Suuri Taistelu

Vakava sairastuminen

Wycliffin työ keskeytyi kuitenkin yllättäen. Vaikka hän ei vielä ollut kuuttakymmentä, lakkaamaton uurastus, tutkimustyö ja vihollisten hyökkäykset olivat verottaneet hänen voimiaan ja vanhentaneet hänet ennenaikaisesti. Hän sairastui vakavasti. Munkit luuli-vat hänen katuvan kirkolle aiheuttamaansa pahaa ja kiiruhtivat hänen makuuhuoneeseensa kuuntelemaan hänen tunnustustaan. “Huulillasi on kuolema”, he sanoivat; “tunnusta virheesi ja peru läsnäollessamme kaikki, mitä olet sanonut vahingoksemme.” ST 58.5

Uskonpuhdistaja kuunteli hiljaa. Sitten hän pyysi palvelijaansa nostamaan hänet istumaan. Katsoen kiinteästi heihin hän sanoi varmalla, voimakkaalla äänellä, joka niin usein oli saanut heidät vapisemaan: “En minä kuole vaan elän, ja julistan jälleen munkkien pahoja tekoja.” ⁵ Kauhistuneina ja hämillään munkit kiiruhtivat pois huoneesta. ST 59.1

Wycliff eli kyllin kauan antaakseen maanmiestensä käsiin tehokkaimman aseen Roomaa vastaan - Raamatun, taivaan asettaman välikappaleen ihmisten vapauttamiseksi, valaisemiseksi ja evankelioimiseksi. Wycliff tiesi, että hänellä oli vain muutamia työvuosia jäljellä. Hän näki vastarinnan, jota hän tulisi kohtaa-maan, mutta Jumalan sanan lupausten rohkaisemana hän astui eteenpäin. Hän oli älyllisten voimiensa huipulla, erittäin kokenut, ja Jumalan kaitselmus oli valmistanut hänet tähän suurimpaan yritykseensä. Lutterworthin pappilassa uskonpuhdistaja, ulkopuo-lella raivoavasta myrskystä piittaamatta, keskittyi va-litsemaansa työhön. ST 59.2

Lopulta työ tuli tehdyksi - ensimmäinen englanti-lainen raamatunkäännös valmistui. Uskonpuhdistaja oli asettanut Englannin kansan käsiin valon, joka ei koskaan sammuisi. Hän oli tehnyt tietämättömyyden kahleiden murtamiseksi ja maansa vapauttamiseksi ja jalostamiseksi enemmän kuin milloinkaan oli saatu aikaan taistelukentillä. ST 59.3

Raamatun monistaminen oli väsyttävää työtä. Kirja oli niin haluttu, että jäljentäjät pystyivät vaivoin tyydyttämään kysynnän. Rikkaat halusivat koko Raamatun. Toiset ostivat vain osan. Monissa tapauksissa useat perheet ostivat yhteisen jäljennöksen. Wycliffin Raamattu löysi nopeasti tiensä ihmisten koteihin. ST 59.4

Wycliff opetti nyt protestantismin tunnusmerkillisiä oppeja - pelastusta uskosta Kristukseen ja yksin Raamatun erehtymättömyyttä. Lähes puolet Englannin kansasta hyväksyi uuden uskon. ST 60.1

Raamatun ilmaantuminen tyrmistytti kirkon viran-omaisia. Englannissa ei ollut Raamatun kieltävää lakia, sillä koskaan aikaisemmin sitä ei ollut julkaistu kansan kielellä. Tällaiset lait säädettiin myöhemmin, ja niiden noudattamista valvottiin tarkasti. ST 60.2

Jälleen paavilliset johtajat juonittelivat uskonpuh-distajan äänen vaientamiseksi. Ensiksi piispojen synodi julisti hänen kirjoituksensa harhaoppisiksi. Voitettuaan puolelleen nuoren kuninkaan Richard II:n he saivat hänet antamaan säädöksen, jonka mukaan kaikki tuomittuja oppeja kannattavat oli vangittava. ST 60.3

Wycliff vetosi synodista parlamenttiin. Hän syytti papistoa pelottomasti kansallisen neuvoston edessä ja vaati kirkon vahvistamien väärinkäytösten korjaamista. Hänen vihollisensa joutuivat sekasorron valtaan. He olivat luulleet että uskonpuhdistaja vanhalla iällään, yksin ja vailla ystäviä, olisi taipunut kruunun arvovallan edessä. Mutta sen sijaan Wycliffin sytyttä-vien vetoomusten herättämä parlamentti kumosi vainoamissäädöksen, ja uskonpuhdistaja oli jälleen vapaa. ST 60.4

Hänet haastettiin oikeuteen kolmannen kerran, nyt valtakunnan korkeimman kirkollisen tuomioistuimen eteen. Täällä uskonpuhdistajan työlle pantaisiin vihdoin piste. Niin paavin kannattajat suunnittelivat. Jos he saisivat tahtonsa läpi, Wycliffiä odottaisi polttorovio. ST 60.5