Todistusa Arteita 1 OSA

Luku 27—Tulevaisuus

Kirkastusvuorella Isä kirkasti Jeesuksen. Kuulemme Hänen sanovan: »Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu Hänessä.» Joh. 13:31. Näin Häntä ennen kavaltamista ja ristiinnaulitsemista vahvistettiin kestämään noita viimeisiä hirveitä kärsimyksiä. Kun Kristuksen ruumiin jäsenet lähestyvät viimeisen taistelunsa aikaa, »Jaakobin ahdistuksen aikaa», he kasvavat Kristuksessa ja osallistuvat suuresti Hänen hengestään. Kolmannen sanoman vahvistuessa voimalliseksi huudoksi ja suuren voiman ja kirkkauden liittyessä päättävään työhön Jumalan uskollinen kansa osallistuu tuosta kirkkaudesta. Tämä on iltasade, mikä elvyttää ja vahvistaa heitä käymään ahdistuksen ajan lävitse. Heidän kasvonsa loistavat kolmannen enkelin valon kirkkautta. TA 119.1

Näin, että Jumala tulee ihmeellisellä tavalla varjelemaan kansaansa ahdingon aikana. Samoin kuin Jeesus vuodatti sielunsa tyhjiin tuskassaan yrttitarhassa, niin hekin hartaasti ja tuskaisina huutavat yötä päivää vapautusta. Annetaan käsky, että heidän täytyy hyljätä neljännen käskyn sapatti ja kunnioittaa ensimmäistä päivää henkensä menettämisen uhalla, mutta he eivät alistu siihen eivätkä polje jalkojensa alle Herran sapattia ja kunnioita paavillista säädöstä. Saatanan sotajoukko ja jumalattomat ihmiset piirittävät heidät voitonriemuisina, koska heillä ei näytä olevan mitään pakotietä. Mutta kesken heidän remuavaa voitoniloaan kuuluu toistuvaa voimakasta ukkosenjyrinää. Synkkyys verhoaa taivaan, mitä vain leimuavat salamat ja taivaasta lankeava kauhistava kirkkaus valaisevat, Jumalan äänen jylistessä Hänen pyhästä asunnostaan. TA 119.2

Maan perustukset vapisevat; rakennukset vavahtelevat ja kaatuvat hirveällä ryskeellä. Meri on yhtenä kiehuvana kattilana, ja koko maa myllertää kauheasti. Vanhurskasten vankeus päät-tyy, ja suloisesti ja vakavasti kuiskaillen he sanovat toisilleen: »Meidät vapautetaan. Tuo on Jumalan ääni.» Vakavan kunnioittavasti he kuuntelevat sanoja äänen keskeltä. Jumalattomat kuulevat, mutta eivät ymmärrä Jumalan äänen sanoja. He pelkäävät ja vapisevat, mutta pyhät riemuitsevat. Saatana, hänen enkelinsä ja jumalattomat, jotka olivat voitonriemuisina luulleet Jumalan kansan olevan heidän vallassaan sekä luulleet voivansa hävittää heidät maan päältä, näkevät kunnian tulevan niiden osaksi, jotka olivat kunnioittaneet Jumalan pyhää lakia. He katselevat vanhurskasten kasvoja, jotka ovat kirkastuneet ja heijastavat Jeesuksen kuvaa. Ne, jotka olivat niin innokkaita hävittämään pyhät, eivät voi kestää vapautettujen yllä olevaa kirkkautta, vaan kaatuvat kuin kuolleina maahan. Saatana ja pahat enkelit pakenevat kirkastettujen pyhien läheisyydestä. Heillä ei koskaan enää ole valtaa vaivata heitä. TA 120.1