Alfa Ja Omega, vol. 7

Laintaulut kaikkein pyhimmässä

Liiton arkissa, jota säilytettiin maallisessa pyhäkössä, oli kaksi kivitaulua, joihin oli kirjoitettu Jumalan lain käskyt. Arkki oli vain lain taulujen säilytyspaikka. Siinä olevat Jumalan käskyt antoivat sille arvon ja pyhyyden. Kun Jumalan temppeli taivaassa aukeni, siellä näkyi hänen liittonsa arkki. Taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimmässä on Jumalan laki sille pyhitetyssä säilytyspaikassa - se laki, jonka sanat Jumala itse puhui Siinain jylinän keskeltä ja kirjoitti omalla sormellaan kivitauluihin. AO7 370.2

Taivaan pyhäkössä oleva Jumalan laki on se suuri alkuperäinen laki. Kivitauluihin kirjoitetut ja Mooseksen kirjoihin merkityt kymmenen käskyä olivat sen virheettömiä jäljennöksiä. Ne, jotka pääsivät ymmärtämään tämän tärkeän asian, näkivät Jumalan lain pyhyyden ja muuttumattomuuden. He näkivät selvemmin kuin koskaan ennen näiden Vapahtajan sanojen merkityksen: »Kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto» (Matt. 5: 18). Jumalan lain, joka on hänen tahtonsa ilmaisu ja hänen luonteensa jäljennös, täytyy pysyä iäti uskollisena todistajana taivaassa. Siitä ei ole kumottu yhtäkään käskyä eikä muutettu pienintäkään kirjainta tai piirtoa. Psalmirunoilija sanoo: »Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.» »Luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti» (Ps. 119:89; 111: 7, 8). AO7 370.3

Aivan kymmenen käskyn sydämessä on neljäs käsky, joka alunperin kuului näin: »Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen» (2 Moos. 20: 8-11). AO7 371.1

Jumalan Henki vaikutti syvästi noiden hänen sanansa tutkijain sydämeen. Heille selvisi, että he olivat tietämättään rikkoneet tämän käskyn jättämällä Luojan asettaman lepopäivän huomiotta. He alkoivat tutkia syitä viikon ensimmäisen päivän pitämiseen pyhänä Jumalan pyhittämän päivän asemesta. Raamatusta he eivät löytäneet mitään todistusta neljännen käskyn poistamisesta tai lepopäivän muuttamisesta. Siunausta, joka alkujaan pyhitti seitsemännen päivän, ei ollut koskaan otettu pois. He olivat vilpittömästi koettaneet oppia tuntemaan Jumalan tahdon ja noudattaa sitä. Kun he nyt huomasivat olevansa hänen lakinsa rikkojia, suru täytti heidän sydämensä, ja he ilmaisivat kuuliaisuutensa Jumalaa kohtaan pyhittämällä hänen lepopäivänsä. AO7 371.2

Monia vakavia yrityksiä tehtiin heidän uskonsa kumoamiseksi. Jokaisen täytyi käsittää, että jos maallinen pyhäkkö oli taivaan pyhäkön vertauskuva, sen arkissa oleva laki oli taivaan pyhäkön arkissa olevan lain tarkka jäljennös ja että taivaan pyhäkköä koskevan totuuden vastaanottamiseen sisältyi Jumalan lain vaatimusten tunnustaminen ja velvollisuus noudattaa neljännen käskyn määräämää lepopäivää. Tässä oli sen katkeran ja määrätietoisen vastustuksen salainen syy, joka kohdistui Kristuksen palvelusta taivaallisessa pyhäkössä esittävien raamatunpaikkojen yhtenäiseen tulkintaan. Ihmiset koettivat sulkea sen oven, jonka Jumala oli avannut, ja avata sen oven, jonka hän oli sulkenut. Mutta »hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa», oli sanonut: »Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea» (Ilm. 3: 7, 8). Kristus oli avannut oven palvelustyöhön kaikkein pyhimmässä. Tästä taivaan pyhäkön avoimesta ovesta loisti valo, ja neljännen käskyn näytettiin kuuluvan pyhäkön arkissa olevaan lakiin. Jumalan tekoa ei kukaan ihminen voinut kumota. AO7 371.3