Kodin Ihanteita

Luku 40—Väärä käsitys äidin työstä

Äidillä kiusaus ajatella, että hänen työnsä on vähäpätöistä. — Äidin työ vaikuttaa hänestä itsestään usein vähäpätöiseltä palvelukselta. Se on työtä, jota harvoin arvostetaan. Muut eivät tiedä, miten paljon huolia ja taakkoja hänellä on. Hänen päivänsä ovat täynnä pieniä velvollisuuksia, jotka kaikki vaativat kärsivällistä ponnistelua, itsehillintää, tahdikkuutta, viisautta ja itsensä uhraavaa rakkautta. Silti hän ei pysty ylpeilemään sillä, että olisi saanut aikaan jotakin suurenmoista. Hän on ainoastaan huolehtinut, että elämä kodissa sujuu kitkattomasti. Uupumuksestaan ja hämmennyksestään huolimatta hän on yrittänyt puhua lapsille ystävällisesti, järjestää heille ohjelmaa ja pitää heidät tyytyväisinä sekä ohjata heidän pienet jalkansa oikealle polulle. Hänestä tuntuu, ettei hän ole saanut aikaan mitään. Mutta asia ei ole niin. Taivaan enkelit tarkkailevat huolten uuvuttamaa äitiä pannen merkille taakat, joita hän päivittäin kantaa. Hänen nimeään ei ehkä kuulla maailmassa, mutta se on kirjoitettu Karitsan elämän kirjaan.¹ KI 228.1

Todellinen vaimo ja äiti — suorittaa tehtävänsä arvokkaasti ja iloisesti pitämättä alentavana sitä, että omin käsin tekee kaiken, mitä hyvin hoidettu talous vaatii.² KI 228.2

Pidetään alempiarvoisena kuin lähetystyötä. — Miten tärkeää tämä työ onkaan! Ja kuitenkin kuulemme äitien kaipaavan lähetystyöhön! Jos he vain pääsisivät johonkin vieraaseen maahan, niin he tuntisivat tekevänsä jotakin hyödyllistä. Mutta päivittäisiin toimiin tarttumi nen kotona ja niiden suorittaminen tuntuu heistä uuvuttavalta ja epäkiitolliselta tehtävältä.³ KI 228.3

Lähetyskentälle kaipaavilla äideillä on lähetyskenttä omassa kotipiirissään, — -. Eikö hänen omien lastensa sielu ole yhtä arvokas kuin pakanoiden sielu? Miten huolellisesti ja hellästi hänen tulisikaan seurata lastensa kehittyvää luonnetta ja liittää Jumala heidän kaikkiin ajatuksiinsa! Kuka selviytyy tästä yhtä hyvin kuin rakastava, Jumalaa pelkäävä äiti?⁴ KI 229.1

Muutamat ajattelevat, että jolleivät he ole suoranaisesti mukana aktiivisessa seurakunnallisessa työssä, he eivät toteuta Jumalan tahtoa. Tämä on erehdys. Jokainen palvelee Mestaria omalla sarallaan. On ihanaa tehdä koti miellyttäväksi ja kaikin puolin sellaiseksi, kuin sen tulee olla. Vaatimattomimmatkin kyvyt riittävät tekemään koti- elämästä Jumalan tahdon mukaisen, mikäli sydän on kääntynyt Jumalan puoleen. Kokosydäminen Jumalan palveleminen tuottaa kirkasta valoa. Ottamalla vaarin kuulemistaan asioista ja kasvattamalla lapsensa pelkäämään Jumalaa miehet ja naiset voivat palvella Jumalaa aivan yhtä hyvin kuin sananjulistajat saarnatuolissa.⁵ KI 229.2

Naiset, jotka halukkaasti suorittavat kaikki eteensä tulevat tehtävät ja iloisin mielin auttavat puolisoaan kantamaan taakkojaan ja kasvattamaan lapset Jumalalle, ovat lähetystyöntekijöitä sanan parhaimmassa merkityksessä.⁶ KI 229.3

Uskonnolliset toimet eivät saa olla tärkeämpiä kuin perheestä huolehtiminen. — Jos lyöt laimin velvollisuutesi vaimona ja äitinä ja ojennat kätesi, jotta Herra antaisi sinulle toisenlaista työtä, voit olla varma, ettei Herra toimi vastoin omaa tahtoaan: hän ohjaa sinut takaisin kotona odottavaan työhön. Jos kuvittelet, että sinulle on uskottu jokin suurempi ja pyhempi työ kuin tämä, olet harhaluulon vallassa. Olemalla uskollinen omassa kodissasi, työskentelemällä sinua lähimpänä olevien sielujen hyväksi voit tulla sopivaksi Kristuksen työhön laajemmalla kentällä. Mutta voit olla varma siitä, että ne, jotka lyövät laimin velvollisuutensa kotipiirissä, eivät valmistu muiden sielujen hyväksi tehtävään työhön.⁷ KI 229.4

Herra ei ole kehottanut sinua lyömään laimin kotiasi, puolisoasi ja lapsiasi. Hän ei milloinkaan toimi tällä tavalla, eikä hän tule koskaan tekemään niin. — Älä koskaan kuvittele hetkeäkään, että Jumala on antanut sinulle työn, joka vaatii sinua eroamaan kallisarvoisesta pienestä laumastasi. Älä jätä sitä sopimattoman seuran raadeltavaksi äläkä salli sen paatua ja nousta äitiään vastaan. Tällä tavalla annat valosi loistaa aivan väärällä tavalla: sinä estät lapsiasi kehittymästä Jumalan haluamalla tavalla ja vaikeutat heidän pääsyään lopulta taivaaseen. Jumala huolehtii heistä, ja niin sinunkin on tehtävä, mikäli väität olevasi hänen lapsensa.⁸ KI 230.1

Lasten elämän ensimmäisten vuosien aikana tulee tehdä työtä, valvoa ja rukoilla sekä rohkaista jokaista hyvää luonteenpiirrettä. Tätä työtä tulee jatkaa keskeytyksettä. Sinua kenties vaaditaan osallistumaan äitien kokouksiin ja ompeluseuroihin, jotta voisit tehdä lähetystyötä, mutta jos et voi jättää lapsiasi uskollisen, ymmärtäväisen ohjaajan käsiin, velvollisuutesi on vastata, että Herra on uskonut sinulle toisen työn, jota et missään tapauksessa voi lyödä laimin. Jos rasitat itseäsi liikaa missä tahansa työssä, teet itsesi samalla kykenemättömäksi kasvattamaan pienokaisiasi sellaisiksi, kuin Jumala haluaa heidän tulevan. Kristuksen työtoverina sinun on tuotava heidät hänen luokseen koulutettuina ja harjoitettuina.⁹ KI 230.2

Huonosti kasvatetun lapsen luonteen vinoutumat johtuvat pääasiassa lapsen äidistä. Äidin ei tule ottaa vastaan seurakunnallisia tehtäviä, jotka pakottavat hänet laiminlyömään lapsensa. Parasta työtä, mitä äiti voi tehdä, on huolehtia siitä, ettei lasten kasvatuksessa lyödä laimin vähäisintäkään seikkaa. — - KI 230.3

Äiti auttaa seurakuntaa parhaiten käyttämällä aikansa niiden hyväksi, jotka ovat riippuvaisia hänen opetuksestaan ja kasvatuksestaan.¹⁰ KI 230.4

Laajemman lähetyskentän tavoitteleminen turhaa — Muutamat äidit kaipaavat päästä lähetystyöhön, mutta lyövät samanaikaisesti laimin yksinkertaisimmatkin velvollisuudet, jotka heille ensi sijassa kuuluisivat. Lapsista ei välitetä, kodin viihtyisyydestä ja onnesta ei huolehdita, torailu ja valittelu on toistuvaa, ja nuorten mieleen muodostuu kodista kuva paikkana, jossa he vähiten viihtyvät. Tämän vuoksi he odottavat kärsimättömästi aikaa, jolloin he pääsevät sieltä pois, eikä heistä tunnu lainkaan vastenmieliseltä lähteä suureen maailmaan, missä kodin vaikutus ja kotilieden äärellä annetut neuvot eivät heitä enää hillitse. KI 231.1

Vanhemmat, joiden olisi pitänyt pyrkiä voittamaan näiden nuorten kiintymys ja opastamaan heidät oikealle tielle, tuhlaavat Jumalalta saamansa tilaisuudet eivätkä näe elämänsä tärkeimpiä velvollisuuksia, vaan pyrkivät turhaan työskentelemään suurelle lähetyskentälle.¹¹ KI 231.2