Alfa Ja Omega, vol. 7

Uusi pettymys

Mutta jälleen heidän osakseen tuli pettymys. Odotettu aika meni ohi, eikä Vapahtaja tullut. He olivat odottaneet hänen ilmestymistään järkähtämättömällä luottamuksella, ja nyt heillä oli sama tunne kuin Marialla, joka tultuaan Vapahtajan haudalle ja nähtyään sen olevan tyhjä itkien huudahti: »Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet» (Joh. 20:13). AO7 347.4

Pelonsekainen kunnioitus, pelko siitä, että sanoma voisi olla totta, oli jonkin aikaa hillinnyt epäuskoista maailmaa. Kun aika meni ohi, pelko ei aivan heti hävinnyt. Sanoman hylänneet eivät aluksi uskaltaneet iloita uskovien pettymyksestä, mutta kun mitään Jumalan vihan merkkiä ei näkynyt, he tointuivat pelostaan ja alkoivat jälleen moittia ja pilkata. Suuri joukko niitä, jotka olivat tunnustaneet uskovansa Herran pikaiseen tulemiseen, kielsi uskonsa. Muutamat, jotka olivat olleet hyvin itsevarmoja, loukkaantuivat ylpeytensä tähden niin syvästi, että he tunsivat halua paeta maailmasta. Joonan tavoin he olivat tyytymättömiä Jumalan heille antamaan kokemukseen ja pitivät kuolemaa parempana kuin elämää. Ne, jotka olivat perustaneet uskonsa toisten mielipiteisiin eivätkä Jumalan sanaan, olivat nyt jälleen valmiit muuttamaan mielipiteensä. Pilkkaajat saivat heikot ja pelkurit omalle puolelleen, ja kaikki nämä yhtyivät julistamaan, ettei enää voinut olla mitään pelättävää tai odotettavaa. Aika oli mennyt ohi, Herra ei ollut tullut ja maailma voi pysyä nykyisellään tuhansia vuosia. AO7 348.1

Vilpittömät, vakavat uskovaiset olivat jättäneet kaikki Kristuksen tähden ja olivat saaneet kokea hänen läsnäoloaan enemmän kuin koskaan ennen. He olivat, niin kuin he luulivat, antaneet viimeisen varoituksen maailmalle, ja odottaessaan pian pääsevänsä jumalallisen Mestarinsa ja taivaan enkelien seuraan he olivat suuressa määrin vetäytyneet pois niiden seurasta, jotka eivät vastaanottaneet sanomaa. Hartaasti toivoen he olivat rukoilleet: »Tule, Herra Jeesus, tule pian.» Mutta hän ei tullut. Elämän huolien ja vastuksien raskaan taakan uudelleen ottaminen kannettavaksi sekä pilkkaavan maailman ivan ja halveksimisen kestäminen oli pelottava uskon ja kärsivällisyyden koe. AO7 348.2

Tämä pettymys ei kuitenkaan ollut niin suuri kuin opetuslasten pettymys Kristuksen esimmäisen tulemisen aikana. Kun Jeesus ratsasti riemukulkueessa Jerusalemiin, hänen opetuslapsensa uskoivat, että hän aikoi nousta Daavidin valtaistuimelle ja vapauttaa Israelin sen sortajista. Suurin toivein ja iloisin odotuksin he kilpailivat keskenään kunnian osoittamisessa kuninkaalleen. Useat levittivät päällysvaatteensa matoksi tielle tai sirottivat tuuheita palmunoksia hänen eteensä. Ilon hurmiossa he yhtyivät riemulliseen huutoon: »Hoosianna Daavidin pojalle!» Kun tämän ilonpurkauksen häiritsemät ja vihastuttamat fariseukset toivoivat Jeesuksen nuhtelevan opetuslapsiaan, hän vastasi: »Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat» (Luuk. 19: 40). Profetian piti toteutua. Opetuslapset täyttivät Jumalan tarkoituksen; kuitenkin heidän täytyi kokea katkera pettymys. Muutamien päivien kulut- tua he todistivat Vapahtajan tuskallista kuolemaa ja hautasivat hänet. Heidän odotuksensa eivät täyttyneet ainoassakaan suhteessa, ja heidän toivonsa sammui Jeesuksen kuolemaan. Vasta Herransa voitollisen kuolleista nousemisen jälkeen he voivat havaita, että profeetat olivat kaiken tämän ennustaneet ja »että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista» (Ap.t. 17: 3). AO7 348.3

Viisisataa vuotta aikaisemmin Herra oli sanonut profeetta Sakarjan kautta: »Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla» (Sak. 9: 9). Jos opetuslapset olisivat tienneet, että Kristus oli menossa tuomittavaksi ja tapettavaksi, he eivät olisi voineet täyttää tätä ennustusta. AO7 349.1

Samalla tavalla Miller ja hänen työtoverinsa täyttivät ennustuksen julistaessaan sanomaa, jonka innoitettu sana oli edeltäpäin ilmoittanut tulevan julistettavaksi maailmalle. Mutta he eivät olisi voineet julistaa sitä, jos he olisivat täysin ymmärtäneet ne ennustukset, jotka viittasivat heidän pettymykseensä ja esittivät, että toinenkin sanoma oli julistettava kaikille kansoille ennen Herran tuloa. Ensimmäisen ja toisen enkelin sanoma esitettiin oikeaan aikaan, ja ne suorittivat sen työn, jonka Jumala oli määrännyt niiden kautta suoritettavaksi. AO7 349.2