Lunastuksen Historia

143/231

Luku 36—Stefanuksen kuolema

Stefanus oli hyvin toimelias Jumalan asialla ja julisti uskoaan rohkeasti. “Niin nousi muutamia niin kutsutusta libertiinien ja kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagoogasta sekä niiden joukosta, jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta, väittelemään Stefanuksen kanssa, mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui.” Nämä suurten rabbiinien oppilaat olivat ajatelleet itsevarmasti, että julkisessa väittelyssä he voisivat saada Stefanuksesta täydellisen voiton, sillä he pitivät häntä oppimattomana. Mutta hän ei ainoastaan puhunut Pyhän Hengen voimalla, vaan kaikille tuossa suuressa joukossa oli ilmeistä, että hän oli myös profetioiden tutkija ja perillä kaikista lakia koskevista asioista. Kykenevästi hän puolusti kannattamiaan totuuksia ja voitti vastustajansa perin pohjin. KuKi 204.1

Papit ja hallitusmiehet, jotka näkivät Stefanuksen saarnaan liittyvän ihmeellisen voiman ilmenemisen, tulivat täyteen katkeraa vihaa. Sen sijaan että olisivat myöntäneet hänen esittämänsä todistuksen painavuuden, he päättivät vaientaa hänen äänensä ottamalla hänet hengiltä. KuKi 204.2

Sen tähden he vangitsivat Stefanuksen ja veivät hänet korkean neuvoston eteen kuulusteltavaksi. KuKi 204.3

Oppineita juutalaisia ympärillä olevista maista oli kokoontunut kumotakseen syytetyn todistelut. Saulus, joka oli kunnostautunut Kristuksen innokkaana vastustajana ja kaikkien Häneen uskovien vainoojana, oli myös läsnä. Tämä oppinut mies oli ottanut johtoaseman Stefanusta vastaan. Hän osoitti rabbiinin puhetaidon ja johdonmukaisuuden merkityksen tässä asiassa vakuuttaen kansalle, että Stefanus saarnasi eksyttäviä ja vaarallisia oppeja. KuKi 204.4

Mutta Stefanuksesta Saulus tapasi sivistykseltään itsensä vertaisen, vieläpä sellaisen, joka täysin ymmärsi Jumalan tarkoituksen evankeliumin levittämisessä toisille kansoille. Hän uskoi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan ja oli täysin perillä juutalaisten etuoikeuksista; mutta hänen uskonsa oli avara, ja tiesi ajan tulleen, jolloin todelliset uskovaiset eivät tulisi palvelemaan Jumalaa ainoastaan käsin tehdyissä temppeleissä, vaan että kaikkialla maailmassa ihmiset voivat palvella Jumalaa Hengessä ja totuudessa. Peite oli pudonnut Stefanuksen silmiltä, ja hän näki päättyneeksi sen, minkä Kristuksen kuolema lakkautti. KuKi 204.5

Papit ja hallitusmiehet eivät voineet mitään hänen selvälle, tyynelle viisaudelleen, vaikka heidän vastarintansa oli kiihkeätä. He päättivät tehdä Stefanuksesta varoittavan esimerkin, niin että he, samalla kun saivat oman kostonhimoisen vihansa tyydytetyksi, pelottelemalla estäisivät toisia omaksumasta hänen uskoaan. Häntä vastaan esitettiin syytöksiä mitä uskottelevimmalla tavalla. Vääriä todistajia pal-kattiin todistamaan, että he olivat kuulleet hänen puhuvan herjaavia sanoja temppeliä ja lakia vastaan. He sanoivat: “Sillä me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, tuo Nasaretilainen, on hajoittava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset, jotka Mooses on meille antanut.” KuKi 205.1

Kun Stefanus seisoi tuomariensa edessä vastaamassa jumalanpilkasta, valaisi pyhä hohde hänen kasvonsa. “Ja kaikki jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot.” Monet, jotka katselivat Stefanuksen hohtavia kasvoja, vapisivat ja peittivät kasvonsa, mutta paatuneet uskottomat ja ennakkoluulojen valtaamat eivät horjuneet. KuKi 205.2