Lunastuksen Historia

10/231

Luku 4—Kiusaus ja lankeemus

Saatana ottaa käärmeen muodon ja saapuu Eedeniin. Käärme oli kaunis, siivekäs olento, ja lentäessään halki ilman se oli ulkonäöltään kirkas kuin kiilloitettu kulta. Se ei liikkunut maassa, vaan lensi paikasta toiseen halki ilman ja söi hedelmiä kuin ihminen. Saatana meni käärmeeseen ja otti sen paikan tiedon puussa sekä alkoi verkkaisesti syödä hedelmää. KuKi 23.1

Eeva, aluksi huomaamattaan, erkani miehestään työskennellessään. Kun hän huomasi asian, hän ajatteli voivansa olla vaarassa, mutta sitten taas hän ajatteli olevansa turvattu, vaikkei pysyisikään kiinteästi miehensä rinnalla. Hänellä oli viisautta ja tarmoa tunteakseen pahan, jos se tulisi, ja kohdatakseen sen. Näin enkelit olivat varoittaneet häntä tekemästä. Eeva havaitsi olevansa tarkastelemassa kielletyn puun hedelmiä hämmentyneen uteliaana ja ihailevana. Hän näki puun sangen ihanaksi ja tuumi itsekseen, miksi Jumala oli niin ehdottomasti kieltänyt heitä syömästä siitä j a koskemasta siihen. Nyt oli Saatanalla tilaisuus. Hän puhutteli Eevaa, ikäänkuin olisi kyennyt arvaamaan hänen ajatuksensa: “Onko Jumala todellakin sanonut: ‘Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Siten hän pehmein ja miellyttävin sanoin ja sointuvalla äänellä puhutteli ihmettelevää Eevaa. Tämä hämmästyi kuullessaan käärmeen puhuvan. Käärme ylisti Eevan kauneutta ja erinomaista rakastettavuutta, mikä ei suinkaan ollut vastenmielistä Eevasta. Mutta hän tyrmistyi sillä hän tiesi, että Jumala ei ollut antanut käärmeelle puhekykyä. KuKi 23.2

Eevan uteliaisuus oli herännyt. Sen sijaan että olisi paennut paikalta, hän kuunteli kuullakseen käärmeen puhuvan. Hänen mieleensä ei juolahtanut, että langennut vihollinen mahdollisesti käytti käärmettä meediona eli välikappaleenaan. Saatana se puhui, eikä käärme. Hän sai Eevan petetyksi, mairitelluksi ja sokaistuksi. Jos hän olisi tavannut kunnioitusta herättävän merkkihenkilön, jolla olisi ollut enkelien muoto ja muistuttanut heitä, hän olisi ollut varuillaan. Mutta tämän oudon äänen olisi pitänyt ajaa Eeva mieheltä tiedustelemaan, miksi tuo niin vapaasti puhutteli häntä. Mutta Eeva rupesi keskustelemaan käärmeen kanssa. Eeva vastasi tämän kysymykseen: “Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ‘Älkää syökö siitä älkääkä kos-keko siihen, ettette kuolisi.’” Käärme vastasi: “Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” KuKi 23.3

Saatana tahtoi esittää sen ajatuksen, että syömällä kielletystä puusta he saisivat uudenlaatuista ja jalompaa tietoa, kuin mitä he olivat tähän asti saaneet. Tämä on hänen lankeemuksensa jälkeen ollut hänen erikoinen työnsä, jolla on ollut suuri merkitys — johdattaakseen ihmiset utelemaan Kaikkivaltiaan salaisuuksia eikä tyytymään siihen, mitä Jumala on ilmaissut, ja tarkoin tottelemaan, mitä Hän on käskenyt. Hän johtaisi heidät tottelemattomuuteen Jumalan käskyille, ja sitten uskottelisi heille, että he niin astuvat verrattomalle tiedon vainiolle. Tämä on pelkkää luuloa vain ja surkuteltava harhakuva. He eivät kykene ymmärtämään sitä, mitä Jumala on ilmaissut, halveksivat Hänen nimenomaisia käskyjään ja tavoittelevat viisautta Jumalalta pyytämättä sekä koettavat ymmärtää sitä, minkä Hän on nähnyt hyväksi salata kuolevaisilta. He ovat haltioissaan aatteittensa kehityksestä ja lumoissaan omista turhista mietelmistään, mutta hapuilevat keskiyön pimeydessä suhteessaan todelliseen tietoon. He ovat aina oppimassa, mutta eivät pääse koskaan totuuden tuntoon. KuKi 24.1

Jumalan tahto ei ollut, että tämä synnitön pari tutustuisi pahaan. Hän oli ilmaiseksi antanut heille hyvää, mutta salannut pahan. Eeva piti käärmeen sanoja viisaina, ja hyväksyi hänen lavean vakuutuksensa: “Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” — mikä teki Jumalasta valehtelijan. Julkeasti Saatana vihjaisi, että Jumala oli pettänyt heitä estämällä heitä pääsemästä Hänen itsensä vertaisiksi ylevässä tie- dossa. Jumala sanoi: Jos syötte, teidän pitää varmasti kuolla. Käärme sanoi: Jos syötte, “ette suinkaan kuole”. KuKi 24.2

Kiusaaja vakuutti Eevalle, että niin pian kun hän söisi hedelmästä, hän saisi uutta ja erinomaista tietoa, joka tekisi hänet Jumalan vertaiseksi. Hän veti Eevan huomion itseensä. Hän (käärme) söi puusta vapaasti ja havaitsi hedelmän, paitsi täysin vaarattomaksi, myös herkulliseksi ja piristäväksi, ja hän kertoi Eevalle, että sen verrattomien, viisautta ja voimaa antavien ominaisuuksien tähden Jumala oli kieltänyt heitä maistamasta siitä ja vieläpä koskemasta siihen, sillä Hän tunsi sen verrattomat ominaisuudet. Käärme selitti, että syömällä sen puun hedelmiä, jonka Jumala oli heiltä kieltänyt, hän oli saavuttanut puhekyvyn. Hän antoi Eevan ymmärtää, ettei Jumala panisi sanaansa täytäntöön. Se oli vain uhkaus pelottamaan heitä ja pitämään heidät paljosta hyvästä osattomina. Edelleen hän kertoi heille, etteivät he kuolisi. Olivathan he syöneet elämän puusta, joka ylläpitää kuolemattomuutta? Hän sanoi, että Jumala petti heitä pidättämällä heiltä korkean, autuaallisen olon ja mitä ylevimmän onnellisuuden. Kiusaaja otti hedelmän ja ojensi sen Eevalle. Eeva otti sen käteensä. Nyt kiusaaja sanoi: “Sinuahan kiellettiin myös koskemasta siihen, jottet kuolisi.” Hän sanoi Eevalle, ettei tämä syömällä hedelmästä huomaisi suurempaa vaikutelmaa kuolemasta ja pahasta kuin hän huomasi koskettamallakaan ja käsittelemällä sitä. Eeva rohkaistui, koska hän ei tuntenut mitään suoranaisia merkkejä Jumalan tyytymättömyydestä. Hänestä kaikki, mitä kiusaaja oli sanonut, oli viisasta ja moitteetonta. Hän söi ja ihastui hedelmään. Se maistui hänestä herkulliselta, ja hän kuvitteli tuntevansa itsessään hedelmän verrattomia vaikutuksia. KuKi 25.1