Alfa Ja Omega, vol. 7

Sielunvihollisen juonia adventtiherätyksen lamauttamiseksi

Näihin aikoihin alkoi esiintyä hurmahenkisyyttä. Muutamat, jotka olivat tunnustaneet olevansa sanoman innokkaita kannattajia, hylkäsivät Jumalan sanan ainoa- na erehtymättömänä oppaana ja väittäen olevansa Hengen johdossa antautuivat omien tunteittensa, vaikutelmiensa ja kuvittelujensa johdettaviksi. Jotkut ilmaisivat sokeaa kiihkoa ja julistivat tuomion kaikille, jotka eivät hyväksyneet heidän menettelyään. Heidän kiihkomieliset käsityksensä ja menettelytapansa eivät saaneet adventistien enemmistön taholta osakseen vähääkään myötätuntoa; kuitenkin ne tuottivat häpeää totuuden asialle. AO7 340.3

Saatana koetti tällä tavalla vastustaa ja vahingoittaa Jumalan työtä. Adventtiliike oli saanut aikaan suuren herätyksen, tuhannet syntiset olivat kääntyneet ja uskovaisia miehiä antautui julistamaan totuutta, vieläpä viivytyksenkin aikana. Pahuuden ruhtinas menetti alamaisiaan, ja saattaakseen Jumalan asian huonoon huutoon hän koetti pettää joitakin uskon tunnustajia ja kiihotti heitä äärimmäisyyksiin. Sitten hänen asiamiehensä olivat valmiina tarttumaan jokaiseen erehdykseen, jokaiseen hairahdukseen ja jokaiseen sopimattomaan tekoon sekä esittämään ne kansalle suuresti liioiteltuina tehdäkseen adventistit ja heidän uskonsa vastenmielisiksi. Sen vuoksi mitä useampia sellaisia henkilöitä, jotka olivat hänen johdossaan, hän saisi tunnustamaan uskonsa Kristuksen toiseen tulemiseen, sitä suuremman hyödyn hän saisi esittämällä heidät koko uskovien joukon edustajina. AO7 341.1

Saatana on veljien syyttäjä, ja hänen henkensä yllyttää ihmisiä tarkkaamaan Herran kansan erehdyksiä ja puutteita sekä saattamaan ne julkisuuteen, samalla kun sen hyvät työt vaieten sivuutetaan. Hän toimii, kun Jumala tekee työtä sielujen pelastukseksi. Kun Jumalan pojat tulevat Herran eteen, tulee saatanakin heidän kanssaan. Jokaisessa herätyksessä hän on valmis tuomaan kääntyneiden joukkoon sellaisia, joilla on kääntymätön sydän ja epävakainen mieli. Kun nämä ovat vastaanottaneet muutamia totuuden kohtia ja saaneet paikan uskovien joukossa, hän vaikuttaa heidän kauttaan esittämällä teorioita, jotka pettävät varomattomia. Jos joku on Jumalan lasten kanssa kirkossa ja Herran pöydässä, ei sen perusteella vielä voi päättää, että hän on tosi kristitty. Saatana on usein läsnä juhlallisimmissa tilaisuuksissa niiden hahmossa, joita hän voi käyttää aseinaan. AO7 341.2

Pimeyden ruhtinas vastustaa Jumalan kansaa joka askeleella, jonka se ottaa matkallaan taivaallista kaupunkia kohti. Koko kirkon olemassaolon aikana ei ole toimitettu mitään uskonpuhdistusta kohtaamatta vaikeita esteitä. Niin oli Paavalin aikana. Mihin hyvänsä apostoli perusti seurakunnan, siellä oli joitakin, jotka ilmoittivat vastaanottavansa uskon mutta toivat mukanaan harhaoppeja. Jos ne olisi hyväksytty, ne olisivat lopulta hävittäneet totuudenrakkauden. Lutherkin joutui kokemaan suuria vaikeuksia kiihkomielisten henkilöiden tähden, jotka väittivät Jumalan puhuneen suoraan heidän kauttaan ja tämän perusteella asettivat omat käsityksensä Raamatun todistusten yläpuolelle. Useat, joilta puuttui uskoa ja kokemusta mutta jotka olivat itsekylläisiä ja rakastivat uuden kuulemista ja kertomista, tulivat näiden uusien opettajien väitteiden harhaan johtamiksi ja saatanan asiamiehiin liittyen alkoivat repiä sitä, minkä Luther oli Jumalan ohjaamana rakentanut. Samoin Wesleyn veljekset ja muut, joiden vaikutus ja usko ovat olleet siunaukseksi maailmalle, kohtasivat joka askeleella saatanan vehkeilyjä tämän yllyttäessä kiihkoilevia, epävakaisia ja pyhittymättömiä henkilöitä kaikenlaiseen hurmahenkisyyteen. AO7 341.3

William Miller ei hyväksynyt sellaisia pyrkimyksiä, jotka johtivat hurmahenkisyyteen. Lutherin tavoin hän selitti, että jokaista henkeä oli koeteltava Jumalan sanalla. »Saatanalla on», Miller sanoi, »nykyään suuri valta muutamien mieleen. Mutta mistä tiedämme, mikä henki heissä on? Raamattu vastaa: ‘Heidän hedelmistään te tunnette heidät.’ - - Maailmassa on monenlaisia henkiä, ja meitä on kehotettu koettelemaan niitä. Henki, joka ei johda meitä elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti, ei ole Kristuksen Henki. Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että saatanalla on suuri osuus näissä hillittömissä liikkeissä. — Keskuudessamme on useita, jotka väittäessään olevansa täysin pyhittyneitä seuraavat ihmisten perimätietoja ja ovat ilmeisesti yhtä tietämättömiä totuudesta kuin nekin, jotka eivät esitä sellaisia väitteitä.»359 »Erehdyksen henki johtaa meidät pois totuudesta, ja Jumalan Henki johtaa meidät totuuteen. Mutta te sanotte, että ihminen voi olla erehdyksessä ja luulla omistavansa totuuden. Mitä sitten? Me vastaamme, että Henki ja sana pitävät yhtä. Jos ihminen tutkii itseään Jumalan sanan avulla ja huomaa täydellisen sopusoinnun vallitsevan koko Raamatussa, silloin hänen täytyy uskoa, että hänellä on totuus, mutta jos hän huomaa, että häntä johtava henki ei ole sopusoinnussa koko Jumalan lain ja koko Raamatun kanssa, silloin hänen tulee varoa, ettei hän joudu perkeleen pauloihin.»360 »Minä olen usein ystävällisissä silmissä, kyynelten kostuttamissa poskissa ja mielenliikutuksen katkaisemissa lauseissa nähnyt parempia todistuksia tosi hurskaudesta kuin kaikessa siinä hälinässä, mitä kristikunnassa on.»361 AO7 342.1

Uskonpuhdistuksen päivinä sen viholliset syyttivät hurmahenkisyyden tuottamista pahoista hedelmistä niitä, jotka sitä innokkaimmin vastustivat. Adventtiliikkeen vastustajat menettelivät samoin. Tyytymättä vain vääristelemään ja liioittelemaan ääriainesten ja kiihkoilijani erheitä he levittivät täysin perättömiä, epäsuotuisia huhuja. Näiden henkilöiden vaikuttimina olivat ennakko- luulot ja viha. Kristuksen tulemuksen julistaminen oven edessä olevana tapahtumana häiritsi heidän rauhaansa. He pelkäsivät sen olevan totta mutta toivoivat, ettei niin olisi. Tämä oli salaisena syynä heidän taisteluunsa adventisteja ja heidän uskoaan vastaan. AO7 343.1

Muutamien kiihkoilijain tunkeutuminen adventistien riveihin oikeuttaa yhtä vähän päättelemään, että liike ei ollut Jumalasta, kuin kiihkoilijain ja pettureiden tunkeutuminen seurakuntaan Paavalin ja Lutherin päivinä oikeutti tuomitsemaan heidän työnsä. Jos Jumalan lapset heräävät unestaan ja alkavat vakavissaan tehdä parannusta ja uudistaa elämäänsä, jos he tutkivat Jumalan sanaa oppiakseen tuntemaan totuuden, niin kuin se on Jeesuksessa, jos he kokonaan pyhittäytyvät Jumalalle, silloin ei ole puuttuva todistusta siitä, että saatana on yhä vireässä toiminnassa. Hän on ilmaiseva voimansa kaikella mahdollisella petoksella valtakuntansa kaikkien langenneiden enkelien avustamana. AO7 344.1

Hurmahenkisyys ja hajaannus eivät johtuneet Kristuksen toisen tulemisen julistuksesta. Niitä ilmaantui kesällä 1844, jolloin adventistit olivat epäilyn ahdistamia ja neuvottomia todellisen tilansa suhteen. Ensimmäisen enkelin sanomalla ja »keskiyön huudolla» oli hurmahenkisyyttä ja erimielisyyttä ehkäisevä vaikutus. Ne, jotka olivat mukana näissä vakavissa liikkeissä, olivat yksimielisiä. Heidän sydämensä oli täynnä rakkautta toisiinsa ja Jeesukseen, jonka he odottivat pian näkevänsä. Tämä usko, tämä autuaallinen toivo, nosti heidät kaikkien inhimillisten vaikutusten yläpuolelle ja osoittautui suojaksi saatanan hyökkäyksiä vastaan. AO7 344.2