Todistusa Arteita 1 OSA

Luku 78—Rakkaus maailmaan

Kiusaus, jonka Saatana sangen korkealla vuorella esitti Vapahtajallemme, on ihmiskunnan tavallisimpia. Saatana tarjosi Kristukselle maailman valtakuntia ja niiden loistoa sillä ehdolla, että Kristus olisi kunnioittanut häntä ylempänään. Vapahtaja tunsi, miten voimakas tämä kiusaus oli, mutta meidän puolestamme Hän taisteli sitä vastaan ja voitti. Häntä ei olisi tarvinnut koetella tässä asiassa, ellei ihmistä kiusattaisi ja koeteltaisi samassa asiassa. Vastustamisellaan Kristus antoi meille esikuvan siitä, miten meidän tulee menetellä, kun Saatana lähestyy meitä henkilökohtaisesti saadakseen meidät tinkimään periaatteistamme. TA 383.1

Yksikään ihminen ei voi olla Kristuksen seuraaja ja samalla rakastaa sitä, mikä maailmassa on. Ensimmäisessä kirjeessään Johannes kirjoitti: »Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.» 1 Joh. 2:15. Vapahtajamme, joka vastusti tätä kiusausta sen ollessa voimakkaimmillaan, tietää, miten suuri vaara ihmisellä on kiintyä maailmaan. TA 383.2

Kristus samasti itsensä ihmiskunnan kanssa kestäen tämän koetuksen ja voittaen ihmisen puolesta. Hän on varoituksillaan suojannut juuri ne kohdat, joista Saatana helpoimmin pääsee kiusaamaan ihmistä. Hän tiesi, että Saatana voittaisi ihmisen, ellei häntä erikoisesti suojata nautinnonhalulta ja rakkaudesta maailman tavaraan ja kunniaan. Hän sanoi: »Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan koot kaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.» »Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista hal-veksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. » Matt. 6:19 —21, 24. TA 383.3

Tässä Kristus on esittänyt meille kaksi herraa, Jumalan ja maailman, sekä todistanut selvästi sen, että meidän on mahdoton palvella kumpaakin yht ', aikaa. Jos kiintymyksemme ja rakkautemme tähän maailmaan on saanut meissä ylivallan, emme osaa pitää arvossa niitä asioita, jotka ennen kaikkia muita ansaitsevat huomiotamme. Rakkaus maailmaan karkoittaa rakkautemme Jumalaan ja alistaa ylevimmät etumme ajallisten asioitten vallan alle. Siten Jumala ei saa sydämessämme ja ajatusmaailmassamme niin ylevää paikkaa kuin ajalliset asiat.. TA 384.1

Tekomme tulevat osoittamaan tarkasti, miten suuressa määrin ajalliset aarteet ovat vallanneet sydäntämme. Eniten vaivaa ja tuskaa nähdään sekä uurastetaan ajallisten etujen hyväksi, samalla kun iäiset asiat jätetään toisarvoisiksi. Tässä Saatana saa ihmisiltä sen kunnioituksen, jota hän ei saanut Kristukselta sitä Häneltä vaatiessaan. Itsekäs rakkaus maailmaan turmelee Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien uskon ja riistää heidän siveellisen voimansa. Mitä enemmän he rakastavat maallisia aarteitaan, sitä kauemmaksi he loittonevat Jumalasta, ja sitä vähemmän he osallistuvat Hänen jumalalli-sesta luonnostaan, joka avaisi heidän silmänsä näkemään maailman turmiollisen vaikutuksen ja ne vaarat, joille he ovat alttiit. TA 384.2

Saatanan tarkoitus on kiusauksillaan tehdä maailma hyvin puoleensavetäväksi. Ihmisten rakkaus omaisuuteen ja maailman kunniaan on antanut hänelle lumousvoiman, jolla hän pys-tyy hallitsemaan jopa kristikunnankin tunteet ja mieltymykset. Suuri osa kristityiksi tunnustautuvista tekee mitä uhrauksia tahansa saadakseen rikkautta, ja mitä paremmin he siinä onnistuvat, sitä vähemmän he rakastavat kallista totuutta ja sitä vähemmän sen edistäminen kiinnostaa heitä. He kadottavat rak kautensa Jumalaan ja toimivat kuin mielettömät. Mitä enemmän heidän onnistuu hankkia rikkautta, sitä köyhemmiksi he tuntevat itsensä, koska heillä ei ole sen enempää, ja sitä vähemmän he sijoittavat varoja Jumalan työhön. TA 384.3

Sellaisten ihmisten teot, joilla on mieletön halu saada tavaraa ja rahaa, osoittavat, etteivät he kykene palvelemaan kahta herraa, Jumalaa ja mammonaa. Raha on heidän jumalansa. He osoittavat kunnioitusta sen voimalle ja vallalle. Kaikilla pyrkimyksillään he palvelevat maailmaa. He uhraavat esikoisoikeutenaan olevan kunniansakin, jotta he saisivat taloudellista voittoa. Tämä hallitseva voima valvoo heidän mieltään, ja he rikkovat Jumalan lakia ajaakseen omia etujaan ja kartuttaakseen maallista omaisuuttaan. TA 385.1