Päivästä Päivään

VOITETTU KUOLEMA, 24. kesäkuuta

»Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä onkuolevaista.» 2 Kor. 5: 4. PP 198.1

Elämän Antaja tulee murtamaan haudan kahleet. Hän tuo esiin sen vangit ja julistaa: “Minä olen ylösnousemus ja elämä.”⁶⁵ PP 198.2

Pyhässä Raamatussa ei ole sellaista kohtaa, jossa sanottai siin, että vanhurskaat saavat palkkansa tai jumalattomat ran-gaistuksensa kuollessaan. Patriarkat ja profeetat eivät ole jättäneet mitään sellaista vakuutusta. Kristus ja hänen apostolinsa eivät ole antaneet mitään viittausta siihen. Raamattu opettaa selvästi, että ihmiset eivät heti kuolemansa jälkeen pääse taivaaseen. Heidät esitetään nukkuvina ylösnousemukseen saakka, --Kun hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ihminen lakkaa ajattelemasta. Kuolleet ovat haudan hiljaisuudessa. He eivät tiedä mitään siitä, mitä auringon alla tapahtuu. Autuas lepo väsyneille vanhurskaille! Aika, olipa se pitkä tai lyhyt, on heille vain silmänräpäys. He nukkuvat. Jumalan pasunan soidessa he heräävät ihanaan kuole-mattomuuteen. “Sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoa-mattomina. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoa-mattomuuteen, ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolematto-muuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ‘Kuolema on nielty ja voitto saatu.’” 1 Kor. 15: 52-55. Kun heidät herätetään syvästä unestaan, heidän ajattelunsa alkaa siitä, mihin se päättyi. Viimeinen aistimus oli kuoleman tuska; vii-meinen ajatus oli se, että he joutuivat kuoleman vallan alle. Kun he nousevat haudoistaan, heidän ensimmäinen iloinen ajatuksensa puhkeaa riemuhuudoksi: “Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” 1 Kor. 15: 52-55. ⁶⁶ PP 198.3

Heidän viimeisiä aistimuksiaan olivat kuolontuskat. Heidän herätessään oli kaikki kipu poissa.--Jumalan kaupungin portit lennähtävät auki saranoillaan, ja Jumalan lunastetut astelevat kerubien ja serafien välitse. Kristus lausuu heidät tervetulleiksi ja antaa heille siunauksensa. “Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Mene herrasi iloon.” Matt. 25: 21. ⁶⁷ PP 198.4