Alfa Ja Omega, vol. 7

Valdolaisten vainoaminen

Useissa tapauksissa totuuden sanansaattajaa ei enää nähty. Hän oli mennyt muihin maihin tai nääntyi jossakin tuntemattomassa vankilassa, tai kenties hänen luunsa vaikenivat siellä, missä hän oli todistanut totuudesta. Mutta niitä sanoja, jotka hän oli jättänyt jälkeensä, ei voitu hävittää. Ne tekivät työtään ihmisten sydämessä; siunatut tulokset tulevat täysin tunnetuiksi vasta tuomiopäivänä. AO7 60.4

Valdolaisten lähetyssaarnaajat taistelivat saatanan valtakuntaa vastaan, ja pimeyden voimat heräsivät suurempaan valppauteen. Pimeyden ruhtinas tarkkaili jokaista totuuden edistämispyrkimystä ja teki omat asiamiehensä valppaiksi. Rooman kirkon johtajat näkivät noiden vaatimattomien matkasaarnaajien työssä omaa asiaansa uhkaavan vaaran. Jos totuuden valon annettaisiin loistaa esteettömästi, se lakaisisi pois kansaa peittävät harhauskon raskaat pilvet; se suuntaisi ihmisten ajatukset yksinoman Jumalaan ja lopulta hävittäisi Rooman ylivallan. AO7 60.5

Itse tämän kansan olemassaolo, kansan, jolla oli alkuseurakunnan usko, oli alituisena todistuksena Rooman luopumuksesta ja herätti sen tähden mitä katkerinta vihaa ja vainoa. Heidän kieltäytymisensä hylkäämästä Raamattua oli myös loukkaus, jota Rooma ei voinut sietää. Se päätti perinjuurin hävittää heidät maan päältä. Nyt alkoivat mitä kauheimmat ristiretket Jumalan kansaan kuuluvia vastaan heidän vuoristokodeissaan. Inkvisiittoreita lähetettiin heidän jäljilleen, ja näky viattoman Aabelin kaatumisesta murhaaja Kainin edessä toistui usein. AO7 60.6

Valdolaisten hedelmälliset maat tehtiin autioiksi kerta toisensa jälkeen, heidän asuntonsa ja kappelinsa hävitettiin. Missä kerran oli kukoistavia vainioita ja viattoman, työteliään kansan koteja, sinne jäi jäljelle erämaa. Niin kuin saaliinhimoinen peto tulee raivokkaammaksi päästessään veren makuun, niin paavilaistenkin raivo kasvoi, kun he näkivät uhriensa kärsimykset. Monia näistä puhtaan uskon todistajista ajettiin takaa vuorilla ja ahdistettiin alhaalla laaksoissa, joihin he olivat kätkeytyneet mahtavien metsien ja korkeiden kallioiden suojaan. AO7 61.1

Tämän lainsuojattoman ihmisluokan siveellistä luonnetta vastaan ei voitu esittää mitään syytöstä. Heidän vihollisensakin selittivät heidän olevan rauhallista, hiljaista ja hurskasta kansaa. Heidän suuri rikoksensa oli, että he eivät suostuneet palvelemaan Jumalaa paavin tahdon mukaan. Tämän rikoksen tähden heihin kohdistettiin kaikki nöyryytys, häväistys ja kidutus, mitä ihmiset ja riivaajat voivat keksiä. AO7 61.2

Kerran kun Rooma päätti perinpohjin hävittää tämän vihatun lahkon, paavi julkaisi bullan, jossa heidät tuomittiin kerettiläisiksi ja luovutettiin surmattaviksi.19 Heitä ei syytetty joutilaisuudesta tai epärehellisyydestä tai järjestyksen rikkomisesta, vaan selitettiin, että heillä oli pyhyyden ja hurskauden hahmo, joka johti harhaan »oikean lauman lampaan». Sen tähden paavi määräsi »tämän ilkeiden ihmisten muodostaman pahansuovan ja inhottavan lahkon muserrettavaksi kuten myrkylliset käärmeet», jos he »kieltäytyvät peruuttamasta väitettään».20 Uskoiko tämä röyhkeä yksinvaltias vielä kohtaavansa nuo sanat? Tiesikö hän, että ne merkittiin taivaan kirjoihin todistamaan häntä vastaan tuomiolla. »Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni», Jeesus sanoi, »sen te olette tehneet minulle» (Matt. 25: 40). AO7 61.3

Tämä bulla kutsui kaikkia kirkon jäseniä ottamaan osaa ristiretkeen kerettiläisiä vastaan. Innostuttaakseen heitä ryhtymään tähän julmaan työhön se »vapautti kaikista kirkollisista velvoituksista ja rangaistuksista, yleisistä ja yksityisistä; se päästi kaikki ristiretkeen osallistuvat vapaiksi kaikista valallisista sitoumuksista, joita olivat tehneet; se laillistutti heidän oikeutensa kaikkeen laittomasti hankittuun omaisuuteen ja lupasi anteeksiannon kaikista synneistä niille, jotka surmaisivat kerettiläisen. Se mitätöi kaikki valdolaisille etua tuottavat sopimukset, määräsi heidän palvelijansa jättämään heidät, kielsi kaikkia millään tavalla auttamasta heitä ja oikeutti kenen hyvänsä ottamaan haltuunsa heidän omaisuutensa.»21 Tämä asiakirja ilmaisee selvästi, mikä henki oli kaiken takana. Siinä kuuluu lohikäärmeen kiljunta eikä Kristuksen ääni. AO7 61.4

Rooman kirkon johtajat eivät halunneet muodostaa luonnettaan Jumalan lain ylevän ohjeen mukaan, vaan laativat ohjeen, joka tyydytti heitä itseään, ja päättivät pakottaa kaikkia mukautumaan siihen, koska Rooma sitä tahtoi. Mitä kauheimpia murhenäytelmiä esitettiin. Turmeltuneet, herjaavat papit ja paavit tekivät sitä työtä, jota saatana heille määräsi. Armeliaisuudelle ei ollut sijaa heidän luonteessaan. Sama henki, joka ristiinnaulitsi Kristuksen ja tappoi apostolit sekä kiihotti verenhimoisen Neron oman aikansa uskollisia vastaan, työskenteli hävittääkseen ne, joita Jumala rakasti. AO7 61.5

Tämä Jumalaa pelkäävä kansa, jota vainottiin monta vuosisataa, kesti vainot niin kärsivällisenä ja lujana, että se tuotti kunniaa heidän Vapahtajalleen. Huolimatta heitä vastaan tehdyistä ristiretkistä ja kärsimistään julmista verilöylyistä he jatkuvasti lähettivät lähetyssaarnaajia levittämään kallisarvoista totuutta. Heitä vainottiin kuolemaan asti; mutta heidän verensä kasteli kylvetyn siemenen, eikä sato jäänyt tulematta. Täten valdolaiset todistivat Jumalan puolesta vuosisatoja ennen Lutherin syntymää. Hajotettuina moniin maihin he kylvivät sen uskonpuhdistuksen siementä, joka alkoi Wycliffin aikana, laajeni ja syveni Lutherin päivinä ja edistyy ajan loppuun saakka niiden toimesta, jotka edeltäjiensä tavoin ovat valmiit kärsimään kaikkea »Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden» (Ilm. 1:9). AO7 62.1