Todistusa Arteita 1 OSA

250/328

Luku 88—Varojen pidättäminen

Jumalan siunaus on lepäävä niiden yllä ———ssa, jotka ovat ottaneet Kristuksen työn sydämensä asiaksi. Veljiemme ja sisariemme vapaaehtoiset uhrilahjat, jotka he uskossa ja rakkaudessa ovat antaneet ristiinnaulitulle Lunastajalle, palauttavat heille siunauksia, sillä Jumala tarkkaa omiensa jokaista anteliasta tekoa ja muistaa ne. Tarvitaan paljon uskoa ja luottamusta Jumalaan, kun rakennetaan temppeliä jumalanpalveluksia varten. Ne, jotka liiketoimissaan uskaltavat vain vähän, edistyvät myös vain vähän. Miksi meillä ei olisi uskoa tähän Jumalan omaan yritykseen sijoittaaksemme varoja siihen! TA 443.1

Jotkut, jotka köyhinä ollessaan ovat anteliaita vähässään, tulevat kitsaiksi, kun heille karttuu omaisuutta. Syy miksi heillä on niin vähän uskoa, on se, etteivät he etene menestymisensä mukaan, niin että tukisivat Jumalan työtä jopa uhrauksillakin. TA 443.2

Juutalaisten järjestelmän mukaan tuli jokaisen asettaa Jumalan työn edistäminen ja tukeminen ensimmäiselle sijalle. Elonja viininkorjuussa tuli viljasta, viinistä ja öljystä uhrata esikoishedelmä Herralle. Tähkänpoiminta ja peltojen reunat oli varattu köyhille. Armollinen taivaallinen Isämme ei laiminlyönyt köyhienkään tarpeita. Ensihedelmä villasta lampaita kerittäessä ja vehnästä sitä puitaessa oli uhrattava Herralle. Samalla käskettiin maanomistajia kutsumaan köyhiä, leskiä, orpoja ja muukalaisia juhliinsa. Jokaisen vuoden päättyessä vaadittiin kaikkia tekemään juhlallinen vala siitä, olivatko he toi-mineet Jumalan käskyn mukaan vai toisin. TA 443.3

Herra laati tällaisen järjestelmän teroittaakseen lastensa mieleen, että Hänet tulee asettaa ensimmäiselle sijalle kaikissa asioissa. Tämän hyväntekeväisyysjärjestelmän mukaan heidän tuli muistaa, että heidän armollinen Herransa oli heidän vainioittensa sekä lammasja karjalaumojensa todellinen omistaja, että taivaan Jumala lähetti heille auringonpaistetta ja sadetta heidän kylvöja elonkorjuuaikanaan, ja että kaikki, minkä he omistivat, oli Hänen luomaansa. Kaikki oli Herran omaisuutta, ja Hän oli asettanut heidät ainoastaan sen taloudenhoitajiksi. TA 444.1

Juutalaisten anteliaisuus telttamajan pystyttämisessä ja temppelin rakentamisessa ilmaisee sellaista hyväntekeväisyyden henkeä, jonka vertaista ei ole löydettävissä kristittyjen keskuudesta minään myöhempänä aikana. He olivat vastikään vapautuneet pitkästä vankeudestaan Egyptistä ja olivat erämaan vaeltajia. He olivat töin tuskin pelastuneet egyptiläisten sotajoukoista, jotka ajoivat heitä takaa heidän kiireisellä matkallaan, kun jo Herralta tuli tämä sana Moosekselle: »Sano israelilaisille, että he kokoavat anteja minulle; jokaiselta, jonka sydän on siihen altis, ottakaa vastaan anti minulle.» 2 Moos. 25:2. TA 444.2

Hänen lapsensa omistivat vain vähän eikä heillä ollut mahdollisuuksia lisätä omaisuuttaan, mutta yksi päämäärä heillä oli — ilmestysmajan pystyttäminen Jumalalle. Herra oli puhunut, ja heidän täytyi totella Hänen ääntään. He eivät pidättäneet mitään. Kaikki antoivat auliisti omastaan — ei mitään tiettyä määrää heidän tuloistaan, vaan suuren osan heidän todellisista tuloistaan. He uhrasivat sen iloiten ja koko sydämestään Her-ralle, ja Hän mielistyi heihin sen johdosta. Eikö kaikki ollut Herran omaa? Eikö koko heidän omaisuutensa ollut Hänen antamaansa? Eikö heidän velvollisuutensa ollut palauttaa Lainaa-jalle Hänen omaansa, milloin Hän pyysi sitä. TA 444.3

Mitään vaativia pyyntöjä ei tarvittu. Kansa toi enemmänkin kuin pyydettiin, ja heitä käskettiin jo lakkaamaan siitä, sillä oli jo kertynyt enemmän kuin voitiin käyttää. Myöhemmin temppeliä rakennettaessa varojen pyyntö sai niinikään sydämellisen vastaanoton, Kansa ei antanut vastahakoisesti, vaan he riemuitsivat ajatellessaan rakennuksen pystyttämistä Jumalan palvelemista varten. Sen vuoksi he lahjoittivat siihen tar- koitukseen yli tarpeenkin. Daavid kiitti Herraa koko seurakunnan edessä sanoen: »Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet.» 1 Aik. 29:14. Rukoillessaan Daavid jälleen kiitti Jumalaa näillä sanoilla: »Herra, meidän Jumalamme, kaikki tämä runsaus, jonka me olemme hankkineet rakentaaksemme temppelin sinulle, sinun pyhälle nimellesi, on sinun kädestäsi, ja sinun on kaikki tyynni.» Jae 16. TA 444.4

Daavid käsitti hyvin, mistä kaikki tuo runsaus oli tullut. Toivon, että ne, jotka tänä aikana iloitsevat Vapahtajan rakkaudesta, oivaltaisivat, että heidän hopeansa ja kultansa kuuluvat Herralle ja että se on käytettävä Hänen kunniansa edistämiseksi, eikä ahneudessa omaksi rikastumisekseen ja mielihalujensa tyydyttämiseksi. Hänellä on vastaansanomaton oikeus kaikkeen, mitä Hän on lainannut luoduilleen. Kaikki, minkä he omistavat, kuuluu Hänelle. TA 445.1

On yleviä ja pyhiä tarkoituksia, joihin tarvitaan varoja, ja sillä tavalla sijoitetut rahat palauttavat antajalle ylevämpää ja kestävämpää tyydytystä, kuin jos ne olisi kulutettu omiin mielihaluihin tai itsekkäästi pidätetty voiton ahnehtimiseksi. Kun Jumala pyytää aarrettamme, oli se miten suuri tahansa, tekee aulis suostuminen siitä lahjasta Hänelle pyhitetyn uhrin ja tallettaa sen antajalle taivaaseen sellaisen aarteen, jota koi ei pääse syömään, ei tuli hävittämään eivätkä varkaat varastamaan. Sijoitus on hyvässä turvassa. Raha on sijoitettu reiättömiin kukkaroihin, niin että se on hyvässä säilössä. TA 445.2

Voivatko kristityt, jotka ylpeilevät suuremmasta valosta kuin heprealaisilla oli, antaa vähemmän kuin he? Voivatko kristityt, jotka elävät lähellä ajan loppua, olla tyytyväisiä lahjoihinsa, vaikka ne eivät nouse puoleenkaan siitä, mitä juutalaisten lahjat olivat? Heidän anteliaisuutensa tuli hyödyttää vain heidän omaa kansaansa. Näitten viimeisten päivien työ sitä vastoin ulottuu koko maailmaan. Totuuden sanoma on vie-tävä kaikille kansoille, kielille ja kansanheimoille. Julkaisuja siitä tulee painattaa monille kielille ja levittää laajalle joka taholle kuten syksyn lehdet leviävät. TA 445.3