Päivästä Päivään

KRISTUS ESIKOISENA, 23. kesäkuuta

»Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.» 1 Kor. 15: 19, 20. PP 197.1

Kristus nousi kuolleista esikoisena kuoloon nukkuneista. Hän oli heilutuslyhteen vastakuva, ja hänen ylösnousemisensa tapahtui juuri sinä päivänä, jolloin heilutuslyhde tuotiin Herran eteen. Tätä vertauskuvallista toimitusta oli suoritettu jo yli tuhannen vuoden ajan. Viljapellolla kerättiin kypsän viljan ensimmäiset tähkäpäät, ja kun kansa meni Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, niin tätä uutislyhdettä heilutettiin kiitosuhriksi Herran edessä. Vasta kun tämä oli tapahtunut, voitiin sirppi panna viljaan ja koota se lyhteiksi. Jumalalle uhrattu lyhde edusti koko satoa. Samoin Kristus esikoishedelmänä kuvasi sitä suurta hengellistä satoa, joka koottaisiin Jumalan valtakuntaan. Hänen ylösnousemisensa on kaikkien vanhurskaitten kuolleitten ylösnousemisen panttina. ⁶¹ PP 197.2

Jeesuksen ylösnousemus oli näyte kaikkien hänessä nukkuvien lopullisesta ylösnousemuksesta. Ylösnousseen Vapahtajan ruumiinrakenne, käytös ja puhetapa olivat tuttuja hänen seuraajilleen. Samalla tavoin tulevat Jeesuksessa nukkuvat heräämään eloon. Tulemme tuntemaan ystävämme samoin kuin opetuslapset tunsivat Jeesuksen. Vaikka he tässä kuolevaisessa elämässään ovat saattaneet olla epämuodostu-neita, ovat saattaneet sairastella ja ulkonäöltään muuttua tai rumentua, tulee heidän ylösnousseessa ja kirkastetussa ruumiissaan heidän henkilöllisyytensä täydellisesti säilymään ja tulemme tuntemaan rakkaittemme piirteet heidän kasvoissaan, jotka heijastavat Jeesuksen kasvoilta säteilevää valoa. ⁶² PP 197.3

Kun hän tulee toisen kerran, kaikki vanhurskaat kuolleet kuulevat hänen äänensä ja astuvat esiin kirkkauteen ja kuolemattomuuteen. Sama voima, joka herätti Kristuksen kuolleista, on herättävä hänen seurakuntansa ja kirkastava sen yhdessä hänen kanssaan yli kaikkien valtojen, voimien ja jokaisen nimen, mikä mainitaan ei vain tässä, vaan myös tulevassa maailmassa. ⁶³ PP 197.4

Saamme häneltä kunniakkaan vastaanoton. Meille annetaan kirkkauden kuihtumaton seppele. ⁶⁴ PP 197.5