Päivästä Päivään
VERRATON SIJAINEN, 8. huhtikuuta
»Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: ‘Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu.’» Gal. 3:13. PP 116.1
Lain tehtävänä on tuomita, mutta siinä ei ole mitään anteeksiantavaa tai lunastavaa voimaa. 30 PP 116.2
Ilman Kristusta laki sinänsä oli rikkojalle vain tuomioksi ja kuolemaksi. Sillä ei ole mitään pelastavaa ominaisuutta ei mitään voimaa suojata rikkojaa sen rangaistukselta. - PP 116.3
Jumalan lain rikkominen vaati välttämättä Kristuksen kuolemaa, jotta saataisiin ihminen pelastetuksi ja voitaisiin lain arvo ja kunnia silti säilyttää. Kristus otti kantaakseen synnin tuomion. Hän armahti ihmisen kärsimyksiä. Hän joka ei syn-nistä tiennyt, tuli synniksi meidän tähtemme. 31 PP 116.4
Ihmisten synti pantiin Kristuksen, ihmisen sijaisen ja takaajan, kannettavaksi. Hänet luettiin lainrikkojaksi, jotta hän voisi pelastaa heidät lain kirouksesta. Hän, syntien kantaja, kärsii lainmukaisen rangaistuksen jumalattomuudesta ja tulee itse synniksi ihmisen puolesta. 32 PP 116.5
Synti, jota hän niin vihasi, sälytettiin hänen kannettavakseen, kunnes hän vaikeroi sen painon alla. Jumalan Pojan ahdistava tuska oli niin paljon ankarampaa kuin hänen ruumiillinen kipunsa, että hän tuskin tunsi viimemainittua. 33 PP 116.6
Jumala salli Poikansa joutua alttiiksi meidän rikkomustemme tähden. Hän suhtautuu Synninkantajaan tuomarin tavoin, eikä rakastavasti niin kuin isä. PP 116.7
Tässä hänen rakkautensa suosittaa itseään mitä hämmästyttävimmällä tavalla kapinalliselle ihmiskunnalle. 34 PP 116.8
Koko maailman synti laskettiin Jeesuksen kannettavaksi, ja jumaluus katsoo kärsimyksen Kristuksen ihmisyydessä niin täydelliseksi, että koko maailma voisi saada anteeksiannon uskon kautta Sijaiseen. Syyllisimmänkään ei tarvitse pelätä, ettei Jumala anna anteeksi, sillä jumalallinen uhri riittää sovittamaan lain rangaistuksen. Kristuksen kautta syntinen voi jälleen päästä Jumalan uskolliseksi alamaiseksi. 35 PP 116.9