Päivästä Päivään

TÄYDELLISTYMISEN TIKAPUUT, 24. huhtikuuta

»Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään.» 2 Piet. 1: 3. PP 132.1

Jeesus on tikapuut taivaaseen, ja Jumala kehottaa meitä nousemaan näitä tikkaita pitkin. Mutta tämä ei onnistu meiltä, kun kasaamme painoksemme maallisia aarteita. Menettelemme väärin itseämme kohtaan asettaessamme oman mukavuutemme ja etumme Jumalan asioiden edelle. Maallisessa omaisuudessa tai ympäristössä ei ole mitään pelastusta. Ei ihmistä Jumalan silmissä korota eikä hyödytä se, että hänellä on hyvyyttä tai maallista rikkautta. Jos mielimme päästä kunnollisesti kiipeämään, meidän on jätettävä taaksemme kaikki esteet. Kiipeävien on asetettava jalkansa tukevasti tikapuiden jokaiselle puolalle. ⁹² PP 132.2

Me pelastumme kiipeämällä tikapuita puola puolalta ylöspäin, katsomalla Kristukseen, pysymällä lujasti kiinni Kristuksessa, nousemalla askel askeleelta itse Kristukseen, niin että hän on tullut meidän viisaudeksemme ja vanhurskaudeksemme ja pyhitykseksemme ja lunastukseksemme. Usko, hyveet, tieto, raittius, kärsivällisyys, veljellinen rakkaus ja ystävällisyys ovat näiden tikapuiden puolia. ⁹³ PP 132.3

Tarvitaan rohkeutta, mielenlujuutta, uskoa ja ehdotonta luottamusta Jumalan pelastavaan voimaan. Näitä taivaallisia avuja ei saada yhdessä hetkessä, vaan vuosikausien kokemuk-sen kautta. Mutta jokainen vilpitön ja harras etsijä tulee osallistumaan jumalallisesta luonnosta. Hänen sielunsa täyttää syvä kaipaus oppia tuntemaan sen rakkauden täyteys, joka on kaikkea tietoa ylempänä. Päästessään eteenpäin jumalallisessa elämässä hän oppii yhä paremmin ymmärtämään Jumalan sanan yleviä, jalostavia totuuksia, kunnes hän katselemalla muuttuu ja pystyy heijastamaan Lunastajansa kaltaisuutta. ⁹⁴ PP 132.4

Jumalan lapsi, enkelit tarkkailevat luonteesi kehitystä ja punnitsevat sanojasi ja tekojasi; ota siis vaari teistäsi, koettele oletko Jumalan rakkaudessa. ⁹⁵ PP 132.5

Jumalan rakastaminen yli kaiken ja lähimmäisen niin kuin itseämme on aitoa pyhitystä. ⁹⁶ PP 132.6