Todistusa Arteita 1 OSA

154/328

Luku 57—Epävakaiset mielet

Jumala on osoittanut jokaiselle meistä pyhää luottamusta, josta Hän vaatii meidät tilille. Hänen tarkoituksensa on, että kasvatamme mieliämme käyttämään Hänen meille antamiaan talentteja sillä tavalla, että ne saavat eniten hyvää aikaan ja heijastavat kunniaa kaiken Antajalle. Me olemme velkaa Jumalalle kaikki sielumme ominaisuudet. Niitä voidaan vaalia, ohjata ja valvoa niin viisaasti, että ne vastaavat tarkoitustaan. Velvollisuutemme on mielemme kasvattaminen niin, että se saa sielun voimat liikkeelle kehittämään kaikkia lahjoja. Kaikkien kykyjen ollessa toiminnassa älyn voimat lisääntyvät tarkoitustaan vastaavasti. TA 274.1

On monia, jotka eivät tee voitavaansa hyvässä, koska he keskittävät älynvoimansa vain yhteen suuntaan kiinnittämättä tarkkaa huomiota niihin asioihin, joita suorittamaan he katsovat itsensä kykenemättömiksi. Jotkut heikot lahjat jäävät siten käyttämättä, koska työ, jonka tulisi saada ne toimimaan ja siten vahvistaisi niitä, ei miellytä heitä. Kaikkia sielun voimia tulee harjoittaa, ja kaikkia lahjoja tulee vaalia. Käsitysja arvostelukyvyn, muistin ja kaikkien järjen voimien tulee olla yhtä voimakkaita, jotta mielen sopusuhtaisuus olisi hyvä. TA 274.2

Jos tiettyjä lahjoja käytetään toisten kykyjen kustannuksella, ei Jumalan suunnitelma meihin nähden pääse täysin toteutumaan, sillä kaikilla lahjoilla on oma tehtävänsä ja ne ovat suuressa määrin riippuvaisia toisistaan. Toista ei voida menestyksellisesti käyttää, elleivät kaikki ole toiminnassa säilyttämässä huolellisesti sopusuhtaisuutta. Jos koko huomiokyky ja kaikki voimat keskittyvät yhteen lahjaan toisten jäädessä käyttämättä, on kehitys voimallinen tuossa yhdessä johtaen äärimmäisyyksiin, koska ei kaikkia voimia ole vaalittu. Joidenkin mieli on (1872, osa III, ss. 32—36) surkastunut kääpiömäiseksi, niin että tasasuhtaisuus on hävinnyt. Kaikkien mieli ei tietenkään ole muodostunut samanlaiseksi. Meillä on erilainen mieli toisten ollessa voimakkaita toisissa kohdin ja samalla hyvin heikkoja toisissa. Näitä ilmeisiä puutteita ei tarvitse olla eikä niitä tule olla. Jos ne, joilla niitä on, vahvistaisivat luonteensa heikkoja puolia vaalimalla ja käyttämällä niitä, ne tulisivat voimakkaiksi. TA 274.3

Tuntuu mukavalta, vaikkei ole parasta käyttää luonnostaan voimakkaimpia lahjoja, ja jättää käyttämättä puutteellisesti kehittyneitä, jotka kuitenkin ovat vahvistumisen tarpeessa. Heikoimpia lahjoja tulee tarkata huolellisesti, jotta kaikki älynvoimat voisivat toimia sopusuhtaisesti ja suorittaa tehtävänsä kuten osat hyvin säännöstellyssä koneistossa. Me olemme riippuvaisia Jumalan avusta voidaksemme säilyttää kaikkia voimiamme. Hänen tähtensä kristityt ovat velvolliset kasvattamaan sielunvoimiaan sillä tavalla, että kaikki sielun kyvyt pääsevät vahvistumaan ja täydellisemmin kehittymään. Jos laiminlyömme sen, eivät ne milloinkaan tule täyttämään sitä tarkoitusta, mikä niille alunperin on suunniteltu. Meillä ei ole oikeutta laiminlyödä ainoatakaan Jumalan meille antamista lahjoista. Yli koko maan tapaamme sellaisia henkilöitä, jotka ovat joutuneet yhden sairaalloisen, pakonomaisen himon valtaan. He ovat tavallisesti tervejärkisiä kaikissa asioissa yhtä lukuunottamatta. Se johtuu siitä, että erikoisesti yksi osa sielun voimista oli toiminnassa, samalla kun toiset jätettiin käyttämättä. Tuo yksi alati toiminnassa oleva lahja uupui ja sairastui, niin että henkilö rau-nioitui. Näin menetellen hän ei kirkastanut Jumalaa. Jos hän tasapuolisesti olisi harjoitellut koko elimistöään, olisivat kaikki kyvyt kehittyneet sopusuhtaisesti. Kaikki työ ei silloin olisi joutunut yhden osalle, niin että minkään olisi tarvinnut kulua loppuun. TA 275.1

Saarnaajien tulee varoa, etteivät omilla suunnitelmillaan tee tyhjiksi Jumalan aikeita. He ovat vaarassa supistaa Jumalan työtä ja rajoittaa sitä tietyille paikkakunnille osoittamatta mitään erikoista kiinnostusta Jumalan työhön sen kaikissa eri muodoissa yli koko kentän. Jotkut keskittävät ajatuksensa yhteen ainoaan aiheeseen syrjäyttäen toisia, jotka saattavat olla yhtä tärkeitä. Sellaiset ovat yhden aatteen miehiä. Kaikki heidän voimansa ovat keskittyneinä siihen aiheeseen, jossa heidän mielensä kulloinkin askartelee. He kadottavat näköpiiristään kaikki muut seikat. Tuo yksi lempiaihe täyttää heidän ajatusmaailmansa, ja se on myös päällimmäisenä keskustelun aiheena. Kaikkiin tuohon aiheeseen liittyviin todisteihin he tarttuvat palavasti käyttäen niitä hyväkseen, ja he puhuvat siitä niin kauan, etteivät ihmiset jaksa seurata heidän esitystään. TA 275.2

Aikaa tuhlataan usein vähäpätöisten kohtien selittämiseen, jotka ilman todisteitakin hyväksyttäisiin, koska ne ovat itsestään selviä. Mutta todella tärkeät kohdat tulee tehdä niin selviksi ja voimallisiksi kuin kieli ja todisteet konsanaan kykenevät tekemään. Kyky keskittyä yhteen ainoaan aiheeseen kaikkien toisten kustannuksella on jossain määrin hyvää, mutta näiden samojen sielunvoimien alituinen käyttö väsyttää niitä. Se rasittaa niitä niin ylen paljon, etteivät ne kykene suorittamaan enintä määrää hyvää. Pääasiallisin rasitus kohdistuu yhteen elimeen toisten ollessa joutilaina. Sillä tavalla sielu ei pysty toimimaan terveesti, mistä seuraa elämän lyhentyminen. TA 276.1

Kaikkien kykyjen tulee kantaa oma osansa työstä toimimalla sopusuhtaisesti ja täydentämällä toisiaan. Ne, jotka keskittävät kaikki sielunvoimansa yhteen ainoaan aiheeseen, ovat valitettavan heikkoja muissa kohdin, koska ei vastaavia sielunkykyjä ole vaalittu samalla tavalla. Heidän edessään oleva aihe valtaa heidän mielensä, ja kerta toisensa jälkeen heidän on tunkeuduttava yhä syvemmälle asiaan. He näkevät tietoa ja valoa sitä mukaa kuin he innostuvat ja antautuvat siihen. Mutta on ani harvoja ihmisiä, jotka pystyvät seuraamaan heitä, elleivät nämä ole ajatelleet aihetta yhtä syvällisesti. Se vaara on tarjolla, että nuo miehet kyntävät ja kylvävät totuuden siemenen niin syvälle, etteivät hennot, kallisarvoiset lehdet milloinkaan pääse pinnalle. TA 276.2

Paljon vaivalloista työtä tuhlataan usein tarpeettomasti sellaiseen, jota ei milloinkaan pidetä arvossa. Jos ne, joilla on suuri keskittymiskyky, hellivät tuota lahjaa toisten lahjojensa kustannuksella, ei heillä voi olla sopusuhtainen mieli. Heitä voidaan verrata koneistoon, jossa vain yhdet rattaat kerrallaan toimivat. Toisten rattaiden ruostuessa toimettomuudestaan toiset väsyvät alituisesta työstä. Ihmiset, jotka vaalivat yhtä tai kahta kykyä käyttämättä tasapuolisesti kaikkia, eivät pysty maailmassa suorittamaan puoltakaan siitä hyvästä, jonka Jumala on määrännyt heidän tehtäväkseen. He ovat yksipuolisia ihmisiä, jotka panevat käytäntöön vain puolet Jumalan heille antamista voimista, samalla kuin he jättävät toiset toimettomina ruostumaan. TA 276.3

Jos tällä ihmisryhmällä on jokin erikoinen, ajatusta kysyvä työ, heidän ei tule keskittää kaikkia voimiaan tuohon yhteen asiaan kaikkien muitten harrastustensa kustannuksella. Valitessaan heitä lähinnä olevan asian päätehtäväkseen heidän tulee varata aikaa toisillekin työhaaroille. Se olisi paljon edullisempi heille itselleen, samoin kuin työlle yleensäkin. Yhdelle työhaaralle ei tule osoittaa niin suurta huomiota, että se syrjäyt-tää kaikkia muita. TA 277.1

Toisten tulee kirjoituksissaan alati olla varuillaan, etteivät tee selviä asioita vaikeatajuisiksi peittämällä niitä monilla lu-kijaa kiinnostamattomilla todisteilla. Jos he käsittelevät joitakin kohtia pitkäveteisesti esittäen jokaista heidän mieleensä tulevaa yksityiskohtaa, niin heidän työnsä menee miltei hukkaan. Lukijan mielenkiinto ei ole niin suuri, että hän jaksaa seurata esitystä loppuun asti. Totuuden pääkohdat saattavat jäädä epä-selviksi, jos pysähdytään jokaiseen yksityiskohtaan. Vaikka aihetta on käsitelty laajoissa puitteissa ja sen hyväksi on nähty paljon vaivaa, ei sitä kuitenkaan ole suunniteltu enimmän hyvän aikaansaamiseksi, niin että se olisi saanut yleistä mielenkiintoa asiaan syntymään. TA 277.2

Tänä aikana, jolloin houkuttelevien tarujen pintavirtaukset vetävät puoleensa voimakkaasti, on parempi esittää totuus helppotajuisesti muutamilla voimakkailla todisteilla, kuin liittää tutkisteluun suunnattoman paljon aineistoa, sillä monien mielessä asia ei enää heidän kuultuaan vastaväitteet ja todisteet ole niin selvä, kuin ennen niitä. Monissa ihmisissä vakuuttelut saavat enemmän aikaan kuin pitkät todistelut, sillä monet asiat ovat heistä itsestään selvät. Sellaisten mielessä todisteet eivät edistä asiaa. TA 277.3