Todistusa Arteita 1 OSA

165/328

Luku 63—Oikea kasvatus

Nuorten piirissä toimiminen on jalointa työtä, mihin ihmiset milloinkaan voivat ryhtyä. Nuorten kasvatustyössä tulee noudattaa suurta huolellisuutta siinä, että vaihdellaan opetusmenetelmää niin paljon, että oppilaan ylevimmät ja jaloimmat sielunkyvyt saadaan esille. Vanhemmat ja koulujen opettajat ovat ehdottomasti sopimattomat antamaan lapsille oikeata kasvatusta, elleivät he ensin itse ole oppineet itsehillintää, kärsivällisyyttä, armahtavaisuutta, hienotunteisuutta, ystävällisyyttä ja rakkautta. Miten vastuunalainen onkaan vanhempien, valvojien ja opettajien asema! On vain harvoja, jotka ovat selvillä sielun ja mielen oleellisimmista puutteista, niin että pystyisivät ohjaamaan nuorten älynvoimien sekä avartuvan ajatusja tunnemaailman kehitystä. TA 296.1

On aika, jolloin tulee kasvattaa lapsia ja on aika, jolloin on kasvatettava nuoria, mutta kouluissa on tärkeätä, että nämä molemmat yhdistetään niin paljon kuin mahdollista. Lapsia voidaan kasvattaa joko synnin tai vanhurskauden palvelukseen. Nuorten varhainen kasvatus muovailee heidän luonnettaan sekä heidän arkisessa että heidän hengellisessä elämässään. Salomo sanoi: »Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.» San. 22:6. Tämä on selvää puhetta. Salomon teroittama harjoitus on opastamista, kasvattamista ja ke-hittämistä. Jotta vanhemmat ja opettajat voisivat suorittaa tämän, tulee heidän itse olla selvillä siitä, mitä tietä lapsen tulee vaeltaa. Se edellyttää enemmän kuin pelkästään kirjatietoja. Siihen sisältyy kaikki, mikä on hyvää, siveellistä, vanhurskasta ja pyhää. Se käsittää itsensähillitsemistä, jumalisuutta, veljellistä rakkautta sekä rakkautta Jumalaan ja toinen toiseensa. Tämän saavuttamiseksi tulee kiinnittää huomiota lasten ruumiin, sielun ja hengen uskonnolliseen kasvatukseen. TA 296.2

Lapsia ei tule kotona eikä koulussa kasvattaa samalla tavalla kuin mykkiä eläimiä, sillä lapsilla on älykäs tahto, joka on ohjattava valvomaan kaikkia kykyjä ja voimia. Mykät eläimet tarvitsevat harjoitusta, sillä niillä ei ole ymmärrystä eikä älyä. Mutta ihmiselle on opetettava itsehillintää. Ihmistä on kasvatettava hallitsemaan koko olemustaan eläinten ollessa alamaisia isännälleen, jota niiden on opittava tottelemaan. Isäntä on eläimelleen sieluna, ymmärryksenä ja tahtona. Lasta voidaan kasvattaa sillä tavalla, että hän eläimen tavoin on ilman omaa tahtoa. Hänen yksilöllisyytensäkin saattaa niin uppoutua hoitajaansa, että hänen tahtonsa kaikkine aikomuksineen ja päämäärineen alistuu opettajansa tahtoon. TA 297.1

Näin kasvatetut lapset tulevat aina olemaan moraalisen ja yksilöllisen vastuunalaisuutensa puolesta vajaakykyisiä. Heitä ei ole opetettu toimimaan järjen eikä periaatteiden mukaan. Toinen on valvonut heidän tahtoaan, eikä sielun voimia ole pantu toimimaan, niin että ne harjoituksesta olisivat päässeet ke-hittymään ja vahvistumaan. Heitä ei ole ohjattu eikä totutettu pitämään arvossa heille kuuluvia ruumiin ja sielun kykyjä, jotta he tarpeen vaatiessa voisivat ponnistaa voimiaan äärimmilleen. Opettajien ei tule pysähtyä tähän, vaan heidän tulee kiinnittää erikoista huomiota heikompien kykyjen vaalimiseen, jotta kaikki voimat saisivat harjoitusta ja kehittyisivät toisesta vahvuusasteesta toiseen, kunnes mielen sopusuhtaisuus on saavutettu. TA 297.2