Alfa Ja Omega, vol. 5

Luku 19—»Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset!»

Oli tullut viimeinen päivä, jolloin Kristus opetti temppelissä. Jerusalemiin oli kokoontunut suuria kansanjoukkoja, ja kaikkien huomio oli ollut kiintynyt häneen. Kansaa oli tunkeillut temppelipihoissa ja seurannut väittelyä, jota käytiin, ja he olivat innokkaita kuulemaan jokaisen hänen huuliltaan lähtevän sanan. Tällaista näkyä ei ollut nähty koskaan aikaisemmin. Siellä seisoi tuo nuori galilealainen ilman maallista kunniaa tai kuninkaallisia arvomerkkejä. Häntä ympäröivät papit komeissa puvuissaan, hallitusmiehet viittoineen ja kunniamerkkeineen, jotka olivat osoituksena heidän korkeasta asemastaan, ja kirjanoppineet käsissään kirjakääröt, joihin he usein viittasivat. Jeesus seisoi tyynenä heidän edessään, arvokkaana kuin kuningas. Taivaan arvovallalla varustettuna hän katsoi pelottomasti vastustajiaan, jotka olivat hylänneet ja ylenkatsoneet hänen opetuksensa ja janosivat hänen vertaan. He olivat suurin joukoin käyneet hänen kimppuunsa, mutta heidän suunnitelmansa hänen kietomisekseen ja tuomitsemisekseen olivat epäonnistuneet. Hän oli vastannut haasteeseen toisensa jälkeen esittäen puhtaan, kirkkaan totuuden pappien ja fariseusten pimeyden ja erehdysten vastakohtana. Hän oli osoittanut näille johtomiehille heidän oikean tilansa ja koston, joka heitä varmasti kohtaisi, jos he pysyisivät pahuudessaan. Hän oli uskollisesti varoittanut heitä. Kuitenkin hänen oli vielä tehtävä toinen työ. Toinen asia oli vielä saatettava päätökseen. AO5 162.1

Kansan mielenkiinto Jeesusta ja hänen työtään kohtaan oli jatkuvasti kasvanut. Ihmiset olivat ihastuneita hänen opetuksiinsa, mutta he olivat myös suuresti ymmällään. He olivat kunnioittaneet pappeja ja rabbiineja heidän viisautensa ja näennäisen hurskautensa tähden. Kaikissa uskonnollisissa asioissa he olivat aina sokeasti totelleet heitä heidän suuren arvovaltansa vuoksi. Ja nyt he näkivät näiden miesten koettavan saattaa Jeesuksen huonoon huutoon, tuon opettajan, jonka hyvyys ja viisaus loistivat yhä kirkkaammin jokaisen hyökkäyksen jälkeen. He näkivät pappien ja vanhimpien maahanluodut kasvot ja lukivat niiltä pettymystä ja hämmennystä. He ihmettelivät sitä, etteivät hallitusmiehet uskoneet Jeesukseen, vaikka hänen opetuksensa olivat niin selviä ja yksinkertaisia. Kansa ei oikein tiennyt mille kannalle asettua. He seurasivat jännittyneinä niiden toimintaa, joiden neuvoja he olivat aina noudattaneet. AO5 162.2

Jeesuksen tarkoitus oli esittäneissään vertauksissa sekä varoittaa hallitusmiehiä että opettaa kansaa, joka halusi saada opetusta. Mutta tarvittiin vielä selvempiä sanoja. Kansa oli perimätietojen kahleissa ja uskoi sokeasti turmeltuneeseen papistoon. Nämä kahleet Kristuksen oli katkaistava. Hänen oli vielä selvemmin paljastettava pappien, hallitusmiesten ja fariseusten luonne. AO5 163.1