Lunastuksen Historia

Luku 21—Mooseksen synti

Jälleen Israelin seurakunta vietiin erämaahan, siihen samaan paikkaan, jossa Jumala oli koetellut heitä heti sen jälkeen, kun he olivat lähteneet Egyptistä. Herra oli antanut heille vettä kalliosta, ja tämä vesi oli jatkuvasti virrannut aina siihen saakka, kunnes he olivat uudelleen tulossa kallion luokse, jolloin Herra lopetti tämän elävän virran juoksun koetellakseen jälleen kansaansa nähdäkseen, kestäisivätkö he uskonsa koetuksen vai napisisivatko jälleen Häntä vastaan. KuKi 127.1

Kun heprealaiset olivat janoissaan eivätkä löytäneet vettä, he tulivat kärsimättömiksi eivätkä muistaneet Jumalan voimaa, joka melkein neljäkymmentä vuotta sitten oli antanut heille vettä kalliosta. Sen sijaan että olisivat luottaneet Jumalaan, he valittivat Moosekselle ja Aaronille, ja sanoivat heille: “Jospa mekin olisimme hukkuneet silloin, kun veljemme hukkuivat Herran edessä!” He tarkoittivat sillä, että he olisivat olleet siinä joukossa, jonka vitsaus tuhosi Koorahin, Daatanin ja Abiramin kapinan yhteydessä. KuKi 127.2

Suutuksissaan he kyselivät: “Minkätähden toitte Herran seurakunnan tähän erämaahan kuollaksemme karjoinemme tänne? Ja minkätähden johdatitte meidät tähän pahaan paikkaan, jossa ei kasva viljaa eikä viikunoita, ei viiniköynnöksiä eikä granaattiomenia, ja jossa ei ole vettä juoda?” KuKi 127.3

“Mutta Mooses ja Aaron menivät seurakunnan luota ilmestysmajan ovelle ja lankesivat kasvoilleen. Silloin näkyi Herran kirkkaus heille. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ‘Ota sauva ja kokoa seurakunta, sinä ja veljesi Aaron, ja puhukaa heidän silmiensä edessä kalliolle, niin se antaa vettä, ja sinä saat vettä tulemaan heille kalliosta ja juotat joukon ja sen karjan.’ Niin Mooses otti sauvan Herran kasvojen edestä, niinkuin Hän oli häntä käskenyt.” KuKi 127.4