Alfa Ja Omega, vol. 5

Juhlan yleinen vietto

Lehtimajanjuhla oli vuoden viimeinen juhla. Jumalan tarkoitus oli, että kansa tällöin ajattelisi hänen hyvyyttään ja armoaan. Koko maa oli ollut hänen hoidossaan ja saanut häneltä siunauksen. Hänen huolenpitonsa oli jatkunut päivin ja öin. Auringonpaiste ja sade olivat saaneet maan tuottamaan hedelmänsä. Sato oli korjattu Palestiinan laaksoista ja kedoilta. Öljymarjat oli poimittu ja kallisarvoinen öljy koottu pulloihin. Palmu oli antanut tuotteensa. Purppuranpunaiset viinirypäleet oli poljettu viinikuurnassa. AO5 11.2

Juhla kesti seitsemän päivää, ja sitä viettääkseen monet Palestiinan samoin kuin muidenkin maiden asukkaat lähtivät kotoaan ja menivät Jerusalemiin. Ihmisiä tuli läheltä ja kaukaa ja he toivat käsissään riemun merkkejä. Vanhat ja nuoret, rikkaat ja köyhät, kaikki toivat jonkin lahjan kiitollisuuden osoitukseksi hänelle, joka oli kruunannut vuoden hyvyydellään ja saattanut askelensa tiukkumaan rasvaa. Metsistä tuotiin kaikkea sellaista, mikä viehätti silmää ja oli yleisen ilon ilmauksena, niin että kaupunki muistutti kaunista metsikköä. AO5 11.3

Tämä juhla ei ollut vain elonkorjuukiitosjuhla, vaan muisto Jumalan suojelevasta huolenpidosta Israelin korpivaelluksen aikana. Teltoissa asumisensa muistoksi israelilaiset tämän juhlan aikana asuivat vihreistä leh- vistä tehdyissä katoksissa tai majoissa. Näitä pystytettiin kaduille, temppelipihoihin tai talojen katoille. Myös Jerusalemia ympäröivät laaksot ja kukkulat olivat täynnä näitä lehtimajoja, ja kansaa kuhisi kaikkialla. AO5 11.4

Osanottajat juhlivat tätä tilaisuutta pyhin lauluin ja kiitosvirsin. Vähän ennen juhlaa oli suuri sovituspäivä, jolloin kansan syntinsä tunnustettuaan julistettiin olevan sovinnossa taivaan kanssa. Näin valmistettiin tietä juhlariemulle. »Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti» (Ps. 106: 1) kaikui riemukkaasti. Yhteislaulua säestivät monenlaiset soittimet, joiden ääneen sekaantui hoosiannahuutoja. Temppeli oli yleisen ilon keskus. Siellä oli uhripalvelusten loistoa. Siellä johti laulujumalanpalvelusta leviittain kuoro järjestäytyneenä molemmin puolin pyhän rakennuksen valkoisia marmoriportaita. Juhlijain joukko yhtyi lauluun heiluttaen palmun ja myrtin oksia ja toistaen kuoro-osan, ja äänet lähellä ja kaukana toistivat sävelen yhä uudelleen, kunnes ympäröivät kukkulat kaikuivat ylistyslauluista. AO5 12.1

Illalla temppeli esikartanoineen valaistiin lampuin. Musiikki, huojuvat palmunoksat, iloiset hoosiannahuudot, suuri kansanpaljous, jota riippuvien lamppujen valo valaisi, pappien joukko ja juhlamenojen loisto, kaikki nämä yhdessä muodostivat elämyksen, joka jätti katsojiin syvän vaikutuksen. Mutta juhlan vaikuttavin toimitus, joka herätti suurinta iloa, oli korpivaelluksen erään tapahtuman muiston viettäminen. AO5 12.2

Päivän sarastaessa papit kaiuttivat hopeatorvillaan pitkän, kimeän äänen, ja vastaukseksi torventoitotukset, joihin yhtyivät kansan riemuhuudot lehtimajoista, kaikuivat yli laaksojen ja kukkuloiden lausuen juhlapäivän tervetulleeksi. Sitten pappi ammensi Kidronin vuoripurosta ruukullisen vettä, kantoi sitä korkealla ja nousi torvien soidessa temppelin leveitä portaita hitain ja tasaisin askelin musiikin tahdissa laulaen samalla: »Jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem» (Ps. 122: 2). AO5 12.3

Hän vei ruukun alttarille, joka oli keskellä pappien esikartanoa. Siellä oli kaksi hopeamaljaa, ja kummankin vieressä seisoi pappi. Ruukullinen vettä kaadettiin toiseen ja ruukullinen viiniä toiseen, ja kummankin sisältö virtasi Kidronin puron yhteydessä olevaan johtoon ja joutui siten Kuolleeseen mereen. Tämän pyhän veden näytteillepano kuvasi sitä lähdettä, joka Jumalan käskystä oli puhjennut kalliosta Israelin lasten janon sammuttamiseksi. Sitten kaikuivat riemusävelet: »Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistys virteni Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä» (Jes. 12: 2, 3). AO5 12.4