Lunastuksen Historia

Luku 63—Tuhatvuotiskausi

Huomioni kiinnitettiin jälleen tähän maahan. Jumalattomat oli hävitetty, ja heidän ruumiinsa makasivat maassa. Jumalan viha oli seitsemän viimeisen vitsauksen muodossa kohdannut maan asukkaita saattaen heidät pureskelemaan kielensä rikki tuskissansa ja kiroamaan Jumalan. Erikoisesti väärät paimenet olivat joutuneet Jumalan vihan kohteiksi. Heidän silmänsä olivat kokonaan kuluneet silmäkuopissaan, samoin heidän kielensä heidän vielä seistessänsä jaloillansa. Kun Jumalan ääni oli pelastanut pyhät, kääntyivät jumalattomat raivoissaan toisiaan vastaan. Maa näytti hukkuvan vereen, ja ruumiita oli maan toisesta äärestä sen toiseen ääreen saakka. KuKi 329.1

Maa oli kuin autio erämaa. Maanjäristysten kukistamat kaupungit ja kylät olivat raunioina. Vuoret olivat siirtyneet sijoiltansa jättäen maahan suuria onkaloita. Rosoisia kallionlohkareita, joita meri oli työntänyt maalle tai jotka olivat irtaantuneet maasta, oli hajallaan yli koko maanpiirin. Suuria puita oli kiskoutunut juurineen maasta, ja ne olivat hajallaan maan pinnalla. Tästä on tuleva Saatanan ja hänen enkeliensä koti tuhannen vuoden ajaksi. Tänne hänet suljetaan kulkemaan ristiin rastiin maan rosoista pintaa ja katselemaan, mitä hän on kapinallaan Jumalan lakia vastaan saanut aikaan. Tuhannen vuoden ajan hän saa nauttia aiheuttamansa kirouksen hedelmistä. KuKi 329.2

Rajoitettuna yksinomaan tähän maahan hän ei pääse käymään muilla taivaankappaleilla kiusaamassa ja vaivaamassa niitä, jotka eivät ole langenneet. Tänä aikana Saatana kärsii suunnattomasti. Lankeemuksestaan saakka hän on pitänyt pahoja ominaisuuksiansa alituisesti käytössä. Mutta nyt häneltä riistetään hänen voimansa ja hänet jätetään miettimään aikaansaannoksiaan aina lankeemukses- taan saakka ja vavisten ja peläten odottamaan sitä hirvittävää aikaa tulevaisuudessa, jolloin hänen täytyy kärsiä rangaistus kaikesta tekemästään pahasta ja kaikista synneistä, joihin hän on antanut aiheen. KuKi 329.3

Kuulin enkelien ja lunastettujen pyhien voitolliset riemuhuudot, jotka kaikuivat ikäänkuin kymmenien tuhansien soittimien äänet, sen johdosta ettei Saatana saanut enää kiusata ja vaivata heitä ja että muiden maailmojen asukkaat vapautuivat Saatanan läsnäolosta ja hänen kiusauksistaan. KuKi 330.1

Sitten näin valtaistuimia, ja Jeesus ja lunastetut pyhät istuivat niille, ja pyhät hallitsivat Jumalan kuninkaina ja pappeina. Yhdessä kansansa kanssa Kristus tuomitsi jumalattomat kuolleet vertaillen heidän tekojaan lakikirjaan, Jumalan sanaan, ja ratkaisten kunkin kohtalon sen mukaan, mitä kukin oli ruumiissaan tehnyt. Sitten he mittasivat jumalattomille heidän kärsittäväkseen tulevan osan heidän tekojensa mukaan. Se kirjoitettiin heidän nimiensä kohdalle kuoleman kirjaan. Jeesus ja pyhät tuomitsivat myös Saatanan ja hänen enkelinsä. Saatanan rangaistus oli oleva paljon suurempi kuin niiden, jotka hän oli pettänyt. Hänen rangaistuksensa oli ylittävä muiden rangaistukset, niin ettei niitä voida ollenkaan verrata toisiinsa. Senkin jälkeen kun kaikki hänen eksyttämänsä uhrit olivat menettäneet henkensä, Saatanan oli vielä elettävä ja kärsittävä kauan aikaa. KuKi 330.2

Kun jumalattomien kuolleiden tuomitseminen oli päättynyt tuhannen vuoden lopulla, Jeesus poistui kaupungista pyhien ja enkelien seuratessa Häntä. Jeesus laskeutui eräälle suurelle vuorelle, joka, niin pian kuin Hänen jalkansa sitä koskettivat, halkesi kahtia muodostaen valtavan tasangon. Sitten katsahdimme ylös ja näimme suuren ja kauniin kaupungin, jolla oli kaksitoista perustusta ja kaksi-toista porttia, kolme kullakin sivustalla, ja enkeli kullakin portilla. Huudahdimme: “Kaupunki, suuri kaupunki! Se tulee alas taivaasta Jumalan tyköä!” Sitten se laskeutui täydessä loistossaan ja häikäisevässä kirkkaudessaan tuolle valtavalle tasangolle, jonka Jeesus oli sille valmistanut. KuKi 330.3