Alfa Ja Omega, vol. 7

»Keskiyön huuto»

Matteuksen 25. luvun vertauksessa odotuksen ja unen aikaa seuraa yljän saapuminen. Tämä oli sopusoinnussa sekä profetiasta että esikuvista juuri esitettyjen todisteiden kanssa. Todisteet näyttivät täysin vakuuttavilta, ja tuhannet uskovaiset kaiuttivat »keskiyön huutoa». AO7 345.3

Vuoksiaallon tavoin liike kulki yli maan. Se levisi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään, maan syrjäisimpiinkin paikkoihin, kunnes Jumalan odottava kansa oli täysin hereillä. Kiihkomielisyys katosi tämän julistuk- sen tieltä niin kuin varhainen huurre nousevan auringon edestä. Uskovaisten epäily ja neuvottomuus katosivat; toivo ja rohkeus elähdyttivät heidän mieltään. Liike oli vapaa niistä äärimmäisyyksistä, joita aina ilmenee ihmisten suuresti innostuessa ilman Jumalan sanan ja Hengen hillitsevää vaikutusta. Se oli luonteeltaan samanlaista kuin ne nöyrtymisen ja Herran luokse palaamisen ajat, jotka muinaisen Israelin keskuudessa seurasivat hänen palvelijainsa julistamia varoitussanomia. Sillä oli ne tuntomerkit, jotka ovat ominaisia Jumalan työlle kaikkina aikoina. Haltioitumista ei sanottavasti ollut, vaan pikemmin syvää sydämen tutkimista, syntien tunnustamista ja maailmasta luopumista. Kamppailevien sielujen taakkana oli valmistautuminen kohtaamaan Herraa. Oli kestävää rukousta, johon liittyi ehdoton antautuminen Jumalalle. AO7 345.4

Tätä liikettä kuvaillessaan Miller sanoi: »Mitään suuren ilon ilmaisua ei esiinny; se on aivan kuin pidätetty sitä hetkeä varten, jolloin taivas ja maa yhdessä iloitsevat sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla. Ei kuulu mitään huutoa; sekin on säästetty siihen hetkeen, jolloin huuto kuuluu taivaasta. Laulajat ovat hiljaa; he odottavat yhtymistä enkelijoukkoihin, taivaan kuoroon. Tunteet eivät iske yhteen; koko joukossa on yksi sydän ja yksi sielu.»363 AO7 346.1

Eräs toinen liikkeessä mukana ollut todisti: »Se sai kaikkialla aikaan syvää sydämen tutkimista ja sielun nöyrtymistä taivaan Jumalan edessä. Se vieroitti tämän maailman asioista, poisti riidat ja vihamielisyydet sekä sai ihmiset tunnustamaan rikoksensa, nöyrtymään Jumalan edessä ja katuvin, murtunein sydämin rukoilemaan häneltä armoa ja anteeksiantoa. Se sai aikaan sellaista itsensä nöyryyttämistä, mitä emme koskaan ennen olleet nähneet. Sopusoinnussa sen kehotuksen kanssa, jonka Jumala antoi Jooelin kautta Herran suurta päivää lähellä olevalle ajalle, liike johti ihmiset repimään rikki sydämensä, eikä vaatteitaan, ja kääntymään Herran tykö paastoten, itkien ja valittaen’: Sakarjan kautta antamansa sanan mukaan Jumala vuodatti armon ja rukouksen hengen lastensa ylle. He katsoivat häneen, jonka he olivat lävistäneet. Maassa oli suuret valittajaiset, ja ne, jotka odottivat Herraa, nöyryyttivät sydämensä hänen edessään.»364 AO7 346.2

Kaikista suurista uskonnollisista liikkeistä apostolien ajasta lähtien ei mikään ole ollut vapaampi inhimillisistä puutteellisuuksista ja saatanan juonista kuin syksyn 1844 liike. Vielä nytkin, monen vuoden perästä, tässä liikkeessä mukana olleet ja totuudessa lujina pysyneet tuntevat tuon siunauksellisen toiminnan pyhän vaikutuksen ja todistavat sen olleen Jumalasta.^* AO7 346.3