Päivästä Päivään

JEESUKSEN VAPAAEHTOINEN UHRI, 12. heinäkuuta

»Silloin minä sanoin: ‘Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämes-säni.’» Ps. 40: 8, 9. PP 218.1

Israelin lapsia käskettiin muinoin suorittamaan uhri kokö kansan puhdistamiseksi seremoniallisesta saastutuksesta. Uhrieläimenä oli ruskeanpunainen hieho, ja uhri kuvasi sitä täydellisempää uhria, joka lunastaisi synnin saastutuksesta. Tällä ajoittaisella uhrilla puhdistettiin kaikki, jotka olivat välttämättä tai vahingossa koskeneet kuolleeseen. Seremoniallisesti saastaisina pidettiin kaikkia, jotka jotenkin joutuivat kosketuksiin kuoleman kanssa. Tämän tuli voimakkaasti tähdentää heprealaisille sitä tosiasiaa, että kuolema tuli syn nin seurauksena ja on siksi synnin edustaja. Yksi hieho, yksi arkki ja yksi vaskikäärme viittasivat korostetusti yhteen suureen uhriin, Kristuksen uhriin. PP 218.2

Hiehon tuli olla ruskeanpunainen, mikä kuvasi verta. Sen täytyi olla virheetön ja vammaton ja koskaan iestä kantamaton. Tälläkin kuvattiin Kristusta. Jumalan Poika tuli vapaaehtoisesti suorittamaan sovitustyön. Hänen kannettavanaan ei ollut mitään pakollista iestä, sillä hän oli riippumaton ja kaiken lain yläpuolella. Enkelit olivat Jumalan älyllisinä sanansaattajina ikeen alaisia, eikä mikään heidän henkilö-kohtainen uhrauksensa voinut sovittaa langenneen ihmisen syyllisyyttä. Yksin Kristus oli vapaa lain vaatimuksista ja saattoi ottaa lunastaakseen syntisen ihmissuvun. - PP 218.3

Jeesus olisi voinut jäädä Isänsä oikealle puolelle ja pitää kuninkaallisen kruununsa ja kuninkaan asunsa. Mutta hän päätti vaihtaa taivaan kaiken rikkauden, kunnian ja kirkkauden ihmisyyden köyhyyteen ja ylhäisen herrautensa Getsemanen kauhuihin ja Golgatan nöyryytyksiin ja tuskiin. Haavoitetut kädet, puhkottu kylki ja rikotut jalat vetoavat kaunopuheisesti langenneeseen ihmiseen, jonka lunastus on maksettu niin äärettömän kalliisti. Oi tuota verratonta alentuvuutta! Aika ja tapahtumat eivät pysty vähentämään tuon sovittavan uhrin tehoa. ²⁶ PP 218.4