Suuri Taistelu

Uusi testamentti vaikenee

Protestantit myöntävät, ettei Uudessa testamentissa ole mitään nimenomaista käskyä sunnuntaista, viikon ensimmäisestä päivästä, eikä ohjeita sen vietosta. ³² ST 286.4

“Kristuksen kuolemaan mennessä päivää ei ollut muutettu”, ja “historiallisen todistusaineiston mukaan he [apostolit] eivät - antaneet nimenomaista käskyä seitsemännen päivän sapatin hylkäämisestä ja viikon ensimmäisen päivän viettämisestä lepopäivänä.” ³³ ST 286.5

Roomalaiskatolilaiset myöntävät kirkkonsa muut-taneen sapatin ja selittävät, että viettämällä sunnuntaita ST 286.6

protestantit tunnustavat katolisen kirkon vallan. He toteavat: “Vanhan lain aikana lauantai oli pyhäpäi-vä; mutta kirkko, Jeesuksen Kristuksen opettamana ja Jumalan Hengen johtamana, on korvannut lauantain sunnuntailla. Siksi me pyhitämme ensimmäisen päivän, emme seitsemättä. Sunnuntai on nyt Herran päivä.” ³⁴ ST 287.1

Rooman kirkon arvovallan merkkinä katolilaiset kirjoittajat pitävät “sapatin muuttamista sunnuntaiksi, minkä protestantitkin hyväksyvät - sillä pyhittämällä sunnuntain he tunnustavat kirkon vallan säätää juhlapäiviä.” ³⁵ ST 287.2

Mitä muuta sapatin muuttaminen sitten on kuin Rooman kirkon arvovallan merkki - “pedon merkki”? ST 287.3

Rooman kirkko ei ole lakannut vaatimasta ylival-taa. Kun maailma ja protestanttiset kirkot hyväksyvät sen asettaman lepopäivän ja hylkäävät Raamatun sa-patin, ne itse asiassa myöntyvät tähän vaatimukseen. Samalla ne hylkäävät sen periaatteen, joka erottaa heidät Roomasta - että “Raamattu ja yksin Raamattu on protestanttisen uskon perustus”. Kun sunnuntainvieton pakolliseksi tekemistä vaativan liikkeen kan-natus lisääntyy, koko protestanttinen maailma päätyy lopulta Rooman lipun alle. ST 287.4

Paavinvallan kannattajat vakuuttavat, että “pyhit-tämällä sunnuntain protestantit osoittavat tahtomattaan kunnioitusta [katolisen] kirkon arvovallalle.” ³⁶ Kun maallinen valta saattaa voimaan uskonnollisen velvollisuuden, syntyy pedon kuva; siksi sunnuntainvieton pakolliseksi tekeminen Yhdysvalloissa merkitsee pedon ja sen kuvan palvonnan pakolliseksi tekemistä. ST 287.5

Menneiden sukupolvien kristityt viettivät sunnun taita ja luulivat siten pyhittävänsä Raamatun sapatin ja vielä nytkin on kaikissa kirkoissa todellisia kristitty jä, jotka pitävät vilpittömästi sunnuntaita jumalallise na ST 287.6

asetuksena. Jumala hyväksyy heidän vilpittömyytensä ja rehellisyytensä. Mutta kun sunnuntainvietto säädetään lailla ja maailma saa tiedon oikeasta sapatista, silloin jokainen, joka rikkoo Jumalan käskyn noudattaakseen Rooman asetusta, asettaa paavinvallan Jumalan yläpuolelle. Hän osoittaa kunnioitusta Roomalle. Hän palvoo petoa ja sen kuvaa. Tämä on merkki uskollisuudesta Roomaa kohtaan - “pedon merkki”. Vasta sitten kun asia esitetään ihmisille näin selvästi ja heidät pakotetaan valitsemaan Jumalan käskyjen ja ihmisten käskyjen välillä, ne, jotka jatkavat Jumalan käskyn rikkomista, ottavat pedon merkin. ST 288.1