Päivästä Päivään

TÄYDELLINEN SOVITUS, 9. huhtikuuta

»Vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovi-tuksen saaneet» Room. 5:11. PP 117.1

Kristuksen täyteyden rajattomuutta osoittaa se, että hän kantoi koko maailman synnit. Hänellä on kaksoistehtävä: hän oli sekä uhraaja että uhri, sekä pappi että syntiuhri. ³⁶ PP 117.2

Uskova näkee hänen hyväkseen tehdyssä sovituksessa sellaista rajattoman armon ja voiman leveyttä, pituutta, korkeutta ja syvyyttä näkee niin täydellisen, äärettömällä hinnalla hankitun pelastuksen, että hänen sydämensä tulvii ylistystä ja kiitosta. Kuin kuvastimesta hän näkee Herran kirkkauden ja muuttuu Herran Hengen voimalla saman kuvan kaltaiseksi. ³⁷ PP 117.3

Suuri Ylimmäinen Pappi on suorittanut ainoan arvollisen uhrin. Niitä suitsutuksia, joita ihmiset nyt suorittavat, ja messuja, joita pidetään sielujen vapauttamiseksi kiirastulesta, ei Jumala pidä minkään arvoisina. Kaikki alttarit ja uhrit, perimätavat ja keksinnöt, joilla ihmiset toivovat ansaitsevansa pelastuksen, ovat harhaluuloja. Kristus on ainoa synninkantaja, ainoa syntiuhri. - PP 117.4

Papeilla ja hallitusmiehillä ei ole mitään oikeutta tulla Kristuksen ja niiden sielujen väliin, joiden puolesta hän on kuollut, ikäänkuin Vapahtaja olisi antanut heille ominaisuuksiaan ja kyvyn antaa anteeksi syntiä ja rikkomuksia. He ovat itsekin syntisiä. He ovat vain inhimillisiä. ³⁸ PP 117.5

Rukous ja synnintunnustus on esitettävä vain hänelle, joka on kerta kaikkiaan mennyt kaikkein pyhimpään. Kristus on sanonut: “Jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1 Joh. 2: 1). Hän on täydellisesti pelastava kaikki, jotka tulevat hänen tykönsä uskossa. ³⁹ PP 117.6

Hän, vanhin veljemme, on iankaikkisen valtaistuimen luona. Hän kiinnittää huomionsa jokaiseen sieluun, joka kääntyy hänen, Vapahtajansa, puoleen. ⁴⁰ PP 117.7

Hän on kantanut meidän syntivelkamme. Hän tahtoo ottaa kuorman meidän väsyneiltä harteiltamme. Hän tahtoo antaa meille levon. Surujen ja murheiden taakasta hän tahtoo meidät myös vapauttaa. Hän kehottaa meitä heittämään kaikki murheemme hänen päälleen, sillä hän kantaa meitä sydä-mellään. ⁴¹ PP 117.8