Kodin Ihanteita

Luku 3—Eeden — mallikoti

Jumala valmisti ihmisen ensimmäisen kodin. — Jumala itse valmisti ensimmäisille vanhemmillemme Eeden-kodin. Kun hän oli varustanut sen kaikella, mitä ihminen saattoi toivoa, hän sanoi: “Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.”-- KI 22.1

Herra piti tästä viimeiseksi luomastaan jaloimmasta olennosta ja suunnitteli hänet täydellisen maan täydelliseksi asukkaaksi. Mutta hänen tarkoituksensa ei ollut, että ihminen eläisi yksin. Hän sanoi: “Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” ¹ KI 22.2

Jumala itse antoi Aadamille toverin. Hän teki miehelle “avun, joka on hänelle sopiva”, häntä vastaavan olennon, joka sopi hänen avukseen ja kumppanikseen ja joka saattoi hänen tavallaan tuntea rakkautta ja myötätuntoa. Eeva luotiin kylkiluusta, jonka Jumala otti Aadamin kyljestä. Se merkitsi, ettei vaimon sopinut hallita miestään mutta ei myöskään joutua sorretuksi vähäarvoisempana. Hänen tuli olla hänen rinnallaan tasavertaisena, miehensä rakastamana ja suojelemana. Osana miehestä, luuna hänen luustaan ja lihana hänen lihastaan hän oli miehen toinen minä. Se osoittaa, miten läheisen yhteyden ja kiinteän rakkauden tuli vallita heidän välillään. “Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä” (Ef. 5: 29). “Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”² KI 22.3

Ensimmäinen aviopari. — Jumala vihki ensimmäisen avioparin. Tämä asetus on siis kaikkeuden Luojan säätä mä. “Avioliitto pidettäköön kunniassa” (Hebr. 13: 4) yhtenä Jumalan ensimmäisistä lahjoista ihmiselle. Se on toinen niistä kahdesta säädöksestä, jotka Aadam syntiinlankeemuksen jälkeen otti mukaansa paratiisin porttien ulkopuolelle. Avioliitto on siunaukseksi, kun siinä pidetään arvossa ja noudatetaan jumalallisia periaatteita. Se valvoo ihmissuvun puhtautta ja onnellisuutta, täyttää ihmisen seuralliset tarpeet ja jalostaa hänen fyysistä, älyllistä ja siveellistä olemustaan.³ KI 22.4

Hän, joka antoi Eevan Aadamille avuksi, suoritti ensimmäisen ihmetekonsa hääjuhlassa. Kristus aloitti julkisen toimintansa juhlasalissa, jossa ystävä- ja sukulaispiiri parhaillaan iloitsi. Siten hän vahvisti avioliiton ja tunnusti sen omaksi asetuksekseen. — - KI 23.1

Kristus kunnioitti avioliittoa ja teki siitä vertauskuvan itsensä ja lunastamiensa ihmisten välisestä liitosta. Hän itse on ylkä; ja seurakunta on hänen valitsemansa morsian, josta hän sanoo: “Kaikin olet kaunis, armaani, ei ole sinussa ainoatakaan virheä.”⁴ KI 23.2

Jokainen tarve täytettiin. — Aadam sai kaiken, mitä hän saattoi toivoa. Jokainen tarve täytettiin. Ihanassa Eedenissä ei ollut syntiä eikä merkkiäkään turmeluksesta. Jumalan enkelit seurustelivat vapaasti pyhän parin kanssa ja osoittivat sille rakkauttaan. Onnelliset laululinnut livertelivät estottomasti iloisia ylistyslauluja Luojalleen. Rauhalliset eläimet kisailivat onnellisen luottavina Aada- min ja Eevan läheisyydessä ja tottelivat heidän käskyjään. Aadam oli täydellisessä miehuudessaan jaloin Luojan teoista.⁵ KI 23.3

Heidän ja heidän Luojansa välillä ei ollut varjon häivääkään. He pitivät Jumalaa hyväntekijänään ja Isänään, ja heidän tahtonsa oli kaikessa mukautunut hänen tahtoonsa. Jumalan luonne heijastui Aadamin luonteesta. Jumalan kirkkaus ilmeni kaikkialla luonnossa.⁶ KI 23.4

Työnteko ihmisen onneksi. — Jumala rakastaa kauneutta. Hänen kättensä työt todistavat meille selvästi sii tä. Hän istutti ensimmäisille vanhemmillemme kauniin puutarhan Eedeniin. Hän pani maan tuottamaan monenlaisia hyödyllisiä ja kauniita puita. Hän muotoili ihastuttavia, kaikenvärisiä kukkia, joiden tuoksu täytti ilman. — — Jumalan tarkoitus oli, että ihminen löytäisi onnen hoiva- tessaan hänen luomakuntaansa ja että puutarhan hedelmät täyttäisivät ihmisen tarpeet.⁷ KI 23.5

Aadam sai tehtäväkseen puutarhan hoidon. Luoja tiesi, ettei Aadam voinut olla onnellinen toimettomana. Puutarhan kauneus ihastutti häntä, mutta se ei riittänyt. Hänellä täytyi olla työtä, jossa hänen ruumiinsa ihmeellinen koneisto saisi tarvitsemaansa harjoitusta. Jos onnellisuus olisi voitu saavuttaa joutilaisuudessa, ei pyhässä viattomuuden tilassa olleelle ihmiselle olisi annettu työtä. Mutta hän, joka loi ihmisen, tiesi, mikä tekisi tästä onnellisen. Heti kun Jumala oli luonut ihmisen, hän antoi tälle sopivaa työtä. Lupaus suurenmoisesta tulevaisuudesta ja käsky tehdä työtä jokapäiväisen leivän ansaitsemiseksi annettiin samalta valtaistuimelta.⁸ KI 24.1

Kristitty koti kunniaksi Jumalalle. — Isät ja äidit, jotka asettavat Jumalan ensimmäiselle sijalle kodissaan ja jotka opettavat lapsilleen, että Herran pelko on viisauden alku, kirkastavat Jumalaa enkelien ja ihmisten edessä. He tekevät sen osoittamalla maailmalle, että heidän kotinsa on paikka, jossa vallitsee hyvä kuri ja järjestys, jossa rakastetaan ja totellaan Jumalaa eikä kapinoida häntä vastaan. Kristus ei ole vieras heidän kodissaan; hänen nimensä on heille tuttu, sitä kunnioitetaan ja tehdään tunnetuksi. Enkelit viihtyvät kodissa, jonka ylin johtaja on Jumala ja jossa lapset on opetettu kunnioittamaan uskontoa, Raamattua ja Luojaansa. Sellaiset perheet voivat vedota lupaukseen: “Minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat” (1 Sam. 2: 30). Kun isä lähtee sellaisesta kodista jokapäiväisiin tehtäviinsä, seurustelu Jumalan kanssa on tehnyt hänen mielensä herkäksi ja nöyräksi.⁹ KI 24.2

Vain Kristuksen läsnäolo voi tehdä ihmiset onnellisiksi. Kristus voi muuttaa kaikki tämän maailman vedet taivaan viiniksi. Silloin kodista tulee autuas Eeden, kaunis vertauskuva taivaallisesta perheestä.¹⁰ KI 25.1