Alfa Ja Omega, vol. 7

»Avattu ja suljettu ovi»

Maallisessa pyhäkköpalveluksessa, joka, niin kuin olemme nähneet, on taivaallisen pyhäkköpalveluksen vertauskuva, lakkasi virantoimitus pyhässä, kun ylimmäinen pappi suurena sovituspäivänä meni kaikkein pyhimpään. Jumalan määräys kuului: »Älköön yhtään ihmistä olko ilmestysmajassa, kun hän tulee toimittamaan sovitusta pyhimmässä, siihen saakka kunnes hän sieltä lähtee» (3 Moos. 16: 17). Samoin. Kristus lopetti työnsä pyhässä, kun hän meni kaikkein pyhimpään suorittamaan sovitustyön viimeistä osaa. Palvelustyön päättyessä ensimmäisessä osastossa se alkoi toisessa. Kun vertauskuvallisessa palveluksessa ylimmäinen pappi suurena sovituspäivänä jätti pyhän, hän meni Jumalan eteen esittämään syntiuhrin verta kaikkien niiden israelilaisten puolesta, jotka vilpittömästi katuivat syntejään. Samoin Kristus oli päättänyt vasta edellisen osan työstään meidän välittäjänämme aloittaakseen jälkimmäisen osan, ja hän esitti edelleenkin verensä Isän edessä syntisten puolustukseksi. AO7 367.2

Tätä asiaa adventistit eivät ymmärtäneet vuonna 1844. Kun se aika, jolloin Vapahtajan odotettiin tulevan, oli mennyt ohi, he yhä uskoivat hänen tulemuksensa olevan lähellä. He väittivät tulleensa tärkeään käännekohtaan, jolloin Kristuksen työ välittäjänä Isän edessä oli päättynyt. Raamattu näytti opettavan, että ihmisten koetusaika päättyisi vähän ennen Herran tuloa taivaan pilvissä. Tämä näytti ilmeiseltä niitten raamatunpaikkojen perusteella, jotka viittasivat sellaiseen aikaan, jolloin ihmiset etsivät, kolkuttavat ja huutavat armon ovella, mutta se ei enää aukene. Heidän eteensä tuli kysymys, eikö se ajankohta, jona he olivat odottaneet Kristuksen tulevan, voisi pikemminkin merkitä hänen tulemustaan välittömästi edeltävän ajanjakson alkua. Annettuaan varoituksen tuomion läheisyydestä he tunsivat työnsä maailman hyväksi päättyneen, eikä heillä enää ollut taakkaa syntisten pelastumisesta, samalla kun jumalattomien röyhkeä ja herjaava ivailu näytti lisäksi todistavan, että Jumalan Henki oli vetäytynyt pois hänen armonsa halveksijoista. Kaikki tämä vahvisti heissä sitä käsitystä, että koetusaika oli päättynyt, tai niin kuin he silloin asian ilmaisivat: »armon ovi oli suljettu». AO7 367.3

Mutta pyhäkkökysymyksen tutkiminen toi kirkkaampaa valoa. He huomasivat olleensa oikeassa uskoessaan 2300 päivän päättymisen vuonna 1844 merkitsevän tärkeää käännekohtaa. Mutta vaikka oli totta, että se armon ja toivon ovi, jonka kautta ihmisillä oli kahdeksantoista vuosisadan aikana ollut pääsy Jumalan luo, oli suljettu, voitiin todeta, että oli avattu toinen ovi ja ihmisille oli tarjona syntien anteeksi saaminen Kristuksen välittäjätoimen kautta kaikkein pyhimmässä. Hänen palveluksensa edellinen osa oli päättynyt antaakseen tilaa jälkimmäiselle. Oli vielä »avoin ovi» taivaalliseen pyhäkköön, missä Kristus suoritti pappispalvelusta syntisen hyväksi. AO7 368.1

Nyt ymmärrettiin seuraavien Ilmestyskirjassa olevien Kristuksen sanojen merkitys, jotka hän oli käskenyt kirjoittaa juuri tuon ajan seurakunnalle: »Näin sanoo Pyhä. Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa. Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea» (Ilm. 3: 7, 8). AO7 368.2

Ne, jotka uskossa seuraavat Jeesusta hänen suuressa sovitustyössään, saavat osakseen hänen välitystyönsä tuottaman hyödyn, mutta ne, jotka hylkäävät tätä työtä koskevan valon, jäävät sen tuottamasta hyödystä osattomiksi. Juutalaiset, jotka hylkäsivät Kristuksen ensimmäisessä tulemisessa annetun valon ja kieltäytyivät uskomasta häneen maailman Vapahtajana, eivät voineet saada anteeksiantamusta hänen kauttaan. Kun Jeesus taivaaseen astuessaan meni oman verensä kautta taivaalliseen pyhäkköön ja vuodatti opetuslapsilleen välitystyönsä tuottamia siunauksia, juutalaiset jäivät täydelliseen pimeyteen jatkamaan hyödytöntä uhraamistaan. Varjojen ja vertauskuvien muodostama palvelus oli lakannut. Se ovi, jonka kautta ihmisillä aikaisemmin oli ollut pääsy Jumalan luo, ei ollut enää auki. Juutalaiset olivat kieltäytyneet etsimästä Jumalaa sillä ainoalla tavalla, jolla hänet silloin voitiin löytää, taivaan pyhäkössä tapahtuvan palveluksen kautta. Sen tähden he eivät päässeet Jumalan yhteyteen. Heiltä ovi oli suljettu. He eivät tunteneet Kristusta oikeana uhrina ja ainoana välittäjänä Jumalan edessä. Sen tähden he jäivät osattomiksi hänen välitystyönsä tuottamasta hyödystä. AO7 368.3

Uskottomien juutalaisten asema valaisee niiden välinpitämättömien ja epäuskoisten kristinuskon tunnustajien tilaa, jotka tahallisesti ovat tietämättömiä laupiaan ylimmäisen pappimme työstä. Kun ylimmäinen pappi vertauskuvallisessa palveluksessa meni kaikkein pyhimpään, oli kaikkien Israelin lasten velvollisuus kokoontua pyhäkön ympärille ja nöyryyttää sielunsa mitä va- kavimmalla tavalla Jumalan edessä, jotta he voisivat saada syntinsä anteeksi eivätkä joutuisi erotetuiksi seurakunnasta. Kuinka paljon tärkeämpää onkaan, että me tänä sovituspäivää vastaavana tuomion aikana ymmärrämme ylimmäisen pappimme työtä ja tiedämme, mitä velvollisuuksia meillä on. AO7 368.4

Ihmiset eivät voi rangaistuksetta hylätä niitä varoituksia, joita Jumala armossaan heille lähettää. Nooan aikana lähetettiin taivaasta sanoma maan päälle, ja ihmisten pelastus riippui heidän suhtautumisestaan sanomaan. Koska he hylkäsivät varoituksen, Jumalan Henki jätti syntisen sukukunnan, ja he hukkuivat vedenpaisumuksen aaltoihin. Aabrahamin aikana armo lakkasi puolustamasta Sodoman rikollisia asukkaita, ja taivaasta lähetetty tuli kulutti heidät kaikki, lukuunottamatta Lootia, hänen vaimoaan ja kahta tytärtään. Samoin oli Kristuksen päivinä. Jumalan Poika sanoi sukupolvensa uskottomille juutalaisille: »Katso, teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi» (Matt. 23: 38). Katsellessaan viimeisiä päiviä sama ääretön viisaus sanoo niistä, jotka »eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua», että »Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen» (2 Tess. 2: 10-12). Kun he hylkäävät hänen sanansa opetukset, hän ottaa heiltä pois Henkensä ja jättää heidän niiden erehdysten valtaan, joita he rakastavat. AO7 369.1

Mutta Kristus rukoilee vielä ihmisten puolesta, ja valoa annetaan niille, jotka sitä etsivät. Vaikka adventistit eivät tätä alussa ymmärtäneet, se selvisi heille myöhemmin, kun heille alkoivat avautua ne raamatunpaikat, jotka selittävät heidän todellisen asemansa. AO7 369.2

Määrätyn ajan mentyä ohi vuonna 1844 tuli vaikean koetuksen aika niille, jotka vielä uskoivat Kristuksen tulevan pian. Ainoana apuna todellisen asemansa selville saamiseksi heillä oli se valo, joka suuntasi heidän ajatuksensa taivaan pyhäkköön. Muutamat hylkäsivät uskon profeetallisia ajanjaksoja koskeviin aikaisempiin laskelmiinsa ja väittivät adventtiliikettä seurannutta Pyhän Hengen voimakasta vaikutusta inhimillisten tai saatanallisten voimien aiheuttamaksi. Toiset taas pitivät varmana, että Herra oli johtanut heitä heidän menneessä kokemuksessaan. Kun he valvoen ja rukoillen odottivat saavansa tietää Jumalan tahdon, he näkivät suuren Ylimmäisen pappinsa ryhtyneen suorittamaan papillisen palveluksensa toista osaa. Seuraten häntä uskossa he oppivat ymmärtämään myös seurakunnan viimeisen työn. He ymmärsivät paremmin ensimmäisen ja toisen enkelin sanomat sekä olivat valmiit vastaanottamaan ja antamaan maailmalle kolmannen enkelin vakavan varoituksen sellaisena kuin se esitetään Ilmestyskirjan 14. luvussa. AO7 369.3