Lunastuksen Historia

Luku 30—Kristuksen ylösnousemus

Opetuslapset lepäsivät sapatin ja surivat Herransa kuolemaa, Jeesuksen, kirkkauden Kuninkaan levätessä hauta-kammiossa. Kun yö lähestyi, olivat sotilaat asettuneet vartioimaan Vapahtajan leposijaa enkelien liidellessä näkymättöminä pyhän paikan yllä. Yö kului verkalleen, ja kun vielä oli pimeä, tiesivät vartioivat enkelit, että Jumalan rakkaan Pojan, heidän rakkaan Herransa, vapautuksen hetki oli pian koittava. Kun he odottivat mitä syvimmän mielenliikutuksen valtaamina Hänen voittonsa hetkeä, tuli väkevä enkeli nopeasti lentäen taivaasta. Hänen kasvonsa olivat kuin salama ja hänen vaatteensa valkeat kuin lumi. Hänen kirkkautensa hajoitti pimeyden hänen lentosuunnaltansa, ja sai pahat enkelit, jotka voitonriemuisina olivat väittäneet Jeesuksen ruumista saaliiksensa, pakenemaan kauhistuneina hänen loistoaan ja kirkkauttaan. Muuan siitä enkelijoukosta, joka oli ollut todistamassa tuota kauheata Kristuksen nöyryyttämistä, ja vartioi Hänen leposijaansa, liittyi taivaasta tulleeseen enkeliin, ja he tulivat yhdessä hautakammion luo. Maa vapisi ja tärisi heidän lähestyessänsä, ja syntyi valtava maanjäristys. KuKi 179.1

Kauhu valtasi roomalaiset vartijat. Missä oli nyt heidän voimansa vartioida Jeesuksen ruumista? He eivät nyt ajatelleet velvollisuuttaan, eikä sitä, että opetuslapset varastavat Jeesuksen pois. Enkelien kirkkaus paistoi kirkkaammin kuin aurinko, niin että roomalaiset vartijat kaatuivat kuin kuolleina maahan. Toinen enkeleistä tarttui suureen kiveen, vieritti sen pois hautakammion suulta ja istuutui itse sille. Toinen meni hautaan ja avasi siteen Jeesuksen pään ympäriltä. KuKi 179.2