Alfa Ja Omega, vol. 5

Luku 34—Tyhjä hauta

Naiset, jotka olivat seisoneet Kristuksen ristin juurella, odottivat ja toivoivat sapatin hetkien kuluvan. Viikon ensimmäisenä päivänä he jo anivarhain lähtivät haudalle. He ottivat mukaansa kallisarvoisia yrttejä voidellakseen niillä Vapahtajan ruumiin. He eivät ajatelleet, että hän nousisi kuolleista. Heidän toivonsa aurinko oli laskenut, ja heidän sydämessään vallitsi yö. Mennessään he kertoivat toisilleen Kristuksen ihmetöistä ja hänen lohduttavista sanoistaan. Mutta he eivät muistaneet hänen sanoneen: »Minä olen taas näkevä teidät» (Joh. 16: 22). AO5 339.1

Tietämättä mitä juuri silloin tapahtui, he lähestyivät puutarhaa puhellen keskenään: »Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?» He tiesivät, etteivät he voisi liikauttaa kiveä, mutta kuitenkin he jatkoivat matkaansa. Ja katso, äkkiä koko taivaan valaisi huikaiseva kirkkaus, joka ei lähtenyt nousevasta auringosta. Maa vapisi. He näkivät, että suuri kivi oli vieritetty pois. Hauta oli tyhjä. AO5 339.2