Todistusa Arteita 1 OSA

Luku 97—Tuomio

Noin kahden aikaan aamulla lokakuun 23. pnä 1879 Herran Henki laskeutui päälleni ja sain nähdä tulevan tuomion tapahtumia. Sanani eivät pysty esittämään tyydyttävää kuvausta näkemistäni asioista eikä siitä, miten ne vaikuttivat mieleeni. TA 497.1

Jumalan tuomioitten suuri täytäntöönpanon päivä näytti tulleen. Kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta oli kokoontunut suuren valtaistuimen eteen, jolla istui majesteettinen henkilö. Hänen edessään oli useita kirjoja, ja jokaisen kansiin oli kaiverrettu kultakirjaimin sanat: »Taivaan Kirja.» Kirjaimet näyttivät tulenliekiltä. Sitten avattiin eräs näistä kirjoista, joka sisälsi niiden nimet, jotka sanoivat uskovansa totuuden. Yhtäkkiä kadotin näköpiiristäni valtaistuimen ympärillä olevat lukemattomat miljoonat olennot ja huomioni kiintyi ainoastaan valon ja totuuden lapsiksi tunnustautuviin. Näitten henkilöitten nimiä lueteltaessa yksitellen ja heidän hyviä tekojaan mainittaessa heidän kasvoistaan loisti valoa ja pyhää iloa, mikä hei-jastui joka suuntaan. Mutta tämä seikka ei näyttänyt vaikuttavan mieleeni voimallisimmin. TA 497.2

Avattiin toinen kirja, johon oli kirjoitettu totuutta tunnustavien synnit. Yleisotsikon, itsekkyyden, alla seurasivat kaikki muut synnit. Oli myös otsikoita jokaisen sarakkeen yläpuolella, ja näitten alle, jokaisen nimen kohdalle oli merkitty pienemmät synnit kullekin kuuluvaan sarakkeeseen. TA 497.3

Ahneuden otsikon alle oli merkitty vääryyttä, varkautta, ryöstöä, petosta ja saituutta; kunnianhimon sarakkeeseen oli merkitty ylpeys ja tuhlaus; pahuuden, kateellisuuden ja vihan otsikkona oli kateus; ja hillittömyys oli otsikkona pitkälle pe- lottavia rikoksia käsittävälle luettelolle, kuten irstaudelle, haureudelle, aistillisten halujen hemmottelulle, ym:lle. Katsellessani tätä jouduin kuvaamattoman tuskan valtaan ja huudahdin: »Kuka voi pelastua? Ketkä tulevat seisomaan vanhurskautettuina Jumalan edessä? Keiden vaatteet ovat tahrattomat? Ketkä ovat virheettömät puhtaan ja pyhän Jumalan edessä?» TA 497.4

Valtaistuimella istuvan Pyhän Jumalan kääntäessä hitaasti kirjan lehtiä ja Hänen silmäinsä tarkatessa hetkisen yksilöitä Hänen katseensa tulen liekin tavoin tunkeutui heidän sielunsa sisimpään. Siinä heidän elämänsä jokainen sana ja teko tuotiin panoraamana heidän eteensä aivan kuin tulikirjaimin esitettynä. Silloin he joutuivat vavistuksen valtaan, ja heidän kasvonsa kalpenivat. Valtaistuimen edessä ollessaan he näyttivät ensin huolettoman välinpitämättömiltä. Mutta miten suuri muutos olikaan nyt tapahtunut heissä! Turvallisuuden tunne on hävinnyt, ja sen tilalle on tullut kuvaamaton kauhu. Jokainen sielu pelkää kuuluvansa vajaamittaisiin. Jokainen katse on kiintynyt valtaistuimella istuvan kasvoihin, ja kun Hänen vakava tutkiva katseensa osuu johonkin joukkoon, valtaa vavistus siihen kuuluvien sydämet, sillä he ovat itse langettaneet tuo-mion itselleen, ilman että sanaakaan on sanottu. Tuskassa jokainen sielu ilmoittaa oman syyllisyytensä, ja pelottavan selvästi jokainen näkee, miten hän tekemällä syntiä on torjunut luotaan iankaikkisen elämän kalliin lahjan. TA 498.1