Päivästä Päivään

VANHURSKAUTETUT HÄNEN VERESSÄÄN, 6. huhtikuuta

»Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.» Room. 5:9. PP 114.1

Jumala kehottaa meitä uskomaan Kristukseen sovitusuhrinamme. Hänen verensä on ainoa syntiä parantava lääke. ²² PP 114.2

Ei Jumala tahdo sinun masentuneena kiduttavan sieluasi sillä pelolla, ettei Jumala ota sinua vastaan, koska olet syntinen ja kelvoton, Voit sanoa: “Tiedän että olen syntinen, ja siksi tarvitsen Vapahtajaa. En voi vaatia pelastusta minkään ansion tai hyvyyden perusteella, mutta esitän Jumalalle sen kaikki sovittavan veren, jolla tahraton Jumalan Karitsa ottaa pois maailman synnin. Vain tähän voin vedota.”²³ PP 114.3

Jumalaa lähestytään Jeesuksen Kristuksen, Välimiehen, kautta, ja vain tällä tavoin hän antaa syntejä anteeksi. Jumala ei voi antaa syntejä anteeksi oikeutensa, pyhyytensä ja totuutensa perusteella. Mutta silti hän antaa täysin ja kokonaan syntejä anteeksi. Ei ole mitään syntiä, jota hän ei antaisi anteeksi Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen kauttaan. Tämä on syntisen ainoa toivo. Jos hän turvaa vilpittömästi uskoen tähän, hän saa olla varma täydestä ja ilmaisesta anteeksiannosta. On vain yksi keino, ja se on kaikkien käytettävissä, ja tällä keinoin tarjotaan runsas ja yltäkylläinen anteeksianto katuvalle ja murtuneelle sielulle, ja synkimmätkin synnit annetaan anteeksi. Näitä läksyjä opetettiin Jumalan valitulle kansalle tuhansia vuosia sitten ja toistettiin eri vertauksin ja kuvauksin, jotta jokaisen mieleen painuisi syvälle se totuus, ettei ilman verenvuodatusta ole syntien anteeksiantoa. Oikeus vaati ihmistä kärsimään, mutta Kristus kärsi Jumalana hänen puolestaan. Hän ei tarvinnut mitään kärsimyksellä hankittavaa sovitusta itselleen, vaan kaikki hänen kärsimyksensä tulivat meidän hyväksemme, ja kaikki hänen ansionsa ja pyhyytensä tarjotaan lahjana langenneelle ihmiselle. ²⁴ PP 114.4

Kristus kehottaa meitä sälyttämään syntimme hänen, Synninkantajan, päälle. Mutta jos kieltäydymme luovuttamasta niitä ja otamme kantaaksemme itse vastuun, niin tuhoudumme. Voimme kaatua elävään kiveen, Kristukseen, ja ruhjoutua, mutta jos tuo Kivi kaatuu meidän päällemme, niin se murskaa meidät tomuksi. ²⁵ PP 114.5