalalle niin kauan, kuin maan päällä yleensä on niitä jotka palvelevat häntä. Neljäs käsky on ainoa kymmenestä käskystä, jossa ilmenee Lainantajan nimi ja arvo. Yksin se osoittaa, kenen arvovallalla laki on annettu. Siksi se sisältää Jumalan sinetin, jonka hän on painanut lakiinsa todistukseksi sen aitoudesta ja sitovuudesta. PJP 285.3

Jumala on antanut ihmisille kuusi päivää työntekoa varten, ja hän vaatii heitä tekemään omaa työtään kuutena työpäivänä. Hädän sanelemat ja laupeudenteot ovat sallittuja sapattina, sairaista ja kärsivistä on joka aika pidettävä huolta; mutta tarpeetonta työtä on tarkoin kartettava. Jos mielit viettää sapattia oikein, “sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toi- mitä omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi” (Jes. 58: 13). Ja profeetta lisää vielä: “etkä puhu joutavia.” Ne jotka keskustelevat liikeasioista tai laativat työsuunnitelmia sapattina, ovat Jumalan mielestä samassa asemassa kuin jos todella suorittaisivat noita liiketoimiaan. Pitääksemme sapatin pyhänä emme saisi sallia edes ajatustemme viipyä maailmallisissa asioissa. Ja käsky käsittää kaikki porteissamme olevat. Talon asukkaiden tulee panna syrjään maailmalliset tehtävänsä pyhiksi hetkiksi. Kaikkien pitäisi yhtyä kunnioittamaan Jumalaa palvelemalla häntä halukkaasti hänen pyhänä päivänään. PJP 285.4

“Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” PJP 286.1

Vanhemmat ovat oikeutettuja sellaiseen rakkauden ja kunnioituksen määrään, joka ei kuulu kenellekään muulle henkilölle. Jumala itse, joka on antanut vanhemmille vastuun heidän huostaansa uskotuista sieluista, on määrännyt heidät olemaan sijaisinaan lapsille näiden varhaisvuosina. Ja joka hyljeksii vanhempiensa oikeutettua arvovaltaa, hyljeksii Jumalan arvovaltaa. Viides käsky ei ainoastaan vaadi lapsia kunnioittamaan vanhempiaan, olemaan heille alamaisia ja tottelemaan heitä, vaan myös osoittamaan heille rakkautta ja hellyyttä, keventämään heidän huoliaan, suojelemaan heidän mainettaan sekä auttamaan ja lohduttamaan heitä vanhalla iällä. Se käskee myös kunnioittamaan sananpalvelijoita, hallitusmiehiä ja kaikkia muita, joille Jumala on suonut toimivallan. PJP 286.2

“Tämä”, sanoo apostoli “on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus” (Ef. 6: 2). Lausuttuna israelilaisille, jotka odottivat pian pääsevänsä Kanaaniin, se lupasi kuuliaisille pitkää ikää tuossa hyvässä maassa; mutta sillä on myös laajempi merkityksensä. Sulkien piiriinsä Jumalan kaiken Israelin se lupaa iankaikkisen elämän tämän maan päällä sen päästyä kerran vapaaksi synnin kirouksesta. PJP 286.3

“Älä tapa.” PJP 286.4

Tämä käsky käsittää kaikki elämää lyhentävät väärät teot, vihan ja koston hautomisen, toisten vahingoksi koituvat aikeet ja pahan toivomisenkin heille, sillä “jokainen, joka vihaa vel jeänsä, on murhaaja”. Tämän lisäksi toisten tarpeista tai kärsimyksistä piittaamaton itsekkyys, kaikki sellainen nautinnonhalu tai tarpeeton puute tai liiallinen työ, mikä on omiaan vahingoittamaan terveyttä, on enemmän tai vähemmän kuudennen käskyn rikkomista. PJP 286.5

“Älä tee huorin.” PJP 287.1

Tämä käsky kieltää epäpuhtaiden tekojen lisäksi aistilliset ajatukset ja halut tai niiden kiihottamisen millään tavalla. Se vaatii että ulkoisen elämän lisäksi myös sydämen salaiset aikeet ja tunteet ovat puhtaat. Kristus, joka selitti Jumalan lain laajalle ulottuvaa velvoitusta, sanoi, että himokas ajatus tai katse olivat yhtä lailla syntiä kuin lainvastainen tekokin. PJP 287.2

“Älä varasta.” PJP 287.3

Tämä käsky käsittää sekä yleiset että yksityiset synnit. Kahdeksas käsky tuomitsee ihmisryöstön ja orjakaupan ja kieltää valloitussodat. Se tuomitsee varkauden ja rosvoilun. Se vaatii hoitamaan ehdottoman rehellisesti elämän kaikki toimet pienimpiä yksityiskohtia myöten. Se kieltää petkutuksen kaupankäynnissä ja vaatii täsmällisesti suorittamaan sovitut velat tai palkat. Jokainen toisen tietämättömyyden, heikkouden tai epäonnen hyväksikäytön yrityskin merkitään sen mukaan petoksena taivaan kirjoihin. PJP 287.4

“Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.” PJP 287.5

Tämä käsky käsittää kaiken valheellisuuden ja kieltää yrittämästä pettää lähimmäistämme millään tavalla. Vilppi syntyy juuri pettämisen aikomuksesta. Yhdellä silmäyksellä, käden liikkeellä tai kasvojen ilmeellä voidaan vilpistellä yhtä tehokkaasti kuin valheellisella puheellakin. Valhetta on kaikki tarkoituksellinen liioittelu, erehdyttävä tai suurenteleva vihjailu ja jopa tosiasioiden esittäminen harhaanjohtavalla tavalla. Tämä käsky kieltää vähääkään pilaamasta lähimmäisen mainetta vääristelyillä, mustamaalauksella, panettelulla tai kielittelyllä. Tahallinen totuuden salaaminenkin toisten vahingoksi on yhdeksännen käskyn rikkomista. PJP 287.6

“Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.” PJP 287.7

Kymmenes käsky osuu kaikkien syntien alkujuureen kieltä- mällä itsekkään halun, joka johtaa synnilliseen tekoon. Joka kuuliaisena Jumalan laille pidättyy haluamasta synnillisesti sitä mikä kuuluu toiselle, ei syyllisty tekemään mitään väärää lähimmäisilleen. PJP 287.8

Tällaisia olivat kymmenien käskyjen pyhät määräykset, jotka suuri Lainantaja julisti salamoiden ja ukkosen jyrähtelyjen keskeltä ilmaisten samalla suurenmoisella tavalla voimansa ja valtasuuruutensa. Jumala liitti lakinsa julistamiseen voimansa ja kirkkautensa ilmennyksiä, jottei hänen kansansa koskaan unohtaisi tätä tapahtumaa ja jotta se oppisi syvästi kunnioittamaan lain Laatijaa, taivaan ja maan Luojaa. Hän halusi myös osoittaa kaikille ihimisille lakinsa pyhyyden, tärkeyden ja pysyvyyden. PJP 288.1

Israelin kansa joutui kauhun valtaan. Jumalan sanojen pelottava voima tuntui pakahduttavan heidän vapisevan sydämensä. Sillä saatuaan kuulla Jumalan suuren oikeussäännöksen he tajusivat selvemmin kuin koskaan ennen, miten inhottavaa synti oli ja miten syyllisiä he itse olivat pyhän Jumalan edessä. Peloissaan ja kauhuissaan he pysyttelivät loitolla vuoresta ja huusivat Moosekselle: “Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi.” Mutta Mooses vastasi: “Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmäinne edessä ja ettette syntiä tekisi.” Kansa jäi kuitenkin taempaa seuraamaan kauhuissaan tapahtumaa, kun “Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli”. PJP 288.2

Kansa oli mieleltään orjuuden ja pakanuuden sokaisemaa ja huonontamaa eikä pystynyt täysin arvostamaan Jumalan kymmenen käskyn kauaskantoisia periaatteita. Jotta dekalogin velvoitukset voitaisiin paremmin ymmärtää ja omaksua, annettiin lisäsäännöksiä, jotka kuvailivat ja sovelsivat kymmenien käskyjen periaatteita. Näitä lakeja kutsuttiin oikeuksiksi, koska ne perustuivat äärettömään viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen ja koska kansalle jaettiin oikeutta niiden mukaan. Toisin kuin kymmenet käskyt, nämä annettiin kahdenkeskisesti Moosekselle, jonka piti sitten tiedottaa ne kansalle. PJP 288.3

Ensimmäinen näistä oikeuksista koski orjia. Muinaisina aikoina tuomarit toisinaan myivät rikollisia orjiksi, eräissä tapauksissa velkojat myivät velallisiaan, ja köyhyyden pakottamina toiset joutuivat myymään itsensä tai lapsensa orjiksi. Mutta heprealaista ei saanut myydä eliniäkseen orjaksi. Hänen pal- velusaikansa rajoitettiin kuuteen vuoteen, ja seitsemäntenä hänet oli päästettävä vapaaksi. Ihmisryöstö, harkittu murha ja kapinointi vanhempien arvovaltaa vastaan oli rangaistava kuolemalla. Sellaisten orjien pitäminen oli luvallista, jotka eivät syntyperältään olleet israelilaisia, mutta heidän henkeään ja olemustaan varjeltiin tarkoin. Orjan murhaajaa oli rangaistava, ja jos isäntä aiheutti orjalleen jonkin vamman, vaikkapa vain hampaan menetyksen, pääsi orja sen perusteella vapaaksi. PJP 288.4

Israelilaiset olivat vastikään olleet itsekin orjuudessa, ja kun heillä nyt oli palvelijoinaan orjia, heidän oli varottava osoittamasta samanlaista julmuutta ja kiristystä, jota he saivat kärsiä egyptiläisten työnjohtajiensa alaisina. Muistaessaan omaa katkeraa orjuuttaan he saattoivat asettua orjien asemaan ja suhtautua heihin ystävällisesti ja säälivästi. Se auttoi heitä kohtelemaan toisia niin kuin he toivoivat itseään kohdeltavan. PJP 289.1

Leskien ja orpojen oikeuksia valvottiin erikoisen tarkoin, ja näitä heikossa asemassa olevia tuli hellästi hoivata. “Sillä jos sinä sorrat heitä”, sanoi Herra, “ja he huutavat minua avuksensa, niin minä totisesti kuulen heidän huutonsa, ja minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät miekalla, niin että teidän vaimonne joutuvat leskiksi ja lapsenne orvoiksi.” Israeliin liittyneitä muukalaisia oli varjeltava vääryyksiltä ja sorrolta. “Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa.” PJP 289.2

Koron ottaminen köyhiltä kiellettiin. Köyhältä pantiksi otettu vaippa tai huopa oli palautettava hänelle iltaan mennessä. Varkauteen syyllistyneeltä vaadittiin kaksinkertainen korvaus. Kansan ruhtinaiden ja päämiesten kunnioittamista tähdennettiin, ja tuomareita varoitettiin vääristämästä oikeutta, ajamasta väärää asiaa tai ottamasta lahjuksia. Parjaus ja panettelu kiellettiin, ja ystävällistä apua kehotettiin antamaan vihamiehille- kin. PJP 289.3

Kansaa muistutettiin jälleen sapatin pyhästä velvoituksesta. Sitten säädettiin vuotuiset juhlat, jolloin kaiken miesväen tuli kokoontua Herran eteen ja tuoda hänelle kiitosuhrinsa ja uutis- lahjansa hänen suomastaan runsaasta sadosta. Kaikkien näiden säännösten tarkoitus tehtiin selväksi: ne eivät olleet mitään mielivaltaisen yliherruuden ilmauksia, vaan ne kaikki annettiin Israelin hyväksi. Herra sanoi: “Ja te olkaa minulle pyhä kansa” — kelvollinen pyhän Jumalan hyväksyttäväksi. PJP 289.4

Mooseksen tuli kirjoittaa muistiin nämä lait ja tallettaa ne huolellisesti arvokkaana kansallisena perustuslakina. Niiden kymmenen käskyn ohella, joita ne oli annettu valaisemaan, ne olivat Jumalan Israelille antamien lupausten täyttämisen ehtona. PJP 290.1

Nyt he saivat Herralta sanoman: “Katso, minä lähetän enkelin sinun edelläsi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut. Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta, sillä minun nimeni on hänessä. Mutta jos sinä kuulet häntä ja teet kaikki, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajaisi vastustaja.” Israelin kaiken vaeltelun aikana Kristus oli pilven- ja tulenpatsaassa heidän Johtajanaan. Heillä oli vertauskuvia, jotka viittasivat tulevaan Vapahtajaan, mutta heillä oli myös läsnäoleva Vapahtaja, joka antoi käskyjä Moosekselle kansaa varten ja joka esitettiin heidän ainoaksi siunauksen tuojakseen. PJP 290.2

Laskeuduttuaan vuorelta “Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: ‘Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.’” Mooses kirjoitti kirjaan tämän lupauksen samoin kuin ne Herran sanat, joita he näin sitoutuivat noudattamaan. PJP 290.3

Sitten seurasi liiton vahvistaminen. Vuoren juurelle rakennettiin alttari ja sen viereen pystytettiin kaksitoista patsasta “Israelin kahdentoista sukukunnan mukaan” todistukseksi siitä, että he hyväksyivät liiton. Sitten toimitusta varten valitut nuoret miehet uhrasivat polttouhreja. PJP 290.4

Vihmottuaan alttarille uhrien verta Mooses “otti liitonkirjan ja luki sen kansan kuullen”. Näin liiton ehdot toistettiin juhlallisesti, ja kaikki saivat vapaasti ratkaista, halusivatko vai eivät noudattaa niitä. He olivat ensiksi luvanneet totella Jumalan ääntä, mutta sen jälkeen heille oli esitetty hänen lakinsa ja selvitetty yksityiskohtaisesti sen periaatteet, jotta he tietäisivät mitä kaikkea tähän liittoon sisältyi. Taas kansa vastasi yhteen ääneen: “Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme.” “Kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän — — veren — — ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan, sanoen: ‘Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt’” (Hebr. 9: 19,20). PJP 290.5

Nyt oli ryhdyttävä järjestelyihin, joilla Herran kuninkuuden alainen valittu kansakunta saataisiin täysin vahvistetuksi. Mooses oli saanut käskyn: “Nouse Herran tykö, sinä ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta; ja kumartakaa ja rukoilkaa taampana. Mooses yksinään lähestyköön Herraa.” Nämä valitut miehet kutsuttiin vuorelle muun kansan jäädessä sen juurelle rukoilemaan. Seitsemänkymmenen vanhimman tuli avustaa Moosesta Israelin hallitsemisessa, ja Jumala antoi heille Henkeään ja sen kunnian, että he saivat nähdä hänen voimansa ja suuruutensa. “Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja hänen jalkainsa alla oli alusta, niinkuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas.” Itseään jumaluutta he eivät nähneet mutta näkivät kyllä hänen läsnäolonsa kirkkauden. Aikaisemmin he eivät olisi kestäneet tuollaista näkyä, mutta Jumalan pelottavan voiman ilmaus oli saattanut heidät katumukseen. He olivat mietiskelleet hänen kirkkauttaan, puhtauttaan ja ar- moaan, kunnes saattoivat lähestyä mietiskelynsä kohdetta. PJP 291.1

Mooses ja “hänen palvelijansa Joosua” kutsuttiin nyt kohtaamaan Jumalaa. Ja koska he joutuivat olemaan poissa jonkin aikaa, Mooses määräsi Aaronin ja Huurin toimimaan sijaisi- naan vanhimpien avustamina. “Kun Mooses oli noussut vuorelle, peitti pilvi vuoren. Ja Herran kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle.” Kuuden päivän ajan pilvi peitti vuoren Jumalan erikoisen läsnäolon merkiksi, mutta hän ei kuitenkaan tänä aikana ilmaissut itseään eikä tahtoaan. Nämä päivät Mooses vain odotti kutsua Korkeimman vastaanottohuoneeseen. Hänelle oli sanottu: “Nouse minun tyköni vuorelle ja ole siellä”, ja vaikka hänen kärsivällisyyttään ja kuuliaisuuttaan näin koeteltiin, hän ei menettänyt valppauttaan eikä poistunut paikaltaan. Hänen tuli tänä odotusaikana valmistautua ja tarkoin tutkia itseään. Tämä Jumalan mielen mukainen palvelijakaan ei voinut heti tulla hä- nen läheisyyteensä ja kestää hänen kirkkautensa ilmestystä. Kuuden päivän ajan hänen täytyi pyhittäytyä Jumalalle tutkimalla sydäntään, mietiskelemällä ja rukoilemalla, ennen kuin hän saattoi olla valmis välittömään kanssakäymiseen Luojansa kanssa. PJP 291.2

Seitsemäntenä päivänä, joka oli sapatti, Mooses kutsuttiin pilven keskelle. Paksu pilvi aukeni kaiken Israelin nähden, ja Herran kirkkaus tulvahti esille kuluttavan tulen kaltaisena. “Ja Mooses meni pilven keskelle ja nousi vuorelle. Ja Mooses oli vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.” Kuusi valmistuspäivää eivät sisältyneet vuorella vietettyihin neljäänkymmeneen päivään. Noiden kuuden päivän aikana Joosua oli Mooseksen mukana, ja yhdessä he söivät mannaa ja joivat purosta, “joka juoksi vuorelta”. Mutta Joosua ei astunut Mooseksen mukana pilven keskelle. Hän jäi ulkopuolelle odottamaan Mooseksen paluuta ja söi ja joi päivittäin, kun taas Mooses paastosi koko neljänkymmenen päivän ajan. PJP 292.1

Vuorella olon aikana Mooses sai rakennusohjeita pyhäkköä varten, jossa Herra erikoisesti tulisi ilmaisemaan läsnäolonsa. “Tehkööt he minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään” (2 Moos. 25: 8), kuului Jumalan käsky. Ja hän tähdensi sapatin viettämistä nyt kolmannen kerran. “Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä”, Herra julisti, “tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa” (2 Moos. 31: 17,13,14). Vastikään oli saatu ohjeet, että Jumalan palvelusta varten oli heti rakennettava pyhäkkö. Koska tämä hanke edisti Jumalan kunniaa ja koska jumalanpalveluspaikka todella oli tarpeellinen, saattoi kansa arvella olevan luvallista rakentaa pyhäkköä sapattisinkin. Siksi heitä varoitettiin tekemästä tätä virhettä. Jumalalle tehtävän erikoistyön pyhyys ja kiireellisyyskään eivät saaneet johtaa heitä rikkomaan hänen pyhää lepopäiväänsä. PJP 292.2

Tästä lähtien heidän Kuninkaansa tulisi kunnioittamaan kansaansa jatkuvalla läsnäolollaan. “Minä asun israelilaisten keskellä ja olen heidän Jumalansa”, “ja se on oleva minun kirkkauteni pyhittämä” (2 Moos. 29: 45, 43), vakuutettiin Moosekselle. Jumala itse kaiversi sormellaan kymmenet käskyt kahteen kivitauluun (5 Moos. 9:10; 2 Moos. 32: 15,16) ja antoi ne Moosekselle valtasuuruutensa merkkinä ja tahtonsa ilmauksena, säilytettäviksi pyhästi kohta rakennettavassa pyhäkössä, josta oli tuleva koko kansakunnan jumalanpalveluksen keskus. PJP 292.3

Orjaheimosta israelilaiset oli korotettu kaikkien kansojen yläpuolelle kuningasten Kuninkaan omaisuuskansaksi. Jumala oli erottanut heidät maailmasta voidakseen uskoa heille pyhän luottamustehtävän. Hän oli tehnyt heidät lakinsa tallettajiksi ja aikoi heidän avullaan säilyttää oman tuntemuksensa ihmisten keskuudessa. Näin tuli taivaan valon päästä loistamaan pimeyden peittämään maailmaan ja äänen päästä kuulumaan, joka kutsuisi kaikkia kansoja luopumaan epäjumalistaan ja palvelemaan elävää Jumalaa. Jos israelilaiset täyttäisivät uskollisesti tämän luottamustehtävän, he pääsisivät valta-asemaan maailmassa. Jumala olisi heidän varjelijansa, ja hän korottaisi heidät kaikkien muiden kansojen yläpuolelle. He levittäisivät hänen valoaan ja totuuttaan ja olisivat hänen viisaassa ja pyhässä hallinnassaan esimerkkinä hänen palvelemisensa paremmuudesta verrattuna epäjumalanpalvonnan eri muotoihin. PJP 293.1