Todistusa Arteita 1 OSA

Luku 4—Vanhempien vastuu

Minä näin, että vanhempien vastuu on suuri. He eivät saa antaa lastensa johtaa heitä, vaan heidän on johdettava lapsiaan. Huomioni kiinnitettiin Aabrahamiin. Hän oli uskollinen perheensä keskuudessa ja käski sitä seuraamaan häntä, ja Jumala muisti sitä. TA 21.1

Sitten huomioni kiinnitettiin Eeliin. Hän ei pitänyt lapsiaan kurissa; heistä tuli jumalattomia ja turmeltuneita, ja heidän jumalattomuutensa johti Israelin lankeamaan. Kun Jumala oli ilmoittanut Samuelille heidän syntinsä ja sen ankaran kirouksen, mikä oli seurauksena siitä, ettei Eeli pitänyt heitä kuris-sa, Hän sanoi, ettei heidän rikostaan koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikä ruokauhrilla. Kun Samuel kertoi Eelille, mitä Herra oli näyttänyt hänelle, niin Eeli alistui ja sanoi: »Hän on Herra; Hän tehköön, minkä hyväksi näkee.» 1 Sam. 3:18. Pian toteutui Jumalan kirous. Nuo jumalattomat papit saivat surmansa samoinkuin 30.000 israelilaista, ja vihollinen otti haltuunsa Jumalan arkin. Ja kun Eeli kuuli, että Jumalan arkki oli ryöstetty, hän kaatui taaksepäin ja kuoli. Kaikki tämä paha johtui siitä, että Eeli laiminlöi poikiensa kurissa pitämisen. Minä näin, että jos Jumala muinoin oli niin tarkka, että kiinnitti huomiota tuollaisiin seikkoihin, niin ei Hän ole vähemmän tarkka tänä lopun aikana. TA 21.2

Vanhempien täytyy hallita lapsiaan, ojentaa heidän halujaan ja alistaa heidät tahtoonsa, tai muutoin Jumala varmasti tuhoaa lapset vihansa hehkun päivänä, eikä vanhempia, jotka eivät ole valvoneet lapsiaan, pidetä syyttöminä. Varsinkin pitäisi Jumalan palvelijoiden hallita omaa perhettään ja pitää se alamaisenaan. Minä näin, etteivät he pysty ratkaisemaan tai päättämään seurakunnan asioissa, elleivät he osaa hyvin hallita omaa perhettään. Järjestyksen on ensiksi vallittava heidän kodissaan, ja vasta sitten heidän mielipiteillään ja vaikutuksellaan on tehoa seurakunnassa. TA 21.3

Minä näin, ettei viime aikoina ole saatu näkyjä useammin siitä syystä, ettei seurakunta ole pitänyt niitä arvossa. Seurakunta on miltei kadottanut hengellisyytensä ja uskonsa, ja se ei paljoakaan välitä nuhteista ja varoituksista. Monet, jotka ovat sanoneet uskovansa niihin, eivät ole seuranneet niitä. TA 22.1

Jotkut menettelevät arvostelukyvyttömästi; kun he ovat todistaneet uskostaan epäuskoisille, ja nämä ovat kysyneet -heiltä todisteita, niin he ovat lukeneet näyn sen sijaan, että olisivat hakeneet todisteita Raamatusta. Näin, ettei tällainen menettely ollut sopivaa, vaan se herätti epäuskoisissa ennakkoluuloja totuutta kohtaan. Näyillä ei voi olla mitään merkitystä niille, jotka eivät ole niitä koskaan nähneet, eivätkä tiedä mitään nii-den hengestä. Sellaisissa tapauksissa ei pitäisi viitata näkyihin. TA 22.2