Alfa Ja Omega, vol. 7

Miksi Herran tulo viipyy?

Muinaisen Israelin historia valaisee sattuvasti adventistien kokemusta. Jumala johti kansaansa adventtiliikkeessä, niin kuin hän johti Israelin lapsia pois Egyptistä. Heidän uskoaan koeteltiin suuressa pettymyksessä kuten Israelilaisten uskoa Punaisen meren rannalla. Jos he olisivat jatkuvasti luottaneet siihen johtavaan käteen, joka oli ollut heitä ohjaamassa heidän aikaisemmassa kokemuksessaan, he olisivat nähneet Jumalan pelastuksen. Jos kaikki, jotka työskentelivät yhteisvoimin vuoden 1844 liikkeessä, olisivat vastaanottaneet kolmannen enkelin sanoman ja julistaneet sitä Pyhän Hengen voimassa, Herra olisi auttanut heitä voimallisesti. Valovirta olisi vuodatettu maailman ylle. Maan asukkaita olisi varoitettu vuosia sitten, päättävä työ olisi tehty ja Kristus olisi tullut pelastamaan kansansa. AO7 388.3

Jumalan tahto ei ollut, että Israelin lapset vaeltaisivat neljäkymmentä vuotta erämaassa. Hän halusi viedä heidät suoraan Kanaanin maahan ja tehdä heistä siellä pyhän, onnellisen kansan. Mutta he eivät voineet päästä sinne epäuskon tähden (Hebr. 3: 19). Luopumuksensa tähden he hukkuivat erämaassa, ja toinen sukupolvi nousi ottamaan haltuunsa luvatun maan. Samoin ei ollut Ju- malan tahto, että Kristuksen tuleminen viipyisi niin kauan ja hänen kansansa jäisi niin moneksi vuodeksi tähän synnin ja surun maailmaan. Mutta epäusko erotti nämä ihmiset Jumalasta. Kun he kieltäytyivät tekemästä työtä, jonka hän oli heille määrännyt, hän herätti toisia julistamaan sanomaa. Laupeudessaan maailmaa kohtaan Jeesus viivyttää tulemistaan, niin että syntiset saavat tilaisuuden kuulla varoituksen ja löytää hänessä suojan, ennen kuin Jumalan viha vuodatetaan. AO7 389.1