Alfa Ja Omega, vol. 7

Oikea pyhitys

Ajan uskonnollisissa liikkeissä on myös huomattava sija väärillä pyhitysteorioilla, jotka perustuvat Jumalan lain laiminlyömiseen tai hylkäämiseen. Nämä teoriat ovat sekä opillisesti vääriä että vaarallisia käytännössä. Koska niitä yleisesti suositaan, on kaksin verroin tärkeää, että kaikilla on selvä käsitys siitä, mitä Raamattu opettaa tästä asiasta. AO7 398.4

Oikea pyhitys on Raamatun oppi. Kirjeessään Tessalonikan seurakunnalle apostoli Paavali sanoo: »Tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne.» Hän rukoilee: »Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa» (1 Tess. 4: 3; 5: 23). Raamattu opettaa selvästi, mitä pyhitys on ja miten sen voi saavuttaa. Vapahtaja rukoili opetuslastensa puolesta: »Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus» (Joh. 17: 17). Ja Paavali opettaa, että uskovaisten tulee pyhittyä »Pyhässä Hengessä» (Room. 15: 16). Mikä on Pyhän Hengen työ? Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen» (Joh. 16: 13). Ja psalmirunoilija sanoo: »Sinun lakisi on totuus.» Jumalan sana ja Henki paljastavat ihmisille ne suuret vanhurskauden periaatteet, jotka ovat keskitetyt hänen lakiinsa. Koska Jumalan laki on »pyhä, oikea ja hyvä», jumalallisen täydellisyyden jäljennös, tästä seuraa, että tälle laille osoitetun kuuliaisuuden kautta muodostuva luonne tulee pyhäksi. Kristus on sellaisen luonteen täydellinen esikuva. Hän sanoo: »Minä olen pitänyt Isäni käskyt.» »Minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista» (Joh. 15: 10; 8: 29). Kristuksen seuraajien on määrä tulla hänen kaltaisikseen. Heidän on Jumalan armon avulla kehitettävä hänen pyhän lakinsa periaatteiden mukainen luonne. Tämä on raamatullista pyhitystä. AO7 398.5

Tämä työ voi tulla suoritetuksi vain uskon kautta Kristukseen ihmisessä asuvan Pyhän Hengen voiman avulla. Paavali kehottaa uskovaisia: »Ahkeroikaa — pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte, sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi» (Fil. 2: 12, 13). Kristitty tuntee synnin kiusaukset, mutta hän vastustaa niitä jatkuvasti. Tässä tarvitaan Kristuksen apua. Ihmisen heikkous yhdistyy Jumalan voimaan ja usko huudahtaa: »Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta» (1 Kor. 15: 57). AO7 399.1

Raamattu osoittaa selvästi, että pyhittyminen on jatkuvaa. Kun syntinen kääntyy ja saa rauhan Jumalan kanssa sovintoveren kautta, on kristillinen elämä vasta alkanut. Nyt hänen on riennettävä täydellisyyttä kohti. Hänen tulee kasvaa »täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään». Apostoli Paavali sanoo: »Yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa» (Fil. 3:13,14). Pietari esittää meille ne portaat, joita nousten raamatullinen pyhyys saavutetaan: »Pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta - - sillä jos sen teette, ette koskaan lankea» (2 Piet. 1: 5-10). AO7 399.2

Niissä, jotka kokevat raamatullista pyhitystä, ilmenee nöyryyden henki. Mooseksen tavoin he ovat nähneet pyhyyden valtavaa ylevyyttä, ja näkevät oman mitättömyytensä verrattuna äärettömän Jumalan puhtauteen ja ylevään täydellisyyteen. AO7 399.3

Profeetta Daniel oli todellisen pyhityksen esimerkki. Hän palveli uskollisesti Herraansa koko pitkän elämänsä ajan. Hän oli taivaan arvostelun mukaan »otollinen mies» (Dan. 10: 11). Kuitenkin, sen sijaan että olisi väittänyt olevansa puhdas ja pyhä, tämä kunnioitettu profeetta luki itsensä Israelin syntisten joukkoon rukoillessaan hartaasti Jumalaa kansansa puolesta sanoen: »Me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.» »Me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat.» Hän kertoo edelleen: »Minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit.» Kun Jumalan Poika myöhemmin ilmestyi opettamaan Danielia, tämä sanoo: »Minun verevä muotoni muuttui kaamean näköiseksi, eikä minussa ollut voimaa mihinkään» (Dan. 9: 18,15, 20; 10: 8). AO7 400.1

Kun Job kuuli Herran äänen tuulispäästä, hän huudahti: »Minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa» (Job 42: 6). Kun Jesaja näki Herran kunnian ja kuuli kerubien huutavan: »Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot», hän huudahti: »Voi minua! Minä hukun» (Jes. 6: 3, 5). Kun Paavali oli temmattu kolmanteen taivaaseen ja kun hän oli kuullut asioita, joita ihminen ei voinut ilmaista, hän puhuu itsestään halvimpana kaikista pyhistä (2 Kor. 12: 2-4; Ef. 3: 8). Rakastettu Johannes, joka nojasi Jeesuksen rintaa vasten ja näki hänen kirkkautensa, kaatui kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen (Ilm. 1: 17). AO7 400.2

Golgatan ristin varjossa vaeltavat eivät korota itseään eivätkä kerskaile synnittömyydestään. He tietävät syntinsä aiheuttaneen sen tuskan, joka mursi Jumalan Pojan sydämen, ja tämä ajatus saa heidät nöyryyttämään itsensä. Ne, jotka elävät lähinnä Jeesusta, näkevät selvimmin ihmisen heikkouden ja syntisyyden, ja heidän ainoana toivonaan on ristiinnaulitun ja kuolleista nousseen Vapahtajan ansio. AO7 400.3