Todistusa Arteita 1 OSA

Luku 9—Nuoret sapatinpitäjät

Elokuun 22 päivänä 1857, Montereyn rukoushuoneessa Michiganissa minulle näytettiin, että monet eivät vielä olleet kuulleet Jeesuksen ääntä ja ettei pelastava sanoma ollut vallannut heidän sieluaan eikä aikaansaanut elämässä uskonpuhdistusta. Mo-nilla nuorilla ei ole Jeesuksen Henkeä. Heidän sydämessään ei ole Jumalan rakkautta ja siksi kaikki luonnolliset pyyteet ovat heissä voitolla Jumalan Hengen ja pelastuksen asemesta. TA 40.1

Ne, joilla todella on Jeesuksen uskonto, eivät häpeä eivätkä pelkää kantaa ristiä niiden nähden, jotka ovat heitä kokeneempia. Jos he vilpittömästi haluavat elää oikein, niin he tahtovat vastaanottaa kaiken sen avun, minkä voivat saada vanhemmilta kristityiltä. Ilomielin he sallivat heidän auttaa itseään; Jumalan rakkauden lämmittämät sydämet eivät vähästä häiriinny kristillisessä vaelluksessaan. He puhuvat siitä, mitä Jumalan Henki vaikuttaa sisälläpäin. Se ilmenee heidän lauluissaan ja rukouksissaan. Uskonnon ja pyhän elämän puute tekee nuoret vastahakoisiksi. Heidän elämänsä tuomitsee heidät. He tietävät, etteivät he elä, niinkuin kristittyjen pitäisi, ja senvuoksi he eivät luota Jumalaan eivätkä seurakuntaan. TA 40.2

Nuoret tuntevat olonsa vapaammaksi vanhempien poissa ollessa, koska he keskenään ollen ovat samankaltaisten seurassa. Jokainen katsoo olevansa yhtä hyvä kuin toinenkin. Kaikki ovat puuttuvaisia, mutta käyttävät itseään mittanaan ja vertaavat itseään toinen toiseensa unohtaen ainoan täydellisen ja todellisen mittapuun. Jeesus on tosi esikuva. Hänen uhrautuva elämänsä on meidän esikuvamme. TA 40.3

Minä näin, miten vähän tätä esikuvaa tutkittiin ja miten vähän Häntä ylistettiin nuorille. Miten vähän nuoret kärsivätkään tai kieltäytyvät uskontonsa puolesta! He tuskin ajattelevat uhrausta. Tässä kohdin he eivät lainkaan seuraa esikuvaa. Näin, että heidän elämänsä vaatimuksena on oman minän ja ylpeyden tyydyttäminen. He unohtavat kipujen Miehen, joka oli sairauden tuttava. Heitä eivät liikuta Jeesuksen kärsimykset Getsemanessa, suuret veripisarat, joita Hän hikoili puutarhassa, eikä orjantappuroista punottu kruunu, mikä repi verille Hänen pyhän otsansa. He ovat tulleet tunnottomiksi. Heidän aistinsa ovat tylsistyneet, eikä heillä ole mitään käsitystä heidän hyväkseen annetusta suuresta uhrista. He voivat istua kuuntelemassa esitystä rististä ja kuulla, miten julmat naulat iskettiin Jumalan Pojan käsien ja jalkojen lävitse, mutta se ei liikuta heidän sielunsa sisintä. TA 41.1

Enkeli sanoi: »Jos sellaiset pääsisivät Jumalan kaupunkiin ja heille sanottaisiin, että he saisivat iankaikkisesti nauttia kaikesta sen ihanuudesta ja kirkkaudesta, heillä ei olisi mitään käsitystä siitä, miten kalliisti se perintö on ostettu heille. He eivät koskaan käsittäisi Vapahtajan rakkauden mittaamatonta syvyyttä. He eivät ole juoneet Hänen maljastaan eikä heitä ole kastettu Hänen kasteellaan. Taivas turmeltuisi, jos sellaiset olisivat siellä. Vain ne, jotka ovat osallistuneet Jumalan Pojan kärsimyksiin, jotka ovat tulleet suuresta ahdistuksesta ja ovat pesseet viittansa ja valkaisseet sen Karitsan veressä, voivat nauttia taivaan kuvaamatonta kirkkautta ja ääretöntä ihanuutta.» TA 41.2

Tämän välttämättömän valmistautumisen puute jättää ulkopuolelle suuren osan nuorista uskon tunnustajista, sillä he eivät ahkeroi kyllin vakavasti ja innokkaasti päästäkseen siihen le-poon, mikä Jumalan kansalle on tuleva. He eivät rehellisesti tunnusta syntejään saadakseen ne anteeksi ja pois pyyhityiksi. Pian nämä synnit tulevat ilmi täydessä laajuudessaan. Jumala ei torku. Hän tietää jokaisen synnin, mikä on ihmissilmältä kätkössä. Syylliset tietävät tarkoin, mitkä synnit heidän on tunnustettava saadakseen sielunsa puhtaaksi Jumalan edessä. Jeesus tarjoaa heille nyt tilaisuuden tunnustaa, nöyrästi katua ja puhdistaa elämänsä tottelemalla totuutta ja elämällä sen mukaan. Nyt on aika korjata vääryydet ja tunnustaa synnit tai muutoin syntinen joutuu kohtaamaan ne Jumalan vihan päivänä. TA 41.3